Wednesday, May 27, 2009

Renesanssifestivaalit Osa II

Tässä vielä vähän lisää kuvia viikonloppuna päättyneistä Renessanssi-ajan festivaaleista.

Mustalaisorkesteri soitti upeaa mustalaismusiikkia ja heidän joukostaan löytyi myös tämä tanssija, joka pyöritti kyllä lanteitaan aika tavalla hurjaan tahtiin.

Upeat nuo hänen haaremihousunsa, jotka muuten taitavat olla taas muodissa. Huh, taitaisi itseltä jäädä väliin, vaikka tämän naisen päällä näyttivätkin upeilta.

Ja tässä koko bändi. Upeaa musiikkia soittivat!

Nyt en enää muista, mitä soitinta tämä heppu bändissä soitteli, sillä häntä ei näy tuossa yläkuvassa, mutta itse kiinnitin erityistä huomiota hänen upeaan asuunsa. Kyllä rotevallekin miehelle käy tällaiset vaatteet.

Ja tässä vielä bändin soittimia. Kyllä on monenlaista kielisoitinta. Mitähän lie nimeltään?

Tämä muusikko oli ihan omaa lajiaan. Hän soitteli meille suurilla kelloilla ja tämä oli kyllä todella erikoista ja KOVAÄÄNISTÄ musiikkia!

Siinä on koko hänen kellokavalkadinsa. Oli kuulkaas melkoista kilinää, mutta todella taidolla hän näitä kellojaan kyllä kilisytteli, pakko myöntää... ;-)

Itse ihailen aina tapahtuman lintunäytöstä. Kaikki heidän keräämänsä rahat menevät lintutarhalle, joka pelastaa haavoittuneita tai muuten loukkaantuneita lintuja ja esimerkiksi tämä upea valkopäämerikotka on heidän tarhansa asukki.

Alueellamme on useita ns. Sanctuary-tyylisiä tarhoja, joissa suojellaan hylättyjä tai loukkaantuneita eläimiä. Yksi suosikeistani on kissaeläimistä huoltapitävä Sanctuary, jonne tuodaan mm. lemmikeiksi otettuja petokissaeläimiä, kuten tiikereitä, leijonia ja leopardeja. Täällä kun niitäkin salakuljetetaan ja kuvitellaan, että tiikeriäkin voi pitää lemmikkinä. Surullista, mutta onneksi löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiina auttamaan näitä viattomia eläinparkoja.

Tässä vielä tuo upea valkopäämerikotka. Kyllä se vaan on ylväs lintu!

Alueella oli myös mahdollista ratsastaa norsun selässä. Norsuja oli metsän laidassa kolme ja minua jotenkin säälitti nämä otukset. Tämäkin yksilö polki aloillaan hyvin hermostuneen näköisenä ja mietin, että koskahan mahtaa pillastua. Tähän kyytiin en siis tosiaankaan olisi halunnut, sillä fanttiystävät näyttivät hivenen rauhattomilta kavereilta...

Kamelit sen sijaan ottivat ihan lungisti ja toinen herra-kameli makoili metsän keskellä ja on ollut varmaan oma haasteensa saada se yksilö liikkeelle mahdollisia asiakkaita kuljettemaan. Tämä yksilö oli myös varsin tyytyväinen kaveri ja märehti luultavimmin heinää suunsa siimeksissä, sillä hirmuinen mouskutus sieltä kuului, kun tyttären kanssa teimme vähän lähempää tuttavuutta.

Ihan mukavan päivän saimme taas tuolla tapahtumassa viettää ja arvelenpa, että ensi keväänä taas tuonne suuntaamme. Joka kevät siellä kuitenkin on jotain uutta ja ihmeellistä katseltavaa.

2 comments:

Sooloilija said...

Upeita kuvia ja hienoja hetkiä olette kokeneet yhden päivän aikana. Tuo kotka on kyllä pelottavan ja ylvään näköinen, hieno lintu.

Heti ajattelin samaa kuin näin tuo elefantin, että on jotenkin surullisen näköinen.

VOi kun kaikki maailman ihmiset tajuaisivat myös, ettei villieläimiä voi kertakaikkiaan ottaa lemmikiksi!

Sari said...

Hei Sooloilija. Tämä on kyllä mielenkiintoinen paikka käydä, ja joka kerta on jotain uutta koettavaa.

Nuo kotkat ovat ylväitä lintuja ja etenkin tuo valkopäämerikotka.

Täällä raharikkaat kuvittelevat, että kaikki on mahdollista, jopa tiikerin tai leijonan lemmikiksi ottaminen. Se on sekä surullista että raivostuttavaa!

Tuolla mainitsemallani sanctuarylla näkee siitä surullisia esimerkkejä, esimerkiksi leijonia, joiden raajat ovat alikehittyneitä, koska omistaja ei ole osannut antaa oikeanlaista ravintoa ja muutenkin huonosti pitänyt näitä "lemmikkejään".