Mutta kaiken pelon ja ja jännityksen päätteeksi oli helpottavaa kuulla, ettei mitään kovin vakavaa ole onneksi meneillään, kärsin ns. refluksitaudista, jossa ruokatorven ja vatsalaukun välissä oleva sulkijalihas on vähän laiskistunut ja aiheuttaa ikäviä oireita erityisesti ruokatorvessa. Sen lisäksi kilpirauhasessani havaittiin pieni muutos, mutta muut arvot olivat ok, joten mitään operaatioita ei ole edessä. Lääkitys refluksitautiin lieventää luultavasti jo melko nopeasti nielemisongelmiani ja painon tunnetta kurkussa. Näillä eväillä nyt mennään ja vihreää valoa näytettiin myös keskiviikkoista Suomen matkaa koskien.
Sekin kun oli jo tässä vähän vaakalaudalla, lääkärini todettua, ettei matka tule luultavimmin kysymykseen, jos jotain hälyttävää löydetään. Mutta phiuh, syy ongelmiin on selviämässä ja nyt voi hengitellä hivenen rauhallisemmin ja rauhoittaa mielensä. Kyllä tässä jo kieltämättä tuli läpikäytyä alitajunnassaan vaikka mitä vaihtoehtoja... :-(
---------------------------------------
Mutta se näistä minun omista jupinoista. Yleisesti en edes hirmusti halua näin henkilökohtaisista asioista täällä höpötellä, mutta tässä sitä nyt ollaan. Höpisty on ja tässä syy siihen, että pientä taukoa on ollut kirjoittelun ja kommentoinninkin suhteen. Ajatukset ovat olleet ns. vähän muualla... ;-)
Jeps, mutta sitten vähän kevyempää?, tai noh... eräästä tulevasta elokuvasta. Katsottavien ensi-iltojen listaltani löytyy tämän hetken kärkisijoilta elokuva My Sister's Keeper-leffa, jonka yhdessä merkittävässä roolissa on hän...
Cameron Diaz, varsin tunnettu, 36-vuotias näyttelijätär, joka osui ensimmäisiä kertoja silmiini leffoissa The Mask ja There is Something About Mary. Näiden leffojen jälkeen Diaz onkin vilahdellut useissa nimekkäissä leffoissa, kuten Charlie's Angels, The Gangs of New York, Shrek, My Best Friend's Wedding sekä In her Shoes.
Tämä on tarina perheestä, jossa vanhempi sisar sairastaa parantumatonta syöpää ja jossa nuorempi sisar on syntymästään saakka läpikäynyt useita kivuliaita toimenpiteitä, sisarensa hyväksi.
Tämä on tarina äidin ja tyttären/tytärten välisestä rakkaudesta.
Samoin kuin sisarten välisistä suhteista.
Mutta tämä on tarina myös siitä, kuinka meistä jokaisella on oikeus omaan ruumiiseensa ja tässä tapauksessa sisaruksista nuorempi, terveenä syntynyt Anna (Abigail Breslin) on tullut siihen lopputulokseen, ettei hän enää jaksa olla se, jonka oletetaan olemaan aina valmiina kivuliaisiin operaatioihin ja jatkuvaan avunantoon, oman ruumiinsa kustannuksella.
Raskas aihe, joka varmasti pistää mietteliääksi.
Tarkoituksenani onkin hankkia kyseinen, Jodin Picoultin kirjoittama novelli lentokonelukemiseksi, sillä haluan ensin lukea tämän tarinan, ennenkuin näen sen valkokankaalta. Yhdysvalloissa elokuva tulee teattereihin jo ensi viikolla, Suomen ensi-illasta en ole selvillä. Luultavasti viimeistään syksyllä tämä tulee myös Suomeen.
Melko varmaa nessukamaa tämä leffa on, joten siinäkin mielessä hyvä, että luen kirjan ensin. Osaanpahan henkisesti varautua tulevaan...