Thursday, April 30, 2009

Regis ja Kelly show:n vappuaaton vieraat

Katselin tänään uutisia arvatenkin sikainfluenssasta kiinnostuneena ja täällä siitä ollaankin jo kehkeyttämässä melkoista joukkohysteriaa. Tänä aamuna läheisen metroplexin koulut päätettiin sulkea ja 80 000 oppilasta ovat "kotiutettuina" ainakin 8.5. saakka.

Itse odottelemme, josko oman tyttären kerhopäivä järjestetään huomenna, vai suljetaanko myös meidän alueemme kaikki koululaitokset kokonaan. Samoin Suomi-koulumme kevätjuhla on vielä vaakalaudalla ja oma suunnittelemani garage sale huomiselle ja lauantaille vaiheessa, kun ei ole tietoa, järjestääkö communitymme tätä yhteistä tapahtumaa nyt lainkaan.

Sairastuneita on jo alueellamme kymmeniä ja etelä-Teksasista löytyy jo ensimmäinen kuolonuhri, 2-vuotias meksikolaislapsi menehtyi sikainfluenssaan aiemmin tällä viikolla.

Eli hivenen on sekavat fiilikset asian suhteen. Toisaalta nämä kaikki varotoimenpiteet kummastuttavat, mutta toisaalta on myös hiukan huolestunut fiilis, kun tauti leviää jo selvästi aiempaa nopeammin ja siirtyy pisaratartuntana ihmiseltä ihmiselle.

----------------------------------------

Mutta jos aamun televisiotarjonnasta ja uutisoinnista löytyi niitä vakaviakin puolia, niin sentään jotain keveämpääkin oli tarjolla. Uutisten jälkeen katselin nimittäin joka-aamuista, livenä New Yorkista lähetettävää Regis ja Kelly-showta, jossa myös tottakai oli puheenaiheena sikainfluenssa, mutta oli paikalle uskaltautunut kuitenkin myös muutamia julkimoja.

Joista ensimmäisenä ilmestyi haastateltavaksi hän...

No juu, Hugh Jackmanhan se siinä! Hyvin casuaalina, rento aussimies istahti haastateltavaksi ja ihastutti taas meikäläistä siinä määrin, että itse haastattelu taisi mennä osittain ohi korvien...

Haastattelussa siis aiheena Jackmanin uusin elokuva, X-Men Origins Wolverine, jossa Hugh Jackman nähdään itse Wolverinena ja jota elokuvaa itsekin tässä suunnittelen meneväni katsomaan, kunhan siihen vain tilaisuus koittaa.

Itselle uutta tietoa oli se, että Jackman on myös Wolverinen tuottajana. Haastattelussa puheltiin myös roolin aiheuttamista paineista ruokavalion ja treenauksen suhteen ja Hugh naureskeli, että olihan siinä, omat kommervinkkinsä koettaa selvitä erittäin tarkkaan kellotetusta päivärytmistä. Itseäni huvittivat erityisesti nämä: kello 3:45am viipale leipää, 5:30am puolentoista tunnin treeni ja sitä rataa...

Regis ja Kelly olivat taas vauhdissaan ja Kelly kyseli hyvin tarkoin mm. elokuvan pienestä alastonkohtauksesta ja sen sisällöstä. Hugh vastasi uteluihin kohteliaan arvokkaasti, että alastonkohtaus on hyvin asiallinen ja lyhytkestoinen, eli mitään isompaa paljastelua ei elokuvassa esiinny... Kelly vaikutti tämän kuultuaan ehkä aavistuksen pettyneeltä... ;-)

Hyvin oli leppoisa tunnelma koko haastattelun ajan ja pientä vitsinpoikastakin heiteltiin puolin ja toisin. Taas jäi oikein hyvä maku suuhun tästä komiasta australiaisnäyttelijästä ja aiheutti vain lisäkuumeen mennä katsomaan Wolverinea. Nyt siihen olisikin varmasti hyvä tilaisuus, ei ainakaan olisi taatusti leffateattereissa tunkua, kun uutisisissa pyydetään välttämään kaikenlaisia yleisiä tapahtumia ja tilaisuuksia. Mitenhän lie tämä tilanne vaikuttaa USA:n Top Box Office-lukemiin? Mene ja tiedä...

------------------------------------

Mutta ei Hugh suinkaan ollut ainoa tämän aamuinen vieras Regiksen ja Kellyn studiossa. Sen lisäksi katsojat saivat myös nauttia pienestä tanssiesityksestä, jossa tähtinä nämä kaksi.

Aivan suloiset Chuck Wicks ja Julianne Hough. Tämän viikon Dancing with the Stars kisasta tipahtanut ylisöpö pari, jotka ovat siis yhdessä myös oikeassa elämässä. Chuck on tunnettu country-laulaja ja Julianne ammattitanssija, mutta nykyisin myös countrylaulaja, levyttäen oman esikoisalbuminsa kesällä 2008.

Näitä kahta oli kyllä ilo seurata tanssilattialla kaikkien näiden viikkojen ajan. Niin kepeää ja kaunista heidän tanssinsa ja niin sähköistä ja säkenöivää heidän välinen kemiansa oli.

Ovat he vaan niin nuori ja kaunis pari, että voi voi...

Kuvan oikeassa reunassa näkyvä Kelly Ripahan on täällä Yhdysvalloissa paljon esillä lehdissä ja mainoksissa ja hänestä minun on ihan pakko vielä mainita, etten kyllä lakkaa ihmettelemästä, miten tuo nainen pysyy noin hemmetin hoikkana? Lapsiakin jo ties kuinka monta, mutta ei mitä, hän on niin sorja kuin pajunvarsi. Itse en noihin mittoihin kyllä pääse enää millään, joten ei voi kuin ihailla hänen tarmoaan ja tuota lihaksikasta ja niin pienen pientä kroppaansa.

Mutta on tässä itselläkin jo painon kanssa paremmat oltavat. Vanhoihin mittoihin olen jo päässyt ja jopa aavistuksen pienempäänkin ja odotan, josko vielä muutama kilo tipahtaisi, niin sitten oltaisiin jo aikas kivoissa lukemissa. Mutta melkoista itsensätarkkailua saa koko ajan harrastaa. Ei ole kauheasti varaa retkahdella uudesta ruokavaliosta, se kun näkyy heti vaa'alle seisahtaessa...

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut oikein kiva vappu. Meillähän sitä ei vietetä, tosin lauantaina paistelen munkit ja kutsumme kotiimme ystäväperheen, joiden kanssa pienimuotoisesti vapputyyliin juhlimme. Tiedossa siis simaa, munkkia, nakkeja ja perunasalaattia ja lapsille ilmapalloja. Ei sen ihmeempää, vaan eipä sitä juuri muuta tarvitakaan.

Tai noh, ehkä vähän kuohuvaa... ;-)

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!


Sari

Monday, April 27, 2009

Muutamia leffoja sekä tuntomerkkejä itsestäni

Kävin perjantaina leffateatterissa katsomassa vastikään ensi-iltaan tulleen elokuvan State of Play.

Trailerin mukaan luvassa oli paljon vauhtia ja jännittäviä tilanteita, mutta vähän aikaa elokuvaa katsottuani huomasin, että leffa oli paljon muutakin kuin jännitystä tai takaa-ajoa.

Russell Crowen, Ben Affleckin, Helen Mirrenin ja Rachel McAdamsin tähdittämässä elokuvassa mennään paljon syvemmälle rikosten tutkintaan ja elokuvassa niin tutkivaa journalistia harjoittavat reportterit kuin poliisietsivätkin koettavat ratkaista mysteeristä murhatapausta, jossa nuori poliittinen assistentti saa surmansa ja on pian linkitettynä sikäläiseen poliitikkoon, jonka kanssa hänellä uskotaan olevan seksisuhde.

Mielenkiintoisia tapahtumia siis luvassa ja pidin tämän elokuvan tyylistä, sillä sitä vastoin, että tässä olisi ollut ihan hirmuisesti toimintaa tai väkivaltaa, tässä leffassa keskityttiin enemmän tutkinnalliseen ja journalistiseen näkökulmaan ja tämä oli mielestäni erinomainen elokuvakokemus, vaikka myönnänkin heti perään fanittavani Russell Crowea aika tavalla ;-)

Mutta tämä leffa oli mielestäni taas kerran osoitus hänen taiturimaisista näyttelijänlahjoistaan, enkä voinut kuin ihailla hänen suoritustaan tässä karkean ja vanhanaikaisen reportterin roolissa, miehenä, joka ei juuri piittaa nykytekniikasta tai hörhö-bloggailuista (hehe), vaan haluaa keskittyä olennaiseen ja on periksiantamaton saadakseen työnsä päätökseen.

Tästä leffasta kirjoitin enemmän englanniksi tänne. Suosittelen tätä leffaa kaikille rikoselokuvien ystäville.

--------------------------------------

Katsoin tässä muutama päivä sitten myös elokuvan The Boy in the Striped Pajamas ja tämä elokuva liittyy myös edellisessä postauksessani olevan The Courageous Heart of Irena Sendler-leffan tavoin Holocaustiin ja toisen maailmansodan aikaan.

Tarinassa pieni saksalaispoika Bruno (Asa Butterfield) muuttaa maaseudulle ja asettuu perheineen isoon kartanoon, jonka lähettyvillä sijaitsee myös sodan aikainen juutalaisleiri. Pojan isä on korkeassa virassa oleva saksalaisarmeijan päällikkö, joka on vastuussa kyseisestä juutalaisleiristä ja sen sisällä tapahtuvista murhenäytelmistä.

Poika karkailee tämän tästä pihapiiristä ja löytää pian tiensä juutalaisleiriin ja tuon leirin reunalla, piikkiaidan takana, hän tutustuu toiseen pikkupoikaan, Shmueliin (Jack Scanlon), jonka kanssa hän ystävystyy tällä kummalla tavalla, piikkilanka-aidan heidät toisistaan erottaen.

Brunolla on oma lapsenomainen käsityksensä Shmuelin leiristä eikä hänellä ole aavistustakaan siitä, millaisissa olosuhteissa Shmuel ja hänen perheensä leirillä asuvat.

Vahvin rooli elokuvassa lienee juutalaispojalla, joka elokuvan lopussa houkuttelee saksalaispojan leiriinsä kohtalokkain seurauksin ja elokuvan karmaiseva loppu tuntui minusta itsestäni miltei oikeutetulta. Saipahan paha palkkansa, vaikka viaton lapsi olikin tässä se uhri, monien muiden viattomien ihmisten ohella.

Aiheena karmaiseva ja tässä olisi voinut olla kovastikin potentiaalia koskettavaan elokuvakokemukseen, mutta oli mielestäni hivenen epäonnistunut yritys. Tarina on vähän kankeasti toteutettu ja näyttelijäsuoritukset ovat lievä pettymys.

---------------------------------

Ja eilen illalla katsoimme sitten tämän.

Marley & Me-leffa, joka oli ensi-illassa jo joskus joulun aikoihin. Nauruhermoja kutkutteleva komedia/draama Marley-koirasta, joka elävöittää nuoren parin elämää ja sittemmin myös kolmilapsisen perheen arkea. Pääosissa Marleyn roolissa olevien nelijalkaisten lisäksi Jennifer Aniston ja Owen Wilson.

Elämänmakuinen ja hauska elokuva, joka saa hyvälle mielelle. Lopussa pääsi sitten jo pieni itkunpyrähdys, sillä Marleyn elämää seurataan elokuvassa pentuiästä vanhuuteen ja lopussa on tiedossa hyvästien jättäminen uskolliselle ystävälle, Marleylle, tuolle energiselle nelijalkaiselle ystävälle, joka sekä ihastutti että vihastutti omalla räiskyvällä ja eläväisellä olemuksellaan.

Mukava leffaelämys, vaikka koko perheelle!

------------------------------------

Lopuksi vielä hauska haaste, jonka sain Mikaelalta.

Tuntomerkit itsestäni haasteessa paljastan muutamia tuntomerkkejä, joista minusta ehkä saattaapi ulkopuolinenkin tunnistaa... ;-)

1. Minulla on pitkät, vaaleat hiukset (ollut aina), jotka peijakas vie, koettavat aina käpristyä hivenen kikkuralle ja minulla on tätä hiuskuontaloani kohtaan ikuinen viha-rakkaussuhde.

2. Pitkät kynnet ovat olleet sormissani aina ja ikuisesti. Ne vaan kasvavat niin hurjaa vauhtia, etteivät kynsisakset oikein perässä pysy ja niinpä ovat aina olleet melko pitkät.

3. Olen farkkutyttö henkeen ja vereen. Siispä farkut jalassa minut yleensä näkee, missä ikinä liikunkin. Oli ne sitten stretchit, pillit, leveämmät, caprit tai mitkä vaan, mut juu, shortseja mä en jalkaani laita!

4. Tatuointi nilkan sisäosassa on muutaman vuoden takainen, jo kauan haaveissa ollut toteutus. Itse väkerretty tribaalikuvio, joita olisi ehkä kiva saada lisääkin, jokunen... Ainakin niskaan tai yläselkään...

5. Olen vasenkätinen ja ravintoloissa käydessä tuppaamme aina istumaan miehen kanssa niin, että tökimme toisiamme kyynärpäillä...

6. Luonteenpiirteiltäni olen edelleen hivenen perfektionisti ja itsekriittinen, siinäpä vasta mukava pari, joka varsinkin nuorempana aiheutti vähän ongelmia käytännön tasolla. Yhä edelleen taistelen näiden luonteenpiirteiden kanssa, mutta alan jo elämään niiden kanssa, sulassa sovussa...

7. Pituutta minulle on luotu 173cm ja painokin on tätä nykyä ihan normilukemissa, toivon mukaan vielä muutama kilo nykylukemista tipahtaa... ;-)

Tähän haasteeseen voit sinäkin osallistua, jos haluat. En nyt lähde ketään sen kummemmin erikseen tähän haastamaan. Mutta nappaa tästä, jos haluat osallistua ;-)

Terkuin Sari

Thursday, April 23, 2009

The Courageous Heart of Irena Sendler

Hallmark-sarjan maailman ensi-illassa oli sunnuntaina CBS-kanavalla vuorossa tämä koskettava, tositapahtumiin perustuva tarina.

The Courageous Heart of Irena Sendler on elokuva nuoresta puolalaisnaisesta, Irena Sendleristä (Anna Paquin), joka rohkealla toiminnallaan pelastaa 2500 juutalaislasta Varsovalaisesta juutalaisghetosta puolalaisperheiden hoiviin. Elokuvan traileri osui sattumalta silmiini viime viikolla ja sunnuntaina päätin katsoa tämän heti ensi-iltalähetyksenä.

Ja pidin tästä koskettavasta tarinasta siinä määrin, että kyyneleet noruivat poskiani pitkin, niinkuin kaikissa Holocaustiin liittyvissä elokuvissa on kohdallani käynyt. Joku näissä tositapahtumiin perustuvissa, järkyttävissä kertomuksissa saa minun sisimpäni tukahtumaan. Voin silmissäni nähdä nuo kaikki pienet lapset ja heidän epätoivoiset äitinsä heittämässä viimeiset hyvästinsä, kun Irena on ottanut heidät suojelevien siipiensä hoiviin ja pelastanut varmalta kuolemalta.

Todella kaunis tarina, jota suosittelen erityisesti kaikille äideille, vaikka onkin ajoittain melko raskasta katseltavaa. Elokuvan lopussa lähes satavuotias Irena itse lähettää äitienpäiväterveiset kaikille äideille ympäri maailmaa, muistaen erityisesti lapsistaan luopumaan joutuneita juutalaisäitejä ja kaikkia niitä puolalaisäitejä, jotka olivat avosydämin valmiina ottamaan vieraan lapsen omaan huostaansa.

Irena Sendler nukkui pois vuonna 2008, kunnioitettavassa 98 vuoden iässä ja hänen tarinansa on yksi monista, uskomattomista rohkeuden osoituksista kaiken tuon järjettömältä tuntuvan juutalaisvihan keskellä. Tämä nainen ja hänen suunnaton rohkeutensa teki minuun suuren vaikutuksen ja huomasin toteavani miehelleni, että kuinkahan moni ihminen olisi tämän päivän itsekeskeisessä maailmassa valmis samankaltaiseen humanitaariseen hyväntekoon ja niihin riskeihin, joissa myös oma elämä on uhattuna.

Monday, April 20, 2009

Sunshine Cleaning & Taken

Haa, uusi viikko ja uudet kujeet. Kiirusta pukkaa monessa suhteessa, mutta aina on kuitenkin aikaa katsella leffoja ;-)

Kävin viikonloppuna katsomassa leffateatterissa parikin mielenkiintoista elokuvaa, Taken ja Sunshine Cleaning leffat, jotka ovat tarinoiltaan hyvin kaukana toisistaan. Taken on actionleffa, joka on pyörinyt teatterissa jo useamman viikon, mutta edelleen vetää katsojia elokuvasaliin, Sunshine Cleaning taas erilainen draama, joka tuli puolestaan juuri ensi-iltaan.

Taken elokuvan johtotähtenä on aina yhtä kiinnostava, harkitun rauhallinen ja itsevarmuutta uhkuva kestosuosikkinäyttelijäni, Liam Neeson.

Hänen roolinsa Takenissa oli sekoitus toimintaleffan sankaria, isää ja ex-vakoojaa. Pääosassa on siis ex-vakooja Bryan (Liam Neeson), joka asustaa vaatimattomasti huoneistohotellimaisessa kodissaan halutessaan olla lähellä 17-vuotiasta tytärtään Kimiä (Maggie Grace), joka asuu ylellisesti äitinsä Lenoren (Famke Janssen) ja isäpuolensa Stuartin (Xander Berkeley) kanssa nauttien yltäkylläisestä ja hemmotellusta elämästä.

Bryanilla itsellään on vain yksi tavoite, olla lähellä tytärtään ja saada takaisin kaikki ne kadotetut vuodet, jotka hän menetti työskennellessään tiiviisti agenttina, pois perheensä parista.

Kun Kim saa yllättäen päähänsä lähteä kesäksi Ranskaan, on Bryan huolissaan asiasta, eikä ole kovinkaan innostunut koko ajatuksesta. Mutta tytär ja hänen äitinsä onnistuvat taivuttelemaan isän allekirjoittamaan suostumuksensa alaikäisen tyttärensä matkustamiselle.

Kim on juuri saapunut Pariisiin ja asettunut taloksi ystävättärensä kanssa tämän serkun upeaan asuntoon, kun tyttöprostituutiota harjoittavat albaanirikolliset sieppaavat heidät. Bryan on tapahtumahetkellä puhelinyhteydessä Kimin kanssa ja tästä puhelusta saa alkunsa takaa-ajo, jossa Bryanin ainoa tavoite on saada tyttärensä ehjänä takaisin, hinnalla millä hyvänsä.

Siis takuuvarmaa, action-leffoille tyypillistä vauhdin huumaa ja jallitusta on tässä elokuvassa tarjolla ja ihan ok elokuvakokemus, sanoisin. Juoni oli ehkä osittain hivenen hatara, sillä Bryan oli jo leffan alkumetreiltä saakka vähän liiankin vakuuttunut siitä, että tyttären turvallisuus on uhattuna ja kun sitten tytär siepattiin, oli se todellakin vahvasti ennakoitavissa.

Perustoimintaleffapyöristystä, mutta Liam Neeson antoi kaikkensa ja jos vertaan tätä toimintaa esim. 12 Roundsiin, on tässä ihan erilainen ote niin ohjauksellisesti kuin näyttelijävalintoineen.

Sunshine Cleaning leffa oli minulle etukäteen aivan tuntematon tapaus. Mutta päätin mennä katsomaan tämän draaman jo pelkästä uteliaisuudesta pikaisesti aiemmin trailerin nähtyäni. Ja tämä oli ihan positiivinen yllätys, monessakin mielessä.

Tässä elokuvan päähahmot vasemmalta lukien: Oscar Lorkowski (Jason Spevack), Rose Lorkowski (Amy Adams), Joe Lorkowski (Alan Arkin) ja Norah Lorkowski (Emily Blunt).

Elokuva kertoo kaikessa yksinkertaisuudessaan Rosesta ja hänen sisarestaan Norahista, jotka perustavat yhdessä kemialliseen puhdistamiseen liittyvän, varsin erikoisen firman, joka perehtyy rikospaikkojen jälkipyykinpesuun, kirjaimellisesti. Nämä kaksi nuorta naista nimittäin pitävät huolta siitä, että kun kuolema kohtaa mitä yllättävimmillä tavoilla, kenet tahansa, he hoitavat verijälkien ja ruumiin eritteiden siivoamisen.

Elokuva tarjoaa varsin mieleenpainuvia ja erikoisiakin tilanteita katsojan koettavaksi ja on tarinankulultaan varsin toimiva ja erilainen elämys. Pidin toisaalta elokuvan arkisesta otteesta ja toisaalta minua kiehtoi juuri ne kaikki omituisuudet, joita tämän nelikon elämään mahtui.

Rosen epätoivoinen takertuminen teini-rakkauteensa, Norahin veltto teinimäisyys ja tapa liikkua omituisissa piireissä, tutustuen myös varsin erikoislaatuiseen nuoreen naiseen, Lynniin (Mary Lynn Rajskub).

Tytärten isän Joen omat pikkubusinekset ja niiden pyöritykset toivat hymyn huulilleni ja pieni Oscar-poika toi oman lisänsä tähän värikkääseen ja elämältä maistuvaan, mielenkiintoiseen draamaan.

Erityisesti ihastuin tässä elokuvassä kuitenkin häneen. Emily Blunt oli valkokankaalla ja Rosen sisaren Norahin roolissa niin valovoimainen ja kiehtova, etten ollut saada silmiäni irti hänestä.

Kuka on tämä näyttelijätär? Toisaalta niin viattomalla tavalla sensuellin oloinen, toisaalta Norahin roolissa niin lapsenomainen, anarkistisesti kapinallisen huoleton, kuriton nuori nainen, joka eläytyi rooliinsa todella uskottavalla tavalla ja jäi luikertelemaan mieleeni vielä kotimatkallakin, niin että minun pitikin heti googlettaa hänestä lisätietoja.

Hänen aikaisemmista roolisuorituksistaan otti silmiini pieni sivurooli Charlie Wilson's War elokuvassa, sekä rooli Devil Wears Prada-elokuvassa. Näistä leffoista en ole nähnyt kumpaakaan, joten Emilyn roolisuoritukset näiden leffojen osalta ovat minulle täysi mysteeri.

Odotan kuitenkin varsin mielenkiinnolla tältä naiselta lisää roolisuorituksia. Etenkin hänen rooliaan elokuvassa The Young Victoria ja Gulliver's Travels sekä mahdollisia rooleja elokuvissa The Girl, Gnomeo and Juliet sekä Shoot the Messenger.

Thursday, April 16, 2009

Fracture

Hei vaan. Olenpa ollut taas pitkään poies täältä blogista. Huih! Mutta tämä viikkokin on mennä vierähtänyt enempi tai vähempi sairastellessa. Ensin oli vatsaoireita, sitten tuli kovaa kuumetta ja tänään päätin jo viimein mennä lääkäriin. Ja sainkin vahvan antibiottikuurin ja toivon sen jo pian vaikuttavan.

Mutta tänään osui leffakanavia pyöritellessäni silmiini elokuva, joka oli minulle ennestään ihan tuntematon tapaus.

Katselimme siis mieheni kanssa tänään leffan Fracture, jossa pääosissa vahvan uran luonut Sir Anthony Hopkins sekä jo The Notebook-leffasta vahvasti mieleeni jäänyt, nuori komistus Ryan Gosling.

Mielenkiintoinen psykolinen "thrilleri", jos nyt näin voidaan sanoa, ei niinkään vavisuttava thrilleri, mutta mielenkiintoista psykologista pyöritystä jälleen kerran, niinkuin olen muuten huomannut Hopkinsin leffoissa usein olevan.

Nuori asianajaja Willy Beachum (Ryan Gosling) toimii syyttäjänä jutussa, jossa varakas herrasmies, Ted Crawford (Anthony Hopkins) on syytettynä vaimonsa murhasta. Juttu vaikuttaa alkujaan varsin yksinkertaiselta, mutta pian Beachumille paljastuu, että tämä iäkäs ja rauhallisen oloinen mies onkin varsin ovela vanha kettu, joka onkin huomattavasti hankalampi kala napattavaksi, kuin mitä Willy oli kuvitellut.

Nuori nousukas asianajaja ja vanha, kokenut konkari tuovat kankaalle mielenkiintoisen parivaljakon ja heidän sanallinen ja psykologinen kädenvääntönsä on varsin mielenkiintoista katseltavaa. Muutamat juonenkäänteet ja elokuvan loppukin saattavat olla tarkkanäköiselle katsojalle hieman ennakoitavissa ja itse tarina tuoda mieleen joitakin samalla tyylillä toteutettuja psykologisia thrillereitä, mutta joka tapauksessa varsin kutkuttavaa taiturointia Anthony Hopkinsilta jälleen kerran.

Joku kumma tuon vanhan miehen olemuksessa, hänen ilmeissään ja eleissään, siinä kaikessa rauhallisuudessa ja vakaudessa vaan toimii. Hän on kuin luotu tällaisten harkitsevien, laskelmoivien ja läpipahojen, psykologiset kiemurat taitavien konnien rooleihin.

Eikä Ryan Goslinginkaan rooli ollut moitittava, vaikka jäinkin odottamaan vielä pikkiriikkisen vahvempaa roolisuoritusta häneltä. Mutta toki Anthonyn ollessa vastapeluri ei tältä asetelmalta kai voida välttyä.

Varsin katsottava leffa kaikenkaikkiaan! Suosittelen!

Thursday, April 9, 2009

Pizzaa!

Viikonloppuna alkoi tekemään ihan hirmuisesti mieli pizzaa. Ihan sitä itse tehtyä ja kahdenlaista sorttia.

Ei siinä sitten auttanut, kun ruveta leipomaan ja taikinastahan se homma lähti käyntiin...

Aikuisten pizzan aineksia. Itse marinoitua ja grillattua kanaa, vuohenjuustoa ja tomaattia, sekä itse tehtyä tomaatti-BBQ-kastikesekoitusta.

Ja tässä sitten jo isin ja äitin pizza lähdössä uuniin.

Perheen pienin täytti itse oman pizzansa.

Eli lapsen mieleen on ihan peruspizza, johon tulee kinkkua, ananasta ja tonnikalaa sekä mozzarellaa että swizz-juustoa. Alle laitan aina itse tekemää tomaattikastiketta, johon tulee tomaattisosetta, basilikaa, oreganoa, suolaa ja ripaus sokeria.

Ja tässä jo toinen pizza pellillä valmiina syötäväksi.

Ja meillä on muuten miehen ihan omituinen tapa laittaa pizzan päälle Smoked Tabascoa. Se tuo vähän lisäpotkua pizzan makuun ja on niin maan perusteellisen hyvää!

Niin että taas on ollut laihis koetuksella. Mutta edelleen olen saanut pudotettua painoa, vaikka pudotus on tietty hidastunut, eikä niitä nyt enää karise siihen tahtiin kuin vuoden alussa. Mutta maanantaina varovasti puntariin tirkistettyäni (viikonlopun herkuttelun jälkeen) sain huomata, että kiloja on karissut tähän mennessä 11,5 kiloa sitten joulukuun.

Mutta vielä voin helposti pudottaa ainakin viisi kiloa ;-) Sen verran on tuota ylimääräistä kertynyt tässä muutaman vuoden sisällä, ettei sitä ihan hetkessä päästäkään vanhoihin mittoihin... Huoh...

Tuesday, April 7, 2009

Leffoja

Viikonloppuna tuli taas katseltua vähän leffoja ja ihan ensimmäiseksi kävimme neidin kanssa katsomassa uutuusleffan Monsters vs. Aliens.

Perheen pienin tykkäsi elokuvasta kovasti ja tänäänkin määräsi äidille, että: Äiti, laitatko sitä Monstersia ja Aliensia tulemaan televisiosta! Eli uppoaa pieneen yleisöön! Neiti oli ilmiselvästi haltioissaan isokokoiseksi ja voimakkaaksi muuttuneesta Susan-tädistä, joka seikkaili animaatiossa kaikenlaistan monstereiden kanssa ja jopa neidille ihan tutuissa maisemissakin, San Franciscossa, josta tyttö tunnisti heti Golden Gate-sillan ;-)

Pakko kuitenkin myöntää, että itselle tämä animaatio ei nyt oikein kolahtanut. Visuaalisesti homma toimi ja elokuvan ns. hyvät hahmot olivat sympaattisia ja hauskan värikkäästi ja eloisasti toteutettuja. Niin ja oli kyllä oikein mukavaa vaihtelua nähdä Susan-tyttönen elokuvan päätähtenä. Mutta silti jäin kaipaamaan jotain uutta ja erilaista. Johtuu ehkä siitä, että tämä avaruusteema alkaa jo hivenen puuduttamaan elokuvissa tämän tästä animaatioita lapsen kanssa katsomassa ravaavaa äitiä ja tuntuu, että kohta minulta tursuaa jo korvista ja nenästä näitä monstereita ja alieneita. Montakohan alien- tai jollain tapaa avaruuteen liittyvää lastenleffaa tänä vuonna tulee markkinoille? Viime vuonna niitä tuli ainakin katsottua useampia.


Päähahmon Susanin äänenä oli muuten Reese Witherspoon ja selvää yhtäläisyyttähän näillä kahdella on ;-) Susan olikin ihan vekkuli hahmo tässä elokuvassa ja hahaa!, kerrankin nainen oli sankarina lastenelokuvassa! Hienoa!!!

---------------------------------------

Sunnuntaina karkasinkin sitten ihan yksikseni leffaan ja menin katsomaan Renny Harlinin uusimman ohjaustyön, 12 Rounds, joka osoittautui Suomi-ohjaajan symppaamisesta huolmatta pettymykseksi.

Juonen kulku oli jotenkin kankeaa ja useat tilanteet olivat ennalta-arvattavissa. Samoin näyttelijävalinnat olivat menneet kyllä aika tavalla poskelleen. Kuulinkin, että tämä leffa oli osittainen yritys saada John Cenan uraa käyntiin, mutta tällä roolisuorituksella se taitaa kyllä jäädä tavoittelemattomaksi haaveeksi.

Entinen show-painija periksiantamattoman poliisin roolissa ei vaan toiminut ja oli jotenkin ahdistavaa seurata miehen kankeaa ja miltei amatöörimäistä otetta läpi elokuvan. Samoin minua häiritsi Rennyn ohjaustyyli. Joku siinä oli totaalisesti pielessä ja tarinankulku ja kuvaustyyli toi väistämättä mieleeni useat B-luokan action-leffat, joita olen nähnyt.

Leffan juoni lyhyesti. Danny Fisher (John Cena) on New Orleansilainen poliisi, joka sattuu nappaamaan FBI:n peräänkuuluttaman terroristin Miles Jacksonin (Aidan Gillen). Jacksonin kiinnisaadessaan hän aiheuttaa vahingossa kylmäverisen rikollisen tyttöystävän kuoleman ja Jackson uhkaa kostaa tämän Fisherille.

Tapahtumahetkestä menee vuosi ja pian Fisher saa huomata, että Jacksonin uhkaus piti paikkansa ja että hän on napannut Fisherin tyttöystävän Mollyn (Ashley Scott). Jackson haluaa pelata 12 Rounds peliä Fisherin kustannuksella ja tämän tulee selvitä kaikista 12 kierroksesta, jotta saa Mollyn elävänä takaisin.

Tästä alkaa kissa-hiirileikki, jonka lopputuloksen nyt tietty voi arvata, kun John Cena laitetaan tähän muskeleineen ja maskuliisinine olemuksineen sankarin rooliin.

--------------------------------------------

Juu-u. Miten tästä nyt osaisi nätisti sanoa, että vähän pieleen meni tämä yritys. Mutta odotan kyllä mielenkiinnolla Renny Harlinin Mannerheim-elokuvaa. Tuleekohan se nyt 2010 ensi-iltaan? Vai miten se nyt meni...

Mutta nyt uni kutsuu.

Huomenna laitan vähän kuvia viikonlopun herkuttelusta. Onkohan tästä blogista tullut tällainen ruoka-leffablogi? Pahasti siltä näyttää...

Viikon jatkoja,

Sari

Friday, April 3, 2009

Aamupalahaaste ja lounaani

Sain Sooloilijalta hauskan haasteen, jossa piti kuvata oma aamupalatarjotin.

Omat aamupalani ovat tätä nykyä aika pienokaisia, joten ei tässä juuri ollut kuvattavaa ja miltei hävettää tämä tänne laittaa, mutta tässä tulee... ;-)

Lasi vettä, viipale moniviljaleipää, jossa päällä itse tuherrettua tonnikala-ruohosipulisekoitusta ja päällä viipale kevytjuustoa, aamun vitamiinit sekä kulhollinen karhunmarjoja, jotka ovat ehdottomasti herkkuani, nytkin on kulhollinen karhunmarjoja tässä työpöydälläni.

Ja kun nyt kerran ruoasta lähdin puhelemaan, niin tässä vielä lisää siitä aiheesta.

Meillä on takapihalla oma pieni yrttitarha ja rosmariini jo kukoistaa komiasti!

Basilikakin näyttää hyvältä, vaikka vielä on kasvun varaa...

Josta sitten pääsemmekin päivän lounasannokseeni. Tein takapihan ruukkubasilikasta, keltaisista tomskuista ja aivan ihanan pehmeästä, italialaisesta Bufala mozzarellasta raikkaan salaatin ja olipahan taas hyvvee!!!

Viikonloppuja kaikille!

Sari