Wednesday, February 25, 2009

Hollywood Blvd

Oscareista Hollywoodiin... Tai jotain sen suuntaista...

Ei vaan ihan tosi. Minä ajattelin, että kun nyt on tullut höpöteltyä Oscareista, niin laitan perään joulukuisia kuvia lomamatkaltamme ja nimenomaan Losista ja Hollywoodista.

Mutta hei, eikö ole upea tuo Losin skyline tuossa YLHÄÄLLÄ?
Todellisuudessa se kuitenkin näytti siltä kuin tuossa ALHAALLA!

Niin että tämä minua taas jaksoi järkyttää tässä kaupungissa. Tuo usva on siis ns. smogia tai savusumua, vai miksi sitä nyt sanotaankaan... Niin että mitenkähän saasteinen onkaan Los Angeles. Huh heijaa...

Mutta kyllä ne tutut maamerkit aina löytää, niinkuin tämän Hollywood signin. Aamukävelyllä oleva vanhempi nainen tuumasi, että kaukaapa neito kuvailee kylttiä, että lähemmäskin pääsee. Mutta minulle riitti tämäkin.

On se vaan paikkaan pykätty tämäkin kyltti. Taustalla tosi kivat nuo antennit vai mitkä lie...

Ja sitten köröteltiin jo kohti Hollywood Boulevardia... Palmujen katveessa...

Tämä taisi jo olla Hollywood Boulevardia ja minusta on katu katujen joukossa, ei mitenkään kummoisesti poikkea Losin muusta ilmeestä. Ja taas on utuista smogia taustalla...

Ja Kiinalaisen teatterin edestä löytyvät sitten ne kaikkein suurimmat nimet ja kädenjäljet. Niinkuin tämän tunnetun blondin...

Ja lapsellinen (ja blondi) kun olen, niin lykkäsinpä omankin käteni tuohon Marilynin kädenjälkien rinnalle. Aikas samankokoinen käsi meillä... ;-) Ja kuva oli aika vaikea ottaa, kun muu perhe ei kiinnostunut edes autosta ulostautumaan. Mies tokaisi vain, että ne tähdet ja kädenjäljet on jo kerran nähty, me ajellaan tytön kanssa vähän sightsaria...

Jassoo...
Johnny Depp on päässyt ns. isojen nimien viereen ja siinä komeilivat herran kengät ja kädet betonissa.

Ja no niin, saa jo riittää mallailu...

Ja näitä tähtösiä sitten riittää Walk of Famella...

Niinkuin myös turisteja ja minä kyllä tunsin itseni ihan samanlaiseksi turistiksi kuin nämä muutkin. Tässä Kiinalaisen teatterin lähettyvillä on muuten tosi paljon kaikenlaisia krääsäkauppoja ja on joteskin vähän kummallinen paikka. En oikein tiedä, mitä tästä Kiinalaisen teatterin ja Walk of Famen alueesta pitäisi ajatella, on toisaalta mielenkiintoinen ja kiehtova tähtineen, teattereineen ja kaikkineen, mutta toisaalta jotenkin ontto ja valju koko paikka.

Kiinalaisen teatterin koristukset ovat kyllä kauniita.

Tässä kauniit teatterin ulko-ovet. Sisälle en valitettavasti ehtinyt, sillä olimme matkalla lentokentälle, eikä minulla ollut kuin pieni hetki pörrätä alueella.

Niinpä Kodak Teatteristakin näin vain tämän. Nenä kiinni lasissa kurkkailin ovista sisään, mutta sielläkin jäi sitten käymättä. Olisi ollut jännä nähdä, millaista tuolla teatterisalissa on ja istahtaa vaikka samalle eturivin tuolille kuin rouva Pitt tai herra Pitt tai joku muu eturivin näyttelijä viime sunnuntailta... Ehkä teen sen, joskus...

Monday, February 23, 2009

Oscareiden pukuloistoa

No niin, minä en malta pysyä erossa eilisillan pukuloistosta ja ensin listailen tässä omia suosikkeja ja inhokkeja ja sitten vähän muutamia muita pukuja ja pareja... ;-)

Mutta ensin ne suosikit. Ne tulevat tässä:

Nicole Kidmanin puku oli aivan ihana! Niin keveä ja kaunis, perhosmainen puku, jonka helmenhohtava sävy pukee hyvin tätä hoikkaa, kaunista naista.

Natalie Portmanin puku on keveä unelma, jonka värikin niin ihanan karkkimainen ja keväinen!

Myös Alicia Keysin puvussa väri oli kaunin keväinen ja tässä puvussa oli mielestäni paljon samaa tyyliä kuin yllä olevassa Natalien puvussa. Todella ihana puku tämäkin!

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä Mickey Rourken asu, joka muuten päätyi ns. Worst Dressed-listalle. Ihan mälsää! Tämähän oli tosi persoonallinen valinta, hus hiiteen tuxedo vaatimukset. Jokaisella saakoon olla oikeus pukeutua tyylilleen uskollisena. Tämähän on ihan tyylikäs asu, vai mitä?


Ja sitten ne inhokit...

Auts! Jessica Biel on mielestäni yksi luonnollisimmasta kaunottarista koko Hollywoodissa, mutta mikä ihmeen kaapu tämä on? Huh, ei ymmärrä yhtään...

Ja siis todella, kaikki kunnioitus upeaa veteraaninäyttelijärtä Sophia Lorenia kohtaan, mutta voi hyvänen aika sentään! Jos ja kun ikää alkaa naisella olemaan, niin pitäisiköhän tuo decolteen seutu peittää vähän eri tavalla ja ehkä puvunkin olla hivenen hillitympi?

Ja vielä toinen asia. Eikö osa vanhenemista ole myös se, että hyväksytään iän tuomat merkit myös omilla kasvoilla. Olin aivan järkyttynyt tästä pöhöttyneestä ja selvästi jo useita kertoja kirurgin veitsen alla käyneestä naamavärkistä. Voi Sophia minkä olet mennyt tekemään...

Ja hetkonen, lähtikö Beyoncen kotoa mukaan tämä verhokangas? Oh hoo, tämä ei kyllä ole parasta pukeutumista tältä upealta laulajattarelta...

-------------------------------------------

Mutta siis, illan kirkkain tähti Oscar-juhlissa oli tietenkin KATE WINSLET! Hän sädehti lavalle astuessaan ja vaikkei itse puku yltänyt omiin suosikkeihini ja päätyi ns. Worst Dressed joukkoon, on Katessa aina oma glamourinsa, mitä ei yksi iltapuku voi minnekään kadottaa.

Totta se on Kate, ansaitsemasi Oscar on nyt sinun!

Ja tässä mielipiteet jakava puku. Odotin vähän naisellisempaa ja räväkämpää pukua, värikin olisi voinut olla vähän keväisempi kuin tämä metallihohtoinen harmaa. Mutta siis, ei tämä puku mikään kamala ilmestys ole, missään nimessä.

Angelina Jolien musta puku oli todella kaunis ja vartalonmyötäinen, mutta joskus olisi kiva nähdä tämä rouva muissakin väreissä. Pääsi kuitenkin tällä puvullaan ns. Best Dressed-joukkoon.

Brad ja Angelna olivat kuvatuimpia pareja. Rouva Pitt näyttää tässä kuvassa tosin hiukan siltä, että kuvattavana oleminen alkaa jo hiljalleen riittämään.

Bradin ihailevaa ilmettä ei voi salata.

Jennifer Anistonin läsnäolosta Oscareissa koetettiin saada puoliväkisin skandaalia aikaan (johtuen Angelinan ja Bradin läsnäolosta ja mahdollisesta "yhteentörmäyksestä" Angien kanssa). Tässä hän kuitenkin poseeraa erittäin vapautuneen oloisena nykyisen miesystävänsä, muusikko John Mayerin kanssa. Ja Jenniferin puku, se on tosi kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Mutta olin kuitenkin huomaavani Jenniferin juontamisosiossa pientä kireyttä ja oli hyvä, että juontajaparina oli Jack Black, jonka olkapäähän Jennifer sai välillä nojailla... ;-)

Upeita pukuja vilisi silmissä useita kymmeniä ja varmasti joku kaunis puku jäi minulta muistamatta, mutta nämä jäivät parhaiten mieleeni.

Niin ja uteliaana haluan tietää, kuka oli sinun suosikkisi pukuloiston osalta?

P.S. Lisää Oscar-höpötystä voit lukea myös yhdessä ystävättäreni kanssa ylläpitämästä Babbling about movies-blogista. Käy kurkkaamassa!

Sunday, February 22, 2009

OSCARIT


Oscar-gaalakin se mennä vilahti taas ohitse ja oli ihan mukavaa vaihtelua nähdä Hugh Jackman juontamassa tätä hienoa gaalaa. Hän otti lavan omakseen ja en voinut kuin ihailla kaikkea Broadway-tyylistä pukuloistoa ja upeita tanssinumeroita, joita silmieni eteen avautui. Minä ainakin pidin tästä vaihtelusta, sanokoot muut mitä sanovat.

Mutta itse asiaan...


Paras naispääosa: Kate Winslet roolistaan elokuvassa The Reader

Hyvä Kate!!! Tämä Oscar-patsas meni AIVAN oikeaan osoitteeseen! Ja tämä nainen olisi voinut hyvin olla ehdokkaana kahdestakin eri elokuvasta, sillä hänen roolinsa leffassa The Revolutionary Road oli mielestäni vielä tätäkin roolia vahvempi, mutta hyvä näinkin ;-)


Paras miespääosa: Sean Penn roolistaan elokuvassa Milk

Öö, tätä leffaa en ole edes nähnyt ja Sean Penn on hyvä näyttelijä ok, mutta hei, tämä Oscar-patsas olisi pitänyt mennä ihan toiselle miehelle, nimittäin Mickey Rourkelle! Hemmetti!!!


Paras naissivuosa: Penelope Cruz roolistaan elokuvassa Vicky Cristina Barcelona

Yes! Vicky Cristina Barcelona on ehkä yksi viime vuoden oudoimpia tapauksia. En oikein tiennyt, että mitä tässä tarinassa haettiin, mutta se jäi mieleeni, että ilman Penelopea tämä leffa olisi ollut täysin mitätön, ainakin minulle...


Paras miessivuosa: Heath Ledger roolistaan elokuvassa The Dark Knight

Arvatenkin tämä patsas meni Heath Ledgerille ja patsaan kävivät noutamassa Heathin läheiset: isä, äiti ja sisar. Koskettava hetki, ja minä itkeä tirsutin taas ihan kunnolla...


Paras elokuva: Slumdog Millionaire

Ja olisihan se pitänyt arvata, että paras elokuva Oscar-pysti menee Slumdogille. Itse en ole leffaa vielä nähnyt, mutta kai tämä ja useat muut Oscarit eri kategorioissa, sekä ne kaikki Golden Globet ovat syy katsoa tämä leffa, ainakin jossain vaiheessa, vaikkei aiheena vaikuta niin kauhean kiinnostavalta. Mutta ehkä olen väärässä, taas kerran...


Paras animaatio: WALL-E

Aivan ihastuttava animaatio, jota suosittelen lämpimästi niin lapsille kuin aikuisillekin. Tarina rakkaudesta ja kaipuusta toisen luo. Kipin kapin vuokraamaan, jos et ole tätä vielä nähnyt! Meidän perheen ehdoton suosikki ja kun tytöltä tuossa hetki sitten arvuuttelimme, että kumpi saa Oscun, WALL-E vai Kung Fu, tuli vastaus heti kirkkaalla äänellä: WALL-E!!!


Ja pakko vielä mainita yksi palkittu tämän iltaisissa Oscareissa. Vaikka itse tuijotan kaikkein kiinnostuneemmin noita yllä mainittuja kategorioita, myös muutama muu kiinnostaa, kuten tämä.

Paras puvustus: The Duchess

Oletko nähnyt tämän leffan? Jos olet, niin tiedät kyllä miksi tämä elokuva sai Oscarin parhaasta puvustuksesta. Upeasti ja taidolla toteutetut asut toivat oman lisämakunsa tähän muutenkin erittäin mielenkiintoiseen tarinaan.

Mielestäni myös Kieran ja Ralphin roolit olisivat olleet Oscarin arvoisia, mutta tällä kertaa eivät päässeet ehdokkaiksi saakka.

---------------------------------

Ja lopuksi vielä pari upeaa asua Red Carpetilta.

Mickey Rourke ei halunnut pukeutua tuxedoon, mutta hei, minusta tämä Jean Paul Gaultierin suunnittelema puku oli aivan upea ja Mickeyn oloinen, persoonallinen valinta!

Ja yllättäen Marisa Tomei oli pukeutunut myös valkoiseen ja tämä hänen upea pukunsa oli minusta todella kaunis!

Mutta oma suosikkini oli kuitenkin tämä ihana Natalie Portmanin iltapuku! Mikä väri ja miten keveä, keväinen ihanuus kauniin Natalien tyttömäisyyttä korostaen.

Mutta nyt riittää Oscar-höpinät tältä erää. Huomenna taidan laittaa vielä muutamia tunnelmia red carpetilta, mutta sitten riittää Oscar-hälinä minun osaltani...

Ja nyt, uni kutsuu... ;-)

Mukavaa viikon alkua kaikille!

Sari

Saturday, February 21, 2009

Oscar-gaalan juontaa...

Huomenna ne sitten jaetaan, Oscar-patsaat jo 81. kerran. Elokuvaväki valmistautuu suureen juhlaan, kaikki ne upeat asut ovat jo valittuina ja sovitettuina, kampaajat valmiina ja korut ja asusteet tiedossa.

Tämän vuoden Oscareiden juontaja on muuten oman Hot-listan kärkisijalla komeileva hurmuri ja etenkin Australia-elokuvassa minut vakuuttanut, Hugh Jackman!


Tässä vähän tunnelmia Hughin näkökulmasta ennen huomista koitosta, kurkkaa täältä:

http://www.youtube.com/watch?v=eRjPaTUD3N4


http://www.youtube.com/watch?v=mHtTKQy9lOI&NR=1

Ennen Oscareita aion myös katsella ABC-kanavalta Barbara Waltersin toimittaman haastattelun, jossa tänä vuonna haastateltavina yllättäen Hugh Jackman, Mickey Rourke, Anne Hathaway ja The Jonas Brothers. Mielenkiintoinen ohjelma (vaikka itse Barbara aiheuttaa minulla usein puistatusta), jossa Barbaralla tapana käydä heti asian ytimeen ja kysellä hyvin henkilökohtaisiakin kysymyksiä. Kiinnostuneena odotan etenkin Mickey Rourken haastatteluosiota, jossa Barbara tuo esille myös menneen ja ne lukuisat nimekkäät roolit, jotka Rourke hylkäsi.

Jos Barbara Walters on sinulle outo nimi, täältä voi löytää uutisoinnin, jossa hän kertoo hivenen tulevista haastatteluistaan (alussa tulee pieni mainos)...

http://abcnews.go.com/Video/playerIndex?id=6920682

Maltan tuskin odottaa huomista ja jännään jo nyt, että menevätkö omat arvaukseni kohdilleen. Ja tässä omat suosikkini vielä.

- Naispääosan suosikkini: Kate Winslet
- Miespääosan suosikkini: Mickey Rourke
- Naissivuosan suosikkini: Penelope Cruz
- Miessivuosan suosikkini: Heath Ledger
- Paras elokuva: The Curious Case of Benjamin Button
- Paras animaatio: Wall-e

Internetissä on ollut paljon spekulointia siitä, että onko julkisuuteen levinnyt Oscar-valittujen lista paikkaansapitävä, mutta Oscareiden järjestäjät ovat jyrkästi kieltäneet julki tulleen dokumentin/listan paikkaansapitävyyden. Alla ne tärkeimmät paljastuneet nimetyt (ja silmät kiinni, jos et halua niitä nähdä)...

- Miespääosa: Mickey Rourke
- Naispääosa: Kate Winslet
- Miessivuosa: Heath Ledger
- Naissivuosa: Amy Adams
- Paras elokuva: Slumdog Millioinaire

Olisipa noloa, jos tämä lista nyt sitten olisi se lopullinen. Noh, huomenna se nähdään...

Thursday, February 19, 2009

The Wrestler kosketti

Kävin viikonloppuna katsomassa jo pitkään suunnittelemani The Wrestler-leffan.

Kun elokuva starttasi edessäni valkokankaalla, en oikein tiennyt mitä odottaa. Tottakai tiesin, että Mickey Rourke oli jo saanut tästä roolistaan Golden Globen ja on myös roolistaan Oscar-ehdokkaana, mutta muuten en ollut täysin varma, mitä minua tulisi tämän elokuvan aikana kohtaamaan.

Mutta kun lähdin elokuvateatterista, olin sanaton, jälleen kerran.

Aivan uskomattoman upea roolisuoritus Mickey Rourkelta ja minä toivonkin nyt sydämeni pohjasta, että Oscar-patsas ojennetaan tälle miehelle sunnuntaina!

Aiheena niin kovin yksinkertaisen draaman ainekset, mutta toteutus mieleenpainuva ja sanoisin jopa unohtumaton. Minä en ainakaan ihan heti unohda tätä elokuvaa ja tapaa, kuinka Randyn elämä häntä heitteli ja takaa-ajoi.

Mickey Rourken tulkinta oli niin käsinkosketeltavaa ja henkeäsalpaavaa, että jo pelkkä ajatus saa ihoni kananlihalle. Uskonpa, että Rourke antoi osan itseään tähän rooliin ja löysi taas vastaavasti Ramin roolista palasia omasta elämästään ja kykeni sen vuoksi uppoutumaan rooliin niin erinomaisella taidolla ja herkkyydellä.

Oli koskettavaa nähdä vanhan miehen herkkä puoli, kaikki ne vuodatetut kyyneleet ja kaikki ne syvät tunteet tytärtään kohtaan. Oli jotenkin lohdutonta ajatella, kuinka moni mies elää niin samantyylistä elämää kuin Randy, taistellen päivästä toiseen eteenpäin, välillä epätoivon partaalla, välillä pientä iloa ja toivoa sisimmässään tuntien. Niin moni ihminen meidänkin lähiympäristössä asuu samoissa olosuhteissa kuin Randy, trailer-parkeissa, yksinäisinä, ilman läheisten apua ja turvaa.

-----------------------------------

Tarina kertoo siis Randy the Ram (Mickey Rourke) show-painijasta, jonka elämä on pitkälti painiotteluista toiseen selviämistä, henkilökohtaisen elämän kanssa taistelua ja pakoteiden etsimistä arjen kipeästä todellisuudesta. Randyn elämä on käännekohdassa, hänen sairastuttuaan vakavasti ja tämä saa hänet pysähtymään ja hakemaan elämälleen uusia arvoja.

Randyllä ei ole juuri ystäviä eikä läheisiä elämässään ja niinpä hän joutuu hakemaan seuraa mitä mielenkiintoisimmista paikoista, kuten strippiluolista. Hänellä onkin melko läheiset välit strippari Cassidyyn (Marisa Tomei), jolle hän usein kertoo elämästään ja huolistaan.

Cassidy on kuitenkin hyvin varovainen viemään suhdetta eteenpäin, sillä Randyhan on vain yksi asiakkaista. Mutta ajan myötä suhde tiivistyy ja Cassidy on vaikean valinnan edessä. Onko Ram the Randy tosiaankin vain yksi asiakkaista, vai ehkä sittenkin jotain enemmän?

Randyllä on myös tytär Stephanie (Evan Rachel Wood), jonka hän hylkäsi tämän ollessa vielä pieni. Randy kaipaa usein tytärtään ja tämä asia tulee puheenaiheeksi myös Cassidyn kanssa, joka kehoittaa miestä ottamaan yhteyttä Stephanieen. Ram päättää pian tehdä niin ja saada välinsä Stephanien kanssa kuntoon. Hän kertoo Stephanielle sairaudestaan ja huomaa pian, että tyttärellä on vielä tunteita häntä kohtaan ja suhde lämpenee ja tiivistyy.

Tämä tuo suunnatonta iloa Randylle, mutta miehen rosoinen elämäntyyli tuo kuitenkin varsin pian kaikki ne satutttavat, vanhat tavat esille, eikä kestä kauaakaan, kun uudelleen eloon herännyt suhde tyttären kanssa on rajusti koetuksella.

Vastoinkäymiset toisensa jälkeen ajavat Randyn takaisin paini-areenoille ja elämää uhkaavista terveydellisistä riskeistä huolimatta hän kokee, että paini-areenat ja ne kaikki tutut kasvot noissa ympyröissä ovat se ainoa oikea perhe joka hänellä on. Eikä muulla ole juuri enää merkitystä.

--------------------------------------

Surullinen ja mieleenpainuva tarina, joka saa miettimään, miten pienestä tulee usein itse oltua tyytymätön. Elämän ei tarvitse olla täydellistä, eikä se koskaan tule sitä olemaan, mutta pitäisi osata nauttia jokaisesta hetkestä, perheestä, läheisistä, katosta päämme päällä ja siitä, että meillä on ympärillämme ihmisiä, joilta saamme apua ja läheisyyttä sitä tarvitessamme.

Kaikki meistä eivät ole niin onnekkaita.