Friday, May 15, 2009

Leffoja

Kävin tänä aamuna katsomassa juuri ensi-iltaansa tulleen Enkelit ja Demonit leffan. Ajattelin itse asiassa välttäväni yleisömassat menemällä kello 10:40 näytökseen, mutta yllätyksekseni leffasali oli miltei täynnä. Elokuva on siis selvästi herättänyt kiinnostuksen ja arvelen, että on viikonlopun kassamagneetti.

Mutta siis itse elokuvaan. En nyt lähde sen yksityiskohtaisemmin kertomaan juonta, sillä sen on varmasti voinut jo käydä läpi useammaltakin taholta, mutta pakko mainita, että kirjan lukeneena ja siitä pitäneenä leffa ei yltänyt aivan samalle tasolle ja kuten niin monta kertaa olen kirjan luettuani ja sen jälkeen siihen perustuvan leffan nähneenä saanut jo todeta, elokuvassa ei vaan mitenkään pystytä kiteyttämään niitä kaikkia yksityiskohtia ja tapahtumia samalla intensiivisellä otteella kuin kirjaa lukiessa.

Niinpä elokuva olikin tältä osin itselleni hienoinen pettymys. Tarina kulki ihan jouhevasti, jännitystä ja juonenkäänteitäkin oli ihan sopivina annoksina tarjolla, mutta silti elokuva jätti minut vähän kylmäksi. Kun kirjaa lukiessani olin välillä niin jännittyneessä tilassa, etten pystynyt kertakaikkiaan lopettamaan, vaan ahmin sivuja toisensa jälkeen, nyt huomasin mm. Langdonin löytäessä ensimmäisen Illuminatin urhin, tai hänen itsensä jäädessä vatikaanin arkiston hapettomaan tilaan loukkuun, vain katselevani valkokangasta lasittunein silmin, tuntematta juuri mitään.

Mutta kyllähän elokuvassa vilahteli useitakin tuttuja nimiä. Tom Hanks, Ewan McGregor ja Stellan Skarsgård. Tom Hanks Robert Langdonin roolissa oli ihan ok suoritus, vaikka itse Tom Hanksissa joku särähtää korvaani ja niin hölmöltä kuin se kuulostaakin, jokin hänen puhetavassaan tai ehkä juuri hänen äänessään ihan oikeasti ärsyttää.

Ewanissa sen sijaan ei ärsytä juuri mikään ja mielenkiinnolla seurasin hänen rooliaan paavin nuorena suojattina, Camerlengo Patrick McKennana . Huomasinpa jopa jossain vaiheessa ajattelevani, että hei, hänessähän on jotain samaa näköä kuin omassa miehessänikin.... Kaikkea sitä kesken elokuvan voikin päähän pälkähtää... Stellan Skarsgårdin sivuosa elokuvassa oli myös ihan ok suoritus.

Näyttelijäsuorituksista minulle jäi kuitenkin elävimmin mieleen Ewanin rooli Camerlengona, ja ylsikin suorituksellaan omaksi suosikikseni ylläolevista kolmesta.

Elokuvan visuaalinen puoli oli mielestäni onnistunut ja taiteen ystävänä huomasin tiiraavani kaikkea kirkkotaiteeseen viittaavaa lavastusta hyvinkin tarkkaan.

Minulta kysyttiin tänään, suosittelisinko tätä elokuvaa sellaiselle, joka ei ole lukenut yhtäkään Dan Brownin kirjoista? Siihen huomasin vastaavani, että kyllä suosittelen. Ehkä voi olla itse asiassa parempikin, kun ei ole sitä vertailukohdetta taustalla aiheuttamassa tiettyjä ennakko-odotuksia elokuvakokemusta kohtaan.

------------------------------------------

Tämä elokuva sen sijaan kosketti minua syvästi ja huomasin vielä kotiin ajellessani olevani hyvin pitkälti mietteissäni ja se on yleensä sen merkki, että leffa on toiminut kohdallani.

Kävin nimittäin viime viikolla katsomassa elokuvan The Soloist, joka perustuu Los Angelesilaisen kolumnisti Steve Lopezin kirjoittamaan, samannimiseen kirjaan The Soloist. Ohjaajana on jo Atonementista tuttu Joe Wright.

Elokuva kertoo skitsofreniaan sairastuneesta Nathaniel Ayersista (Jamie Foxx), kodittomasta miehestä, joka elää Los Angelesin kaduilla n. 90 000 muun kohtalotoverinsa joukossa. Hänen ainoana seuranaan on vanha 2-kielinen viulu, iso ostoskärryllinen kaduilta löytynyttä tavaraa ja mitä ihmeellisimpiä asusteita.

Los Angeles Timesin kolumnisti Steve Lopez (Robert Downey Jr.) sattuu eräänä päivänä kolumniinsa aihetta etsiessään kohtaamaan Nathanielin ja tästä alkaa varsin värikäs ystävyyssuhde kahden täysin erilaisissa maailmoissa elävän ihmisen välillä.

Nathanielin eläessä omien fantasioidensa keskellä, Steve yrittää saada epätoivoisesti Nathanielin elämän uusille raiteille huomatessaan, että tämä on todellinen luonnonlahjakkuus ja erittäin taidokas sellisti. Steve alkaa kirjoittamaan Nathanielista kolumniinsa ja uppoutuu yhä syvemmälle Nathanielin ja kodittomien maailmaan.

Elokuva tarjoaa kaikki tarvittavat draaman ainekset, unohtamatta myös pientä piristävää kommellusta katkeransuloisen elämän kilpajuoksun seassa.

Tämä elokuva ei ole pelkästään Nathanielin tarina, vaan puhuu myös kymmenien tuhansien (Los Angelesin alueella kodittomia on tosiaan n. 90 000) kodittomien puolesta. Oli silmät avaava kokemus nähdä kodittomien elämää toisaalta Nathanielin ja toisaalta Steve Lopezin näkökulmasta katsottuna. Oli myös surullista nähdä, kuinka Juilliardiin valitusta musiikillisesti huippulahjakkaasta pojasta tuli se Nathaniel, johon Steve Los Angelesin kaduilla tutustui.

Niin moneen kadulla elävään ihmiseen itsekin olen täällä Yhdysvalloissa asuessani törmännyt ja liian usein sitä huomaa suhtautuvansa kodittomiin varoen ja heidät nähdessään vaihtavansa jopa kadunpuolta. Huomaan kuuluvani niihin ihmisiin, jotka kääntävät katseensa pois huono-osaisten edessä ja häpeän itseäni.

Niin monta erilaista tarinaa kätkeytyy noiden täpötäysien ostoskärryjen, nuutuneiden kasvojen, kauhtuneiden vaatteiden ja väsyneiden katseiden taakse. Niin monta lupaavaa elämää, niin monta menetettyä tilaisuutta. Kuka minä olen heitä arvostelemaan, saatika päätäni toisaalle kääntämään. He ovat ihmisiä siinä missä mekin ja ovat oman polkunsa valinneet, osa tahtomatta, osa omasta tahdostaan.

Nathanielin kaltaisia tarinoita mahtuu tähän maahan useita kymmeniä, satoja, ellei tuhansia...

Mieleenpainuva ja erittäin onnistunut elokuva, jonka lisään kyllä ehdottomasti omiin suosikkeihini! Täydet viisi pistettä tälle elokuvakokemukselle!!!

----------------------------------

Ja lopuksi vielä lyhyt kommentti Wolverinesta. No niin, kaikkihan sen taitavat tietää, että fanittelen Hugh Jackmania ja ehkä sen vuoksi olen vähän huono edes tätä elokuvaa kommentoimaan, sillä minulle nyt saattaa jo riittää se, että herra Jackman vilahtaa elokuvassa.

Tai noh, ei nyt sentään. Mm. joku aika sitten katsomani leffa Deception oli mielestäni täysi floppi ja Hugh Jackmanin rooli kertakaikkisen epäonnistunut. Joten hei, en nyt sentään ihan pää sumussa ja silmälasit huurussa hänen tähdittämiään elokuvia katsele... ;-)

Mutta siis. Mielestäni Wolverine oli varsin hyvä leffapläjäys. Sopivassa määrin toimintaa, kivasti fantasia-scifipuolta ja sitten sitä miehistä muskelia ja räiskettä ja rähinää.

Näyttelijäkaarti oli mielestäni hyvin valittu ja Wolverine (Hugh Jackman) oli ikäänkuin jengin johtajana, taistelemassa pahuudesta nauttivaa veljeään (kuvassa kolmas vasemmalta) Victoria (Liev Schreiber) vastaan. Victorin hahmossa oli muuten jotain viehkeää ja hänen välinpitämätön katseensa ja sarkastinen puhetyylinsä tehosivat minuun ihan täysillä. Ja joku hänen fyysisessä olemuksessaankin ja eläimellisesti loikkivassa otteessaankin minua kiehtoi, voisinkin sanoa lyhyesti ja yksinkertaisesti, että: I likey!

Mutta bongasinpa tuosta jengistä vielä toisenkin ja vielä aikas söpön miehen alunkin. Upsii, kuka onkaan tämä nuori kaifferi? Taylor Kitsch on herran nimi ja hänpä sai miltei popcornit lentämään rinnuksille tai ainakin väärään kurkkuun, sillä hän muistutti mielestäni The Crow-leffan edesmennyttä tähteä Brandon Leetä ja piti ihan silmiä räpytellä, sillä näin heissä selvää yhdennäköisyyttä. Juu, tästä saa olla myös täysin eri mieltä... ;-)

Hyvä leffa kaikenkaikkiaan, suosittelen! Ja mielestäni mukiinmenevä kokemus myös niille, jotka eivät ole nähneet muita X-Men sarjan elokuvia. Tarina on kuitenkin täysin oma kokonaisuutensa ja hyvin toteutettu, joten katsojalla ei tarvitse välttämättä olla X-Menistä tietoakaan ja silti tämä on täysin nautittava elokuvakokemus.

9 comments:

Elina said...

Oi, Taylor Kitsch on päässyt isoihin leffoihin... Se on ollut suosikkini siitä lähtien kun bongasin sen sarjasta Friday Night Lights. Siinä se oli sellainen paha poika -ja söpöäkin söpömpi :D

Jael said...

Täällä on kirjoitettu paljon tuosta Enkeleitä ja Demoneita leffasta;lähinnä naispääosan esittäjän Ayelet Zurerin takia, joka on täältä kotoisin.

Tuon Nathanielin tarinasta kertovat leffan haluaisin nähdä. Täällä tuli kerran telkkarista juttu oikeasta Nathanielista, ja se oli kovin liikuttava.
Kirjoitit todella kauniisti kodittomista ja heihin suhtautumisesta.

Sooloilija said...

Hyvät kirjoitukset täällä, kiitos. Esim. minä kuulun heihin, joka ei ole lukenut yhtään Dan Brownia eli voisin silti mennä katsomaan Enkelit ja demonit, hyvä tietää.
Ihan Ewaninkin vuoksi, hän on mielestäni jännä valinta tähän rooliin.

Tom Hanksilla on tosiaan erikoinen puhe-ja ääntämistyyli. Minulle tulee aina mieleen Forrest Gump, hän on aivan huima siinä roolissa! Mutta on ehkä ihan vähän jäänyt sen roolinsa vangiksi. Hanksissa on lisäksi vahvasti läsnä sellainen isällisyys, nallemaisuus, joten kaikenlainen eroottinen vetovoima jää sivuun.

Nyt alan selvittää milloin The Soloist tulee tänne Suomeen. Ja kun leffan ohjaajakin on vielä Atonementin ohjaaja, niin odotan paljon! Näyttelijäsuoritukset ovat varmasti ihan huippuluokkaa!

Suvi said...

Tuo Enkelit ja Demonit oli kyllä pieni pettymyt kirjan lukeneena. Kirjahan oli aivan äärettömän hyvä. Mutta olihan tuo silti hyvää viihdettä.

Ja tuo Wolverine oli jo tosiaan Hugh Jackmanin vuoksu hyvä, mutta myös muutenkin erittäin viihdyttävä.

henna said...

Kiitokset mukavasta blogista :)

Kävin eilen illalla poimimassa leffa-aiheisista kirjoituksista vinkkejä netflix-listalle. Tuppaa aina unohtumaan nimet, kun katsoo leffoja näin jälkijunassa, mutta täällä ne on hyvässä tallessa loistavine genre yms. selvityksineen :)

Sari said...

Hei Elina. Taylor Kitsch oli minulle uusi kasvo, Friday Night Lightsia olen katsonut vain muutaman kerran (olen tätä nykyä aivan onneton tv-sarjojen ja yleensäkin tv:n katsoja), ja nyt pitää myöntää, etten muista hänen kasvojaan tästä sarjasta. Mutta toivottavasti hänelle lohkenee isompiakin rooleja jatkossa, pidin hänen suorituksestaan Wolverinesta... ;-)

Yaelian. Varmasti Enkelit ja Demonit onkin siellä teillä ihan eri tavalla esillä naispääosan esittäjän ollessa sieltä suunnalta kotoisin. The Soloist kannattaa kyllä katsoa ja sai minut vakavana pohtimaan Yhdysvalloissa kaduilla elävien kodittomien tilannetta. Heitä kun riittää joka metroplexissä ja heidät aina ikäänkuin unohdetaan. Tämä leffa toivon mukaan saa jotain keskustelua avattua.

Hei Sooloilija. Kyllä tuon Enkelit ja Demonit leffan voi mielestäni ihan hyvin katsoa, vaikkei olisi kirjaa lukenutkaan. Mutta toisaalta, sinulle haluaisin kirjaakin suositella, arvelen, että pitäisit siitä. Ewan oli tosi symppis tässä leffassa ja minä ainakin pidin hänen roolistaan.

Tom Hanksistä vielä, että esimerkiksi hänen tähdittämänsä leffa The Green Mile on yksi omista suosikeistani, joten arvostan kyllä Hanksiä yleisesti näyttelijänä. Mutta Robert Langdonina hän ei ole kovin vakuuttava ja se ääni alkoi taas jostain syystä ärsyttämään... Ihan hassua.

The Soloist leffan pitäisi tulla suomeen elokuussa ja suosittelen sinulle kyllä tuota leffaa ihan ehdottomasti. Jos nyt yhtään osaan sua lukea, niin sinäkin taidat olla enemmän draamoihin suuntautunut leffaihminen, joten odotan kyllä sinun tuntemuksiasi tästä elokuvasta suurella mielenkiinnolla.

Hei Suvi. Samaa mieltä kanssasi, kirjana Enkelit ja Demonit toimi tosi hyvin, leffana jäi vähän ontoksi. Ja Wolverine oli tosi viihdyttävä, niinkuin sanoit, eikä pelkästään Jackmanin vuoksi, olihan siellä muitakin tosi vahvoja roolisuorituksia ja itse tarina tosi jännittävä ja vauhdikas.

Hei Henna ja kiitos sinulle kommentistasi. Onpa mukava huomata, että näistä minun kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä leffavalinnoissa ;-) Näistä kolmesta suosittelen kaikkia, mutta ykkösenä on ehdottomasti The Soloist.

Anonymous said...

Gamibitista kuulemma ollaan EHKÄ tekemässä omaa leffaa, Deadpoolin tavoin. Ehkä sitten saisit suutsilmät täyteen Kitschiä ;O) Itseeni vetosi kyllä enemmän Wolverine, Victor-veli ja Deadpool...

Sari said...

No mut sehän olisi!!! NÄHTÄVÄ!!! No, seurataan tilannetta, tuleeko tuota leffaa...

Tarja van Veldhoven said...

pakko myöntää, et käyn sun sivuilla aina tsekkailemassa sun leffa-arviot ja eritoten odotin arviotasi tuosta enkelit ja demonit-leffasta. :)) onneks tästä on jo vähän aikaa kun olen sen kirjan lukenut, niin kenties leffa on silloin piristävämpi kokemus :) lisäksi ewan mcgregor on mulle kyllä jo syy katsoa elokuva kuin elokuva =D

ja ps. olen myös sulta muutaman kerran napannut hyviä kirjaehdotuksia. teet osuvia arvioita! :)