Monday, December 22, 2008
Jouluntoivotukset teille kaikille!
Kiitos teille kaikille ihanille blogiani lukeville blogituttaville mukavasta vuodesta ja niistä kaikista piristävistä kommenteista, joita olette blogiini jättäneet. Tämä blogin pitäminen on ollut minulle yhdenlaista terapiaa, kun olen saanut tänne tuntojani kirjoittaa ja päiväkirjamaisesti usein elämästäni turista.
Harkinnassa on tämän kaikkein henkilökohtaisimman blogin salasanalliseksi muuttaminen ensi vuoden puolella, sillä oma perheeni ja sen turvallisuus on minulle kaikki kaikessa. Ja kun täällä blogimaailmassa on niin monenlaista liikkujaa, niin tämä ajatus on virinnyt takaraivossani jo jonkin aikaa. Mutta tämä on siis vielä harkinnassa ja jos blogini muuttuu salasanalliseksi, kerron siitä hyvissä ajoin, eli kaikki halukkaat ovat sinne tervetulleita jatkossakin, salasanan avuin... ;-)
Nyt kuitenkin toivotan teille kaikille OIKEIN RAUHALLISTA JA IHANAA JOULUN AIKAA!
Ja tietenkin ONNELLISTA JA MENESTYKSEKÄSTÄ UUTTA VUOTTA 2009!
Ja heti ensi vuoden alusta (hui, kuulostaa jotenkin kaukaiselta, vaikkei vuodenvaihteeseen olekaan kuin muutama hassu päivä...) taas bloggailen täällä, jos sattuu niin, etten pääse tänne matkan aikana päivittelemään uusia juttuja... Mutta katsotaan, kuinka käy.
Iso hali ja rutistus teille kaikille!
Nyt lähden koisimaan ja aamulla sitten kaikki tarvittavat kimpsut ja kampsut kainaloon ja menoksi matkaan...
Sunday, December 21, 2008
Kaikenlaista kissanristiäistä ja ne lahjat, nekin on jo avattu...
Kiirettä on meinannut olla, sillä viime viikolla oli kaikenlaista kissanristiäistä, aina leikkiryhmän pikkujouluista, neidin joulujuhlasta, ja kaikenlaisesta lounastamisesta aikuisten pikkujouluihin.
Perjantaina sain nimittäin minäkin osallistua miehen työpaikan järjestämiin pikkujoulutteiluihin ja oli kyllä tosi hauska ilta! Tosin kotiin lähdimme jo kymmenen aikoihin illalla ja hyvä niin, sillä ei sitä vanha jaksa... Muutama drinkki ja lasi viiniä ja se jo riittää... Ja aamulla ihan veltto olo. Vanhuus ei siis taida tulla yksin... ;-) Mutta tulipahan ns. bondattua miehen työkavereiden ja siippojen kanssa ja pelasimme jopa mieheni kanssa erän tätä...
Niin ja kaikille uteliaille tiedoksi, että minä voitin! Hahaa! Miehekästä puuhaa tai ei, mutta mä tykkään tosi paljon pelata biljardia ja jos meillä olisi kotona yksi ylimääräinen huone, siellä luultavasti olisi biljardipöytä.
Pääruoaksi otin filet mignonin (vaikken niin usein enää pihviä syökään, mutta nyt teki mieli maistaa) uuniperunalla ja herkkusienillä ja jälkiruoka... mmmmhmmm...
Enkä malta olla laittamatta kuvaa jälkiruoastamme. Diablo Helado-annoksessa oli nimittäin ihanaa jäätelöä, habanerolla sävytettyjä vohveleita (tuolla jossain jäden ja muiden lisukkeiden alla...), mansikoita, manteleita ja kermavaahtoa. Njam!
Oli kyllä taivaallisen hyvää, eikä mielestäni mitään ihan mahdottoman makeaa, kuten täällä usein jälkiruoalla on tapana olla.
Lauantai-aamuna menin vielä kuuntelemaan mielenkiintoista lasten taidekasvatukseen liittyvää luentoa (hivenen kyllä unenpöpperössä, edellispäivän ja illan ohjelmasta johtuen, huoh...) Suomi-kouluumme liittyen ja kannatti kyllä ajaa kuuntelemaan väsymyksestä huolimatta, sillä tuo parituntinen antoi taas paljon virikkeitä, niin kerhoiluun kuin oman lapsen kanssa taiteilemiseen liittyen.
------------------------------------
Niin ja tänään... Ja tänään sitten availimme jo joululahjamme. Juu-u! Kyllä vaan! Joulupukki kävi meillä jo pari päivää etuajassa...
Tämä ihan siksi, ettemme ole jouluna kotona ja koska huomenna mies menee vielä töihin ja tiistaina jo sitten matkaamme kohti Kaliforniaa, oli tänään se paras hetki lahjojen avaamiseen, niin on neidilläkin aikaa hivenen nauttia uusista joululahjoistaan.
Kiitos muuten kaikille meitä muistaneille! Ja ne Suomesta saapuneet paketit, ne lämmittivät erityisesti mieltä suomalaisine karkkeineen, glögimausteineen ja tietty tytön lahjoine kaikkineen. Me olimmekin täällä ihan ällikällä kaikista ihanuuksista, joita paketeista avautui! Kiitos paljon kaikki ihanat immeiset!
----------------------------------
Eli tätä sunnuntaipäivää ollaankin vietetty varsin rauhallisissa merkeissä uusien lelujen ympäröimänä (siis neidin sellaisten). Ja kävimmepä vielä iltapäivällä katsomassa juuri teattereihin tulleen lastenleffan The Tale of Despereaux.
Hellyttävä tarina rohkeasta pikkuhiirestä, joka pelottomalla käytöksellään järisyttää hiiriyhteisöä ja päihittää jopa pelottavat, hiirulaisia poskiinsa pistelevät rottalurjukset. Mutta ennen kaikkea, Despereaux pelastaa myös pienen kuningaskunnan harmaudestaan ja avaa surun murtaman kuninkaan silmät pelastamalla hänen tyttärensä rottaklaanin kynsistä.
Erityisesti ihastuin elokuvan animaatioon. Tosi kauniisti ja vähän erilailla toteutettu animaatio. Suosittelen kaikille lapsiperheille!
Saturday, December 20, 2008
Golden Globe ehdokkaita...
Mutta tässä tosiaan ehdokkaita muutamissa eri kategorioissa.
PARAS ELOKUVA (draama)
The Reader
Revolutionary Road
Slumdog Millionaire
Happy-Go-Lucky
In Bruges
Draamapuolella nimetyistä leffoista en ole nähnyt vielä yhtäkään, mutta trailereiden perusteella minua kiinnostaa näistä ehdottomasti eniten The Curious Case of Benjamin Button sekä The Reader. Nämä kaksi elokuvaa olisi tarkoitus mennä katsomaan lähiaikoina. Kunhan tässä nyt ennättäisi, kun on kaikenlaista ohjelmaa ja reissua tiedossa...
Ja komedia/musikaalipuolella omia suosikkejani ovat Burn After Reading, In Bruges sekä Mamma Mia!
Saapa nähdä, mitkä näistä sitten ensinnäkin saavat Golden Globe-pystit ja moniko näistä on seuraavana Oscareiden listalla. Australia-leffaa ei täällä näkynyt ja on tainnut jakaa yleisön vähän kahtia. Itse olisin kyllä ehdottanut pystiä myös tuolle elokuvalle, ehdottomasti!
Wednesday, December 17, 2008
Lounasvieraita
Niiin ja FAZERIN lahjaksi saatuja (pitiköhän nää säästäää jouluksi, noh puolet on jo syöty) suklaakonvehteja. NAMI NAMI!!!
En kuiteskaan ihan itsekseni näitä suihini ahminut, vaan olin kutsunut kotiin aasialaiset ystävättereni ja tarkoitus oli tehdä jotain suomalaistyyppistä lounasta.
Mikä ei muuten olekaan ihan simppelihomma.
Sillä kun oikein ajattelen päässäni, niin mikä nyt sitten on oikein perussuomalaista ruokaa? Nakit ja muusi, lihapullat ja muusi, lihamakaronilaatikko? Läskisoosi, tirripaisti, kuha, lahna, hauki, mikä?
No minä en nyt tähän hätään muuta keksinyt kuin uunilohifilee, tuoreella tillillä, kosher-suolalla ja sitruunalla maustettuna. Ja lisukkeeksi keitetyt perunat (joita muuten tulee itse tosi harvoin syötyä, kuten perunaa yleensäkin ja josta saan aina moitteita äidiltäni tyyliin, kyllä suomalaiseen ruokavalioon kuuluu peruna)... Joo joo, mutta kun ei maistu. Paitsi keitoissaa....
Onneksi pakastimen kätköistä löytyi myös ruisleipää sekä Oltermannia, niin sain tarjota ihan kunnon ruisleipää vieraille.
Ja hyvin tuntui maistuvan, erityisesti kala lisukkeineen. Ruisleipä ei tainnut ihan olla sitä suosikkia ja joulutortut herättivät mielenkiinnon ja Presidentti-kahvia meni useampikin kupponen...
Oli oikein kiva iltapäivä ja heidän kanssaan on kyllä tosi kiva kokeilla erilaisia ruokia. Ensi kerralla kokkaamme toisen aasialaisystävätteni kotona, korealaista ruokaa... Maltan tuskin odottaa!
Tein kattauksen meidän breakfast-nurkkaan, kun ajattelin ettei tehdä liian virallista tästä lounastapaamisesta.
Hivenenhän suomalaisen keittiön makumaailma on pliisu. Etenkin naisille, jotka vetivät korealaisessa ravintolassa niin tulista lihaa, että minulta vaan vedet valui silmistä...
Mutta olipahan ainakin hivenen erilaista.
Mitä sinä muuten tarjoaisit ulkomaalaiselle vieraallesi suomalaisena ruokana?
Monday, December 15, 2008
Hyrrrrrr, täällä on kylmä!
Ai niin, eilen oli vielä lähes 25 astetta lämmintä (vaikka tuulista olikin)... Että jonkun verran heittelee nämä kelit täällä... Vuorokauden sisällä...
Sunday, December 14, 2008
Joulujuhlan tunnelmaa ja joulupukkeja... ;-)
Oman lapsen kautta sen vasta oikein osaa kokea, sen aidon joulujuhlan tunnun ja riemun!
Tässä pikkuneitimme odottaa kuumeisesti ohjelmaa alkavaksi. Kaikki lapset saivat osallistua ohjelmaan ja kaikki meni oikein hienosti. Lapset lauloivat ja esittivät laulut: Tuiki tuiki tähtönen, Joulupuu on rakennettu, Pakkasherra ja Kulkuset.
Mutta arvatkaapas mitä neitimme oli isälle suputtanut autossa, kun he lähtivät joulujuhlasta pois ja kaksin ajelivat kotiin (äiti kun jäi vielä koululle siivoamaan). Neiti oli todennut, että tuo Suomi-koulun pukki taisi olla vaan joku setä pukin asussa. Että se partakin taisi olla ihan tekoparta.
Että kyllä se oikea pukki oli tämä tässä yllä. Sen partakin oli ihan oikea... Ja mitäs tuohon sitten isä osasi sanoa. Isän oli sitten myönnettävä, että niinhän se taisi olla. Voi ei, se siitä joulupukki-hommasta sitten...
Ja oikeassahan pikkuneitimme oli. Tällä pukilla, jota käytiin jo reilu viikko sitten läheisessä ostoskeskuksessa moikkaamassa, oli tosiaan ihan oikea parta. Ja tämä on kuulema se oikea pukki! Jotenka, meille pukki tuokin tästä lähin lahjat oven taakse, ei nimittäin tasan tarkkaan mene enää tekopartaiset pukit läpi meidän huushollissa.
Johan meillä viime jouluna (ystäväpariskunnan miehen ollessa pukkina) todettiin muutaman minuutin pukin kanssa keskustelun jälkeen, että hei: Sehän on M! Ja pitkään joulun jälkeenkin puheltiin, että ei se äiti ollut oikea pukki, se oli kyllä ihan varmasti M-setä!
Että tätä rataa...
Mutta hei, en malta vielä olla laittamatta yhtä kuvaa eilisillasta. Ja se nyt tietty liittyy sitten ruokaan, arvatenkin kun tällainen herkku..... olen!
Eli tässä kuvassa vielä eilisillan pääruoka. Menimme ystävien luokse vielä joulujuhlan jälkeen jouluaterialle ja tarjolla oli kinkkua, lanttu- ja porkkanalaatikkoa, valkosipuliperunoita, rosollia ja ihanaa amerikkalaista sinappia. Ai niin, ja tietty ruisleipää ja jälkiruoaksi luumurahkaa. Nam! Hyvää oli!
Kiitos illan isännille ruoasta ja seurasta! Kotona olimme noin puoliltaöin ja neiti sippasi jo ystävien soffalle ja kuorsasi lahjakkaasti takapenkillä koko kotimatkan.
Tänään kävimme muuten vielä kuuntelemassa perheen kanssa Suomi-kirkossa kauneimmat joululaulut ja itsekin siellä joikasin minkä osasin. Tuli oikein jouluinen mieli ja maistelimme kirkkokahvien sijasta glögiä ja pipareita!
Oli oikein kiva viikonloppu, tästä on kiva aloittaa taas uutta viikkoa!
Friday, December 12, 2008
Joulukorttitehtailua, pipareiden pussittelua yms.
Tällaiset kortit lähtivät Suomen suuntaan tänä vuonna. Ja ekaa kertaa muuten (vaikka piru olen valokuvannut jo vuosia) jouduin kirjallisesti vannomaan, että olen itse ottanut kuvan. Tuossa tilanteessa olin kyllä vähintäänkin hivenen närkästynyt ja alkoi viduttamaan, kun myyjä moneen otteeseen tivasi, että siis SINÄKÖ olet tämän kuvan ottanut? Ihanko totta? Ja tätä rataa... Jeezzzz!
Ja eilen sitten pussitin pipareita. Voi jessus! 3 piparia per pussukka ja 63 pussukkaa. Nauhat ja kilistimet. No johan oli mielenkiintoista.... Mutta ihana oli kuulkaas piparin tuoksu ja siinä on sitten koko kasa. Suomi-kouluun ovat piparit menossa, joulupussukoihin lapsille.
No huomenna saa, meidänkin neiti oman joulupussukkansa pipareineen kaikkineen. Suomi-koulun joulujuhlassa. Jota on odotettu innokkaasti ja jännitetään jo kovasti, että onkohan siellä sitten joulupukki.
Josta muuten tässä yksi päivä ihmeteltiin seuraavaa: Miksi se pukki puhuu täällä englantia, mutta Suomessa suomea? Mitä tuohonkin nyt voi sanoa, kuin että on se joulupukki vaan aika fiksu mies! Osaa kieliä ja kaikkea!
Tässä vielä joulupussukkatehtaan pussukoita lähtövalmiina. Huomenna pukki jakaa näitä sitten lapsille ja ovat täynnä pientä makeaa ja suomalaistyylistä jouluista koristetta. Eikös ole tosi kivat nämä itse pussitkin? Joteskin niin simppelit, mutta hellyttävät.
Kivaa jouluista ohjelmaa siis tiedossa huomenissa. Saas nähdä, kuinka tyttöpieni malttaa käydä illalla nukkumaan ;-)
Thursday, December 11, 2008
Hyytävän kylmää oli jäämaailmassa...
Kun ei täällä kerran lunta ole mailla eikä halmeilla, niin pitää sitä extremeä sitten koettaa löytää jollain muulla tapaa ja kyllä vaan, TÄÄLLÄ OLI MUUTEN HIUKKASEN KYLMÄÄ!
Kävelimme ja kävelimme tuon suuren Resort-tyylisen hotellin läpi ja oikealle ja vasemmalle ja suoraan ja sivulle ja alas ja portaita... Ja mielessä jo käy, että missä hiivatissa se jäämailma oikein on?
Ja sitten jonotetaan ja sitten jonotetaan ja sitten jonotetaan päällystakkia? Siis mitä? Meillähän oli jo talvivaatteet päällä. Mutta eikun vaan toinen, pitkä sininen talvitakki kaikille päälle. Siellä kun on kuulema vähän kylmä... Suomalaisena vähän hymyilin vieraamme kanssa, mutta noh, puimme nuo isot ja kankeat takit kuiteskin talvivaatteidemme päälle ja näin jälkikäteen sanottuna, oli ihan hyvä idea!
Pakkasukko otti meidät heti ovella vastaan. Ja kaikki on siis tehty jäästä! Kylmä huju puhalsi vasten kasvoja heti ovelta alkaen...
Luisteleva jääpari sillan kupeessa oli komea näky. Jäätä oli siltakin ja pikkuneiti meinasi sitä nuolaista, johon tuli kyllä äidiltä heti vastaukseksi jyrkkä: EI!
Ja tietty vakio Coca Cola jääkarhutkin piti olla... ;-)
Gingerbread-house jäisenä versiona oli neidin mieleen ja tätä juostiin ympäri moneen kertaan...
Hienon oli näköinen, mutta kylmä olisi pitemmän päälle voinut tässä piparkakkutalossa tulla.
Koristetta joka lähtöön...
Joulupukkikin täältä tietty löytyi ja huomatkaa tuo mielettömän paksu ja kankea takki!
Jäinen liukumäki oli mieleinen. Sieltä sujahtelivat alas niin lapset kuin lapsenmielisetkin. Ei meinattu kyllä saada neitiä tästä eteenpäin...
Mutta kaikkein hienoimpia minusta olivat nämä ihan perinteisen jouluiset jääveistokset, kuten tämä enkeli.
Ja Jeesus-lapsi vanhempineen. Tosi hienosti oli tehty nämä kaikki.
Kiva oli täällä käydä, ja etenkin lapsille on jännä paikka. Mutta itse olin kyllä aivan jäässä täältä lähtiessä ja vielä olisi saanut olla lapaset tai ainakin hanskat mukana. Mun sormet oli nimittäin ihan kalikkana...
Laitan taas lisää jouluisia kuvia lähipäivinä, mutta ei näin hyytävän kylmiä...
Tuesday, December 9, 2008
Matkakuumetta pukkaa...
Monday, December 8, 2008
Kolmisin taas - pitkästä aikaa!
Vähän oli sekavat fiilikset niin lähtijällä kuin kotiväelläkin. Kolmessa kuukaudessa alkoi jo toisaalta tottua tähän yhteen ylimääräiseen ihmiseen kotona, mutta toisaalta jo odotti kovasti sitä, että saa jatkaa taas elämää ihan vain oman perheen kesken.
Vieraammehan oli kolmekymppinen naisihminen, mieheni serkku H, joka asusti luonamme opiskeluihinsa liittyvän ulkomaillaolo-vaatimuksen puitteissa ja osallistui kyllä kiitettävästi taloutemme hoitoon ja jos nyt satut H tätä tekstiä lukemaan, niin kiitos vielä kerran siitä! Samoin siitä, että jaksoit aina mukisematta hoitaa meidän pikkuneitiämme tarpeen vaatiessa.
Niin, saimmehan tämän kolmen kuukauden aikana aina silloin tällöin mieheni kanssa karata kaupungille. Ravintolaan, konserttiin tai vaikkapa ihan leffaan.
Sitä huvia kun ei niin hirmu usein tule harrastettua, kun ei noita babysittereitä ole meidän kulmilla niin kovasti tarjolla.
Toisaalta taas, varsinkin alussa, minusta tuntui varsin oudolta, että kotonani, jossa yleensä huseeraan ja touhuan niinkuin itse parhaaksi näen, olikin lisäkseni toinen aikuinen nainen keittiössä touhuamassa tai pyykkejä vinkkaamassa. Jonkun ajan kuluttua tosin aloin tottumaan tuohon ylimääräiseen käsipariin jo siinä määrin, että vähän huumorimielessä tuli jo välillä heitettyä, että kukas meillä sitten leipoo sämpylät, tiskaa astiat tai laittaa salaatit, kun H lähtee Suomeen?
Miten teillä muilla? Onko perheessänne ollut ehkä au pair? Tai kotiapulainen? Tai muuten vain sukulainen tai tuttava apuna huushollin ylläpitämisessä?
Miltä sinusta on tuntunut, kun ns. ulkopuolinen (enhän mieheni serkkua ollut tavannut kuin kerran aiemmin ennen hänen tänne tuloaan) asui/asuu kodissasi ja osallistui/osallistuu perheen arkeen?
Tässä iässä voin ainakin omalta osaltani sanoa, että kaikkeen tottuu, kaikenlaiset kokemukset vain kasvattavat ja toivottelen Suomi-vieraallemme hyvää jatkoa ja joulun odotusta!
Saturday, December 6, 2008
Joulutortutkin uunissa paistuivat...
Eihän siinä sitten auttanut, kuin mennä ostamaan Pepperidge Farmin Puff pastry sheetejä (tämä on minusta parasta joulutorttutaikinaksi) ja sitten säilykeluumuja, niitä kuivattuja, joista keittelen pienen vesimäärän ja sokerin kanssa luumuhillon. Täällä kun ei myydä samanlaista luumuhilloa kuin Suomesta saa, joten teen sen aina itse.
Meidän pikkuneiti on tietty kova auttamaan näissä keittiöaskareissa ja touhusi taas äidin kanssa, omalla kaulimellaan leipoen. Yhden tortun malttoi tehdä, sitten meni sellaiseksi yleiseksi häsläämiseksi ja jauhoja oli keittiön island ja ympärys aivan täynnä.
Vaan eiköhän se lie tärkeintä, että saa osallistua tähänkin touhuun... ;-)
Leipurimestari vauhdissaan....
Uunituoreet tortut valmiina suihin pantaviksi!
6.12. Malja Suomen Itsenäisyydelle!
Meillä täällä olisi tänään Itsenäisyyspäivän gaala downtownin hotellissa, suomalaisine esiintyjineen, juhlamaljoineen, suomalaistyylisine dinnereineen ja mahdollisuuksineen yöpyä samaisessa hotellissa.
Mutta, tänä vuonna jää gaala väliin...
Viime vuonna osallistuin ystävättäreni kanssa tähän juhlaan. Ja oli iltapuvut, oli kampaukset ja meikit ja kaikki.
Mutta pakko tunnustaa, että meno oli vähän liian formaalia omaan makuuni ja päätös mennä viimevuotiseen gaalaan johtui pääosin silloisen juhlan pääesiintyjästä, Tommi Läntisestä, joka rokkasi bändeineen ja viihdytti juhlayleisöä.
Siitä huolimatta arvelen, että tänä iltana moni tällä alueella asustava suomalainen, iltapukuun tai tummaan pukuun varustautunut suomalainen löytää itsensä downtownin gaalasta ja nostaa maljan Suomen itsenäisyyden kunniaksi.
Kuten nostan minäkin, illalla kotona, niinkuin ehkä sinäkin, olit sitten missä tahansa!
Olen ylpeä siitä, että olen suomalainen ja olen myös ylpeä isoisistämme ja isoisoisistämme, jotka ovat maatamme puolustaneet ja osaltaan myös vaikuttaneet Suomen itsenäistymiseen!
Malja Suomelle!