Hassu tilanne sattui jo heti leffaan mentäessä. Elokuvasalissa, jossa leffan oli tarkoitus alkaa, oli pieniä teknisiä ongelmia ja manageri ystävällisesti ehdotti, että jospa voisimme tulla reilun tunnin päästä alkavaan näytökseen, ilmaiseksi.
No tottahan se meille sopi ja niinpä kävimme pikaisesti kotona lounastamassa ja palasimme puoliltapäivin takaisin leffateatteriin.
Itse elokuva oli oikein värikästä ja vauhdikasta katseltavaa, josta itselleni jäivät päällimmäisinä hahmoina mieleen vanha mies Carl ja hänen hupaisa partiopoikaseuralaisensa Russell, jonka kanssa vanhus päätyy haaveilemaansa, hurjaan seikkailuun, aina Etelä-Amerikkaan saakka. Niin ja milläs muulla ajopelillä kuin omalla talollaan lennellen, tuhansien värikkäiden ilmapallojen varassa.Tiedossa on siis sangen mielikuvituksellista menoa ja kun tämä parivaljakko pääsee Etelä-Amerikkaan, meno senkuin villiintyy.
Jotta tuo ilmapallojen varassa oleva talo saataisiin määränpäähänsä, Paratiisiputousten viereen, on näiden kahden seikkailijan vastassa vielä monen monta mielenkiintoista ja vauhdikasta tilannetta.Koko perheen viihdyttävä elokuva, jota oli aikuisena kiva seurata 3D-versiona, mutta joka oli 5-veelle näin toteutettuna joidenkin kohtauksien aikana vähän liikaa ja niinpä neitimme nakkasi 3D-lasinsa muutamassa kohtaa nenältä pois.
Visuaalisesti tosi upeasti toteutettu elokuva, joka oli juoneltaan elokuvan loppupuolelle mentäessä ehkä hivenen sekava ja itselle jäi avautumatta muutama pieni yksityiskohta elokuvassa. Mutta näistä ajatuksista voit lukea lisää täältä.
2 comments:
Animaatio (ja varsinkin Pixar-) fanina odotan tätä ihan innolla. Suomessa tosin tulee leffaan vasta joskus syksyllä... Traileri oli minusta niin viehättävä :)
Mitä tarkoitat että oli 5-vuotiaalle paikoitellen liikaa? Liian pelottava vai hankala seurata vai jotain muuta?
Mo Päivi. Visuaalisesti aivan ihana elokuva. Itse ainakin nautin kaikista väreistä ja hyvin toteutetusta animaatiosta, 3D jäi välillä vähän valjuksi, mutta ihan ok sydeemi.
Elokuva ei ollut mitenkään hankala seurattava 5-veelle, meidän tyttö ainakin istui paikallaan ja silmät valkokankaassa loppuun saakka. Mutta sen sijaan neiti pelkäsi muutamia kohtauksia ja puhuvaa koiralaumaa ja äitinä tuli sellainen olo, että huh, olikohan liian pelottava kokemus. Leffasta lähtiessä tyttö totesi vielä minulle, että oli vähän pelottava elokuva!
Post a Comment