UP 3D-elokuvan tunnelmia

Kävimme tosiaan perjantaina katsomassa tyttären kanssa animaation UP ja päädyimme katsomaan elokuvan 3D-versiona. Niin ja taisinpa uhata tästä leffasta vielä kirjoittavani vähän lisää.

Hassu tilanne sattui jo heti leffaan mentäessä. Elokuvasalissa, jossa leffan oli tarkoitus alkaa, oli pieniä teknisiä ongelmia ja manageri ystävällisesti ehdotti, että jospa voisimme tulla reilun tunnin päästä alkavaan näytökseen, ilmaiseksi.

No tottahan se meille sopi ja niinpä kävimme pikaisesti kotona lounastamassa ja palasimme puoliltapäivin takaisin leffateatteriin.

Itse elokuva oli oikein värikästä ja vauhdikasta katseltavaa, josta itselleni jäivät päällimmäisinä hahmoina mieleen vanha mies Carl ja hänen hupaisa partiopoikaseuralaisensa Russell, jonka kanssa vanhus päätyy haaveilemaansa, hurjaan seikkailuun, aina Etelä-Amerikkaan saakka. Niin ja milläs muulla ajopelillä kuin omalla talollaan lennellen, tuhansien värikkäiden ilmapallojen varassa.

Tiedossa on siis sangen mielikuvituksellista menoa ja kun tämä parivaljakko pääsee Etelä-Amerikkaan, meno senkuin villiintyy.

Jotta tuo ilmapallojen varassa oleva talo saataisiin määränpäähänsä, Paratiisiputousten viereen, on näiden kahden seikkailijan vastassa vielä monen monta mielenkiintoista ja vauhdikasta tilannetta.

Koko perheen viihdyttävä elokuva, jota oli aikuisena kiva seurata 3D-versiona, mutta joka oli 5-veelle näin toteutettuna joidenkin kohtauksien aikana vähän liikaa ja niinpä neitimme nakkasi 3D-lasinsa muutamassa kohtaa nenältä pois.

Visuaalisesti tosi upeasti toteutettu elokuva, joka oli juoneltaan elokuvan loppupuolelle mentäessä ehkä hivenen sekava ja itselle jäi avautumatta muutama pieni yksityiskohta elokuvassa. Mutta näistä ajatuksista voit lukea lisää täältä.

Leppoisa lauantai

Tänään ollaan otettu ihan rennosti. Perheen kanssa yhdessäoloa, aurinkoa, uintia ja ihan vain oleskelua.

Perheen pienin pulasi pari tuntia uima-altaassa. Meillä ei ole omaa uima-allasta, vaan talomme sijaitsee sillä tapaa kivalla alueella, että asuma-alueellemme kuuluu kaksi erillistä uima-allasaluetta. Tänä kesänä näitä altaita onkin käytetty tiheään tahtiin.

Uimaan kovasti jo opetellaan, vaan silti nuo käsikellukkeet eivät millään meinaa irrota tämän tyttösen käsivarsilta. Noh, ehkä jo syssymmällä...

Ja kun neiti pulasi altaassa, äiti paneutui TODELLA tärkeisiin asioihin. Eli nenällä oli uudet Reiskan kakkulani (vahvuuksilla muuten ja olen näistä ihan tosi iloinen! Just ihkut, isot aurinkolasit, jollaisia halusinkin) nenällä kävin People-lehden kimppuun. Kyseessä olikin varsin tärkeä nummero, sillä käytiinhän siinä läpi kesän muotia ja tietty kaikkien naisten mielenkiinnon kohteita, eli julkkiksia.

Joista erityisesti tämä kuvatus toi reisiensä kanssa ikuista taistelua käyvälle äidille erityistä lohtua. Niin, arvaatkos sinä kuka on tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa?

Ha haa...

Sehän on nimittäin aina ihailemani Scarlett Johansson, jonka luulin omaavan myös nätit ja sironnäköiset reidet. Vaan kappas kummaa, tässä kuvassa kyllä näyttävät hivenen muodokkaamilta, kuin olin kuvitellut.

Joten on näitä reisiongelmia muillakin... Jopa Scarlettin tapaisilla kaunottarilla.

Johan helpotti... ;-)

P.S. Nuo Scarlettin shortsit on muuten aikas vinkeät. Aika korkea vyötärö, joka ei välttämättä ole kauhean imartelevannäköistä katseltavaa...

Tänään ohjelmassa

Täällä mennään vielä perjantai-aamussa ja äiti lupasi jo viikkoja sitten viedä keskiviikkona viimeistä kerhopäiväänsä viettäneen tyttärensä elokuviin.

Ja arvatenkin menemme katsomaan tämän tänään ensi-iltaan tulleen Disney Pixar animaation...

UP-leffan, joka trailerin mukaan tarjoaa jo visuaalisesti herkullisia hetkiä meille katsojille. Tässä on nyt vielä mietintämyssyn alla, että menemmekö katsomaan elokuvan normaaliversiona vai 3D-versiona.

Tyttäremme on erittäin eläytyvää sorttia leffoja katsellessaan ja 3D-voi olla tuon ikäiselle vielä jopa hivenen pelottavakin kokemus, joten katsotaan, mihin päädymme.

Itselläni on tästä elokuvasta päällimmäisenä tämä mielikuva. Vanha mies, viktoriaaninen talo ja miljoona värikästä ilmapalloa kannattelemassa talovanhusta sinitaivaalla, poutapilvien seassa. Mihin lie talon ja vanhuksen tie tarinassa johtaa...?

No, hivenen piti jo uteliaana kurkata jutun juonta, mutta kertoilen lisää leffakokemuksesta tänään tai huomenissa.

Renesanssifestivaalit Osa II

Tässä vielä vähän lisää kuvia viikonloppuna päättyneistä Renessanssi-ajan festivaaleista.

Mustalaisorkesteri soitti upeaa mustalaismusiikkia ja heidän joukostaan löytyi myös tämä tanssija, joka pyöritti kyllä lanteitaan aika tavalla hurjaan tahtiin.

Upeat nuo hänen haaremihousunsa, jotka muuten taitavat olla taas muodissa. Huh, taitaisi itseltä jäädä väliin, vaikka tämän naisen päällä näyttivätkin upeilta.

Ja tässä koko bändi. Upeaa musiikkia soittivat!

Nyt en enää muista, mitä soitinta tämä heppu bändissä soitteli, sillä häntä ei näy tuossa yläkuvassa, mutta itse kiinnitin erityistä huomiota hänen upeaan asuunsa. Kyllä rotevallekin miehelle käy tällaiset vaatteet.

Ja tässä vielä bändin soittimia. Kyllä on monenlaista kielisoitinta. Mitähän lie nimeltään?

Tämä muusikko oli ihan omaa lajiaan. Hän soitteli meille suurilla kelloilla ja tämä oli kyllä todella erikoista ja KOVAÄÄNISTÄ musiikkia!

Siinä on koko hänen kellokavalkadinsa. Oli kuulkaas melkoista kilinää, mutta todella taidolla hän näitä kellojaan kyllä kilisytteli, pakko myöntää... ;-)

Itse ihailen aina tapahtuman lintunäytöstä. Kaikki heidän keräämänsä rahat menevät lintutarhalle, joka pelastaa haavoittuneita tai muuten loukkaantuneita lintuja ja esimerkiksi tämä upea valkopäämerikotka on heidän tarhansa asukki.

Alueellamme on useita ns. Sanctuary-tyylisiä tarhoja, joissa suojellaan hylättyjä tai loukkaantuneita eläimiä. Yksi suosikeistani on kissaeläimistä huoltapitävä Sanctuary, jonne tuodaan mm. lemmikeiksi otettuja petokissaeläimiä, kuten tiikereitä, leijonia ja leopardeja. Täällä kun niitäkin salakuljetetaan ja kuvitellaan, että tiikeriäkin voi pitää lemmikkinä. Surullista, mutta onneksi löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiina auttamaan näitä viattomia eläinparkoja.

Tässä vielä tuo upea valkopäämerikotka. Kyllä se vaan on ylväs lintu!

Alueella oli myös mahdollista ratsastaa norsun selässä. Norsuja oli metsän laidassa kolme ja minua jotenkin säälitti nämä otukset. Tämäkin yksilö polki aloillaan hyvin hermostuneen näköisenä ja mietin, että koskahan mahtaa pillastua. Tähän kyytiin en siis tosiaankaan olisi halunnut, sillä fanttiystävät näyttivät hivenen rauhattomilta kavereilta...

Kamelit sen sijaan ottivat ihan lungisti ja toinen herra-kameli makoili metsän keskellä ja on ollut varmaan oma haasteensa saada se yksilö liikkeelle mahdollisia asiakkaita kuljettemaan. Tämä yksilö oli myös varsin tyytyväinen kaveri ja märehti luultavimmin heinää suunsa siimeksissä, sillä hirmuinen mouskutus sieltä kuului, kun tyttären kanssa teimme vähän lähempää tuttavuutta.

Ihan mukavan päivän saimme taas tuolla tapahtumassa viettää ja arvelenpa, että ensi keväänä taas tuonne suuntaamme. Joka kevät siellä kuitenkin on jotain uutta ja ihmeellistä katseltavaa.

Renesanssifestivaaleilla Osa I

Kirjoittelin jo tuossa aiemmin toiseen blogiini, Pink Pioniesiin tästä mainiosta renesanssitapahtumasta, joka sijoittuu joka vuosi huhti-toukokuulle ja jonne milteipä joka kevät olemme suunnanneet.


Tämä tapahtuma järjestetään pienen pienessä, tätä tapahtumaa varten rakennetussa pikkukylässä, jonne mentäessä astut ikäänkuin eri aikakauteen, keskiaikaisen linnan muurien sisäpuolelle.

Porttien avautumista odotellessa kuninkaalliset toivottelivat väen tervetulleiksi linnan muurilta käsin.

Ja sisällä kylässä saatoit kohdata toinen toistaan upeammin pukeutuneita hahmoja. Tämä lady jakoi lehtisiä jo pian alkavaan esitykseen. Aivan upea puku hänellä...

...mutta erityisesti hänen kenkänsä saivat minut pysähtymään. Oh my! Noillako sitten pitäisi kävellä koko päivä? Taitaisi jäädä itseltä väliin.

Nämä kaksi nuorta miestä kävelivät vastaan joka paikassa ja kovaääniseen tyylinsä esittivät (vai liekö jo sitä loppupäivästä olleet, sillä kylässähän on oikeudet myydä alkoholivirvokkeita) hivenen juopuneita Saksan poikia.

Ja kylä on täynnä tämän tyylisiä pieniä putiikkeja ja rakennuksia. Tässä myytiin, niin hupaisalta kuin se ehkä kuulostaakin, King's Nuts eli siis kuninkaan pähkinöitä.

Tämä huomiota herättävä pari oli pukeutunut upeasti, molemmat narrin asuihin.

Tämä pari taas edusti hivenen hillitympää, talonpoikaistyyliä, mutta mielestäni heidänkin asunsa ovat todella upeasti toteutetut ja kauniit.

Näistä kauniista kärryistä saattoi ostaa vaikkapa rasian mansikoita tai raikastavaa ananasta.

Ja kun istahdit eväitäsi syömään, saatoit nähdä vieressäsi vaikkapa linnan neidon munkin kanssa rupattelemassa.

Tarinatuokioita ja erilaisia esityksiä oli tarjolla usealla eri lavalla. Tässä kerrotaan jännittäviä merirosvotarinoita.

Ja tokihan ihmisillä pitää olla mahdollisuus myös syödä tukevammin. Alueelta löytyy useita pizzerioita...

...sekä muita ravintoloita. Tästä fajitas-paikasta me löysimme omat lounasannoksemme. Ja maittavaa oli, vaikkakin fajitas-lihaan oli eksynyt ihan pikkiriikkisen liikaa suolaa.

Alueella kohoaa myös näyttävä linna, jonka ikkunankarmit olivat pikkuneitimme kummastukseksi punaiset. Hmm, mitähän tässä linnassa lie tapahtuu?

Ja linnan pihalta löytyi vielä näin hurjan oloinen giljotiini? Ups, tänne linnaan emme poikenneetkaan, sillä osoittautui kauhujen linnaksi, jonne saattoi pääsymaksua vastaan mennä koettamaan hermojaan. Sen tarkemmin en lähtenyt kurkkimaan, mitä kauheuksia siellä oli tarjolla. Itselle riitti jo tämä näkymä...

----------------------------------------

Laitan huomenna vielä vähän lisää tunnelmia täältä tapahtumasta. Vähän musiikkiin ja eläimiin liittyviä kuvia tulossa tuolloin.

Block Party

Tänään pidimme kadullamme Memorial Dayn kunniaksi ns. Block Partyt ja niinpä suurin osa katumme perheistä kokoontuikin kadun päädyssä asustavan perheen pihan edustalle, grillaillen, istuen retkituoleissa, siemaillen kuka mitäkin (yksi naapureistamme on Budweiserilla työssä, joten hän tarjoaa aina oluet ja miehet kyllä tykkää... ;-))

Katumme päädyssä asustava perhe on joka ikinen juhlapyhä kehittänyt jotain kivaa yhteistä tekemistä perheille ja kun eilen huikkasivat meille, että olisiko kiinnostusta tulla heille tänään grillailemaan, ei tuohon tarvinnut kovin kauaa vastausta miettiä. Tämän perheen isukki on muuten ohjaaja, joka ohjaa mm. mainoselokuvia ja tämä setä on myös arvatenkin elokuvien ystävä. Siispä yhtäkään block partya ei ole pidetty ilman elokuvia...

Eli siis, alkuillasta lapset leikkivät, pyöräilivät, kirmasivat pitkin katuja ja muuten vaan sähkäsivät sitä sun tätä, mutta kun ilta hämärtyi riittävästi, virittelivät miehet jo tuttuun tapaan leffakankaan ja tänään katselimme illan hämärässä elokuvan Hotel for Dogs.

Tässä taitavat vielä olla koolla kaikki lapset, mutta kun leffaa oli mennyt noin puolisen tuntia (jos sitäkään), jo oli yksi sun toinen joko herkkupöydän äärellä tai kirmailemassa kuka minnekin suuntaan...

Hotel for Dogs on arvatenkin koira-aiheinen, koko perheen elokuva, joka kertoo kahdesta sisaruksesta, Andista ja Brucesta, jotka ovat kiertäneet sijaiskodista toiseen ja ovat onnistuneet kaiken tuon aikaa pitämään salaa huolta Friday-nimisestä koirasta. Kun nämä sisarukset taas kerran päätyvät uuteen sijaisperheeseen, he alkavat salaa majoittamaan kulkukoiria läheiseen, tyhjänä olevaan, vanhaan hotelliin. Tästä alkaa melkoinen hulabaloo ja tietenkin väliin mahtuu myös pientä epäonnea ja vastoinkäymisiä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Enempää en nyt juonta paljasta, mutta koetan kirjoittaa tästäkin elokuvasta vähän tarkemmin MovieBabblingseihin (linkki tuossa sivussa) lähipäivinä ;-)

Tämä oli oikein hauska elokuva, jossa oli juuri sopivasti vauhtia, huumoria ja ihan hyppysellinen draamaa. Hotel for Dogs on aikuisellekin ihan viihdyttävä leffa, minusta ainakin oli aika hupaisaa seurata koirahotellin syntyä ja kehittymistä varsin ylelliseksi hotelliksi, jossa koiraveijareille oli tarjolla jos minkälaista viihdykettä aikansa kuluksi.

Ihan perheen pienemmille tämä voi olla vielä vähän monimutkainen aihe, meidän 5-vee on selvästi vielä animaatioiden lumossa ja tämäntyyliset leffat kiinnostavat häntä hetken, mutta jo kohta kirmasi menemään eikä jaksanut ihan koko aikaa elokuvaan keskittyä.

Minä taas ihastuin elokuvan pieneen tähteen, Friday-koiraan, joka oli tosi veijari kaveri ja mennä kirmasi, minkä kintuistaan ehti. Piti myöskin hämmästellä tuota kaikenkarvaista ja kirjavaa koirajoukkoa, kuinka hyvin jokaikinen koira suoriutui "roolistaan". Tämä elokuva osoitti taas kerran, miten uskomattoman viisaita ja oppivaisia koiraystävämme voivatkaan olla ;-)

Kaikille koirien ystäville viihdyttävää katsottavaa, aikuiset mukaanlukien.

Pink

Pink on tulossa syksyllä metroplexiimme konsertoimaan ja minä olen tässä jo pari viikkoa pähkäillyt, että mennäkö vai eikö mennä?

Pidän tosi paljon Pinkin musiikista, biisien sanoista, hänen äänestään ja muutenkin hänen musiikkityylistään. Räväkkä nuori nainen, jolla on myös aikas upea lavashow ja taatusti tarvittua lavakarismaa, joka tekee aina konserttielämyksestä astetta paremman.

Eli siis, minulle voi ilmoittautua, jos jotakuta kiinnostaa lähteä syyskuussa katsomaan kanssani tätä persoonallista naismuusikkoa ;-)

Lippujakin on vielä yllättävän hyvin tarjolla. Mutta kyllä kai tässä kohta on jo konserttilippu ostettava, jos mukaan mielii.

Mieheni kieltäytyi tästä huvista, sanoi vain tylysti, ettei Pink nyt ihan niin kovasti iske, että hän lähtisi konserttilippuja ostamaan. Syksyistä Metallican konserttia hän sen sijaan taitaa jo kovasti odotella... Höh, ihan tylsä tyyppi!

Star Trek

Kävin tänään katsomassa Star Trek leffan ja se oli trailerin mukaisesti varsin vauhdikasta ja mukaansatempaavaa katseltavaa. Star Trekiä sekä Star Trek Next Generationia seuranneena oli varsin mielenkiintoista seurata Spockin ja James T. Kirkin alkuvaiheita.

Arvelenpa, että isänikin saattaa innostua tämän elokuvan katsomaan. Hänen kauttaanhan aikoinani uppouduin niin Star Trekin kuin monen muunkin avaruusseikkailun ihmeelliseen maailmaan (Star Warsin nyt kaikki tietävät, mutta näiden lisäksi seurasimme joskus 70-luvun lopulla mm. Battleship Galacticaa, muistaakohan kukaan muu edes tätä sarjaa, saatika Apolloa tai Starbuckia?).

No mutta, jotten eksy ihan sivuraiteille, Star Trek oli visuaalisesti hyvin toteutettu, jännittävä ja viihdyttävä leffa ja pientä huumoriakin jaksettiin kaiken vauhdin keskellä viljellä. Ja ihan hitusen oli romantiikkaakin tarjolla, siitä pitivät huolen Spock ja Uhura.

Tässä näyttelijäkaartin kirkkaimmat tähdet.

James T. Kirk: Chris Pine, Spock: Zachary Quinto, Uhura: Zoe Saldana ja Nero: Eric Bana.

Pitkään yritin hahmottaa, että kuka kumma on Neron hahmon takana, mutta lopulta piti turvautua kurkkaamaan IMDb:stä ja haa, Other Boleyn Girlistäkin tuttu kuningas Henryn hahmon takaa löytyvä mieshän se tämä oli. Minä jollain tapaa pidin myös tästä pahiksesta ja noista uhmakkaista kasvoista ja hänen tummasta äänestään.

Mutta elokuvan kantavimmat hahmot olivat toki Spock ja James T. Kirk. Oli jotenkin haikeaa nähdä myös Leonard Nimoy Spockin vanhempana versiona. Kovasti oli mies vanhentunut, mutta kaikki kunnia hänelle. Ylväästi kantoi roolinsa tässä elokuvassa, kaikkien nuorten tulokkaiden keskellä.

Kun olin jo poistumassa elokuvateatterista, vieressäni teatterisalissa istunut iäkäs amerikkalaismies pysähtyi eteeni ja totesi, että tämä elokuva vei hänet ajassa taaksepäin ainakin 20-30 vuotta. Kun vastasin itsekin katsoneeni Star Trekkiä ensimmäisiä kertoja reilut parikymmentä vuotta sitten, hän katsoi minua hämmästellen, mutta taisi kuitenkin ottaa todesta. Siinä hetken rupattelimme ja vanhus vielä naurahtaen totesi, että jaahas, taas pitää totutella uuteen Star Trek miehistöön, oma aikansa kun on kuulema mennyt aiempiin miehistöihinkin totutellessa. Jaa-a, vanhuksella on luultavimmin suunnitteilla katsoa Star Trekkiä jatkossakin ja taisipa mies jo samalla povata tälle leffalle jatko-osan, jollei toisenkin ;-)

Ihanan symppis vanhus, joka vielä toivotteli minulle hyvää päivän jatkoa ja sai tuolla pienellä keskustelutuokiolla hyvälle mielelle. Itselle jäi kaikenkaikkiaan hyvä maku elokuvasta ja totesinpa muuten taas kerran aamunäytökseen mennessäni, että sali oli täpöten täynnä. Keskiverto-amerikkalainenhan käy leffassa tämän tästä ja siitäpä syystä meidänkin lähistöltä löytyy lyhyen etäisyyden päästä äkkisältään laskettuna neljä elokuvateatteria. Niistä uusin vain viiden minuutin ajomatkan päästä, jes ;-)

--------------------------------------------

Leffan tähtösistä vielä sen verran, että eilen postilaatikkooni kolahtaneesta Us Weeklystä sain jo lukea uuden Star Trek-juorun. Lehden mukaan Kirkin roolissa ollut Chris Pine olisi huhtikuusta saakka seurustellut salaa The Hillsistä tutun kasvon, Audrina Patridgen kanssa.

Jaa-a, onkohan tämä nyt sitten totta vaiko taas hyvä esimerkki Hollywoodin juoruista? Aika näyttää, esiintyvätkö nämä kaksi kohta käsi kädessä julkisuudessa, vai onko koko juttu tuulesta temmattu.

Mutta aikas söpö pari kyllä olisivat, jos tämä juoru on tosi.

Johnny Depp taas valkokankaalla

Tulevan kesän leffatarjonta on varsin monipuolista ja pitää sisällään uutuuksia niin perheen pienimille kuin meille vähän isommillekin elokuvissa kävijöille. Itse odotan jo kovasti tulevaa Potter-leffaa, mutta sen lisäksi on myös monen monta muuta mielenkiintoista odoteltavaa.

Kuten uusin Johnny Depp-elokuva: Public Enemies.

Yhdysvalloissa ensi-ilta osuu 1.7.2009, päivämäärään, jolloin olemme jo itse Suomessa kesäloman vietossa. Mitenhän mahtaa olla Suomen ensi-illan kanssa? Osuuko edes samalle kuukaudelle? Tietääkö kukaan?

Johnny Depp näyttelee legendaarista pankkirosvo John Dillingeriä tässä 1930-luvun Yhdysvaltoihin sijoittuvassa rikos/draama-elokuvassa.

Muissa pääosissa nähdään mm. La Vie en Rose elokuvasta julkisuuteen pongahtanut Marion Cotillard, joka näyttelee Dillingerin tyttöystävää Billie Frechetteä, sekä Christian Bale, joka näyttelee elokuvassa Dillingeriä jahtaava FBI-agentti Melvin Purvisia. Myös Bale tuntuu olevan hyvin työllistetty miesnäyttelijä, onhan hänellä merkittävä rooli myös toisessa kesän ensi-illassa, Terminator Salvation ja mies sai jo paljon julkisuutta viime vuoden yhdestä puhutuimmasta elokuvasta The Dark Knight.

Eli kaikenkaikkiaan loistava näyttelijäkaarti on tämän tarinan takana ja itse juonikin vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta ja vauhdikkaalta, kertoohan tämä ihan oikeasta legendasta, mikä tekee aina elokuvakokemuksesta astetta rikkaamman.

Itse olen aina pitänyt Johnny Deppistä ja hänen tyylistään niin näyttelijänä kuin muutenkin julkkiksena, ja odotankin tätä elokuvaa mielenkiinnolla.

-----------------------------------------------

Huomasin muuten IMDb:stä, että Deppillä on useita uusia produktioita meneillään/alkamaisillaan (yht. 18 leffaa, un*****believable!), ja näistä yksi osui erityisesti silmiini. Vuodelle 2010 suunnitteilla oleva elokuva Dali. Oh my! Jos kyseessä on elämäkerrallinen leffa Salvador Dalista, olisikohan Johnny Depp itse Dalin roolissa? Ainakin olisi aivan luotu tuohon rooliin. Nyt vaan odottelemaan, mitä tuosta elokuvasta kuuluu...

American Idolsin voittaja on....

No ei TODELLAKAAN hän! Varmasti kaikki Idolseja seuranneet muistavat tämän mimmin.

Hänet palkittiin tänä iltana muistaakseni jossakin itsevarmin kilpailija kategoriassa ja siinä hän taas poseerasi, bikineissään. Rusketustakin oli jo ihan kivasti, mutta ääni, ei se vaan toiminut edelleenkään. Ja huomatkaa Ryanin leveä hymy!

Jaa, mitä Idols-tuomari Kara DioGuardi tekee neidon rinnalla? Hän täydensi laulupuolta, ja tämä nyt oli oletettavasti jonkun sortin joke pohjautuen Karan ja tämän kisaajan väliseen skismaan jo alkukarsinnoissa... ;-)

By the way, Kara väläytti biisin loppuessa myös biksuosastonsa kaikelle kansalle ja aiheutti melkoisen kuohunnan katsomossa. Haa, olin kuolla nauruun!

Illan aikana esiintyjäkaarti oli huippuluokkaa, oma suosikkini Fergie ilahdutti ilmaantumalla lavalle Idols-tyttösten esittämän Glamorous-biisin tahdittamana. Fergien uusi hiustyyli vaatii tosin pientä totuttelua, tämä laulajatar on nimittäin tätä nykyä brunette. Mutta wow, upea asu oli taas tällä trimmissä kunnossa (tätä nykyä, hänenkin painoonsa kun tämän tästä puututaan ja luo varmasti ihan kivaa pientä painetta pysyä kunnossa) olevalla naisella ja ne korot,

OMG!Ja oli mukana tietty myös koko Black Eyed Peas. Bändi sai kovasti kehuja, sillä ovathan tällä hetkellä listaykkösiä ja nappasivat tänä vuonna myös kolme Grammyä. Way to go Black Eyed Peas!

Yksi omista varhaisnuoruuden suosikeista oli muuten Cyndi Lauper, joka veti duon Alison Irahetan kanssa ja heidän esittämänsä Time after time-biisi oli kaunista kuunneltavaa.

Muistaakohan kukaan vanhoja Cyndi Lauperin videoita? Jostain syystä minulle tulee aina Cyndistä mieleen juuri tuo Time after Time-video, jossa taustalla näkyy söpö retro-asuntovaunu, ja Cyndi itsekin on vielä aivan babyface nuori nainen.

Ja jossain vaiheessa lavalle rynni jopa KISS. Ja sedät jaksaa heilua, ei voi muuta sanoa. Täysi meikki kasvoilla ja ne tyypilliset tamineet ja massiiviset kengät jyräsivät tiensä Idols-lavalle.

Ja Genellä virtaa riittää kieltä heilutella. Pitää heti mainita, ettei KISS ole kyllä koskaan kuulunut omiin suosikkeihini, vaikka olen monenmoista pehmoheavyä yms. päänheiluttelumusaa kuunnellutkin.

Joku tässä bändissä vaan on aina vastustanut mua. Mutta Gene Simmons on kyllä hyvä tyyppi ja tunnustan heti seuranneeni Gene Simmonsin omaa reality-sarjaa Family Jewelsia varsin mielenkiinnolla. Business-mies, henkeen ja vereen. Mutta myös varsin hyvä isukki ja puoliso.

Adam heitti biisin KISSin kanssa ja oli selvästi elementissään lavalla miesten kanssa heiluessaan. Vaan tuliko Idols-voitto Adam Lambertille?

Ja nyt ne silmät kiinni, jos et halua tietää voittajaa!

-----------------------------------------------

Tämän vuoden Idolsin voittaja on nimittäin...

Kris Allen. Oman 5-veen tyttäremme suosikki. Neiti ilmoitti jo heti finaalin alussa, että Kris voittaa ja supatti useaan otteeseen ohjelmaa katsoessaan, että: Kris, Kris, give me a kiss!

Huh heijaa, tässä iässäkö tämän luokan idoli-fanitus jo alkaa. Kiääksistä!

No mutta, oikeassa oli perheen pienimmäinen.

Ja Kris itsekin oli aivan ymmyrkäisenä. Oh, I don't know what to say really ja tähän suuntaan. Olin myös kuulevinani jotain sen tyylistä, että: Oh but, Adam should have win, he is so good!

Eli siis, Kris oli aivan hämmästynyt voitostaan ja oli oletettavasti jo henkisesti varautunut siihen, että Adam nappaa voiton.

Kuten varmasti myös suurin osa meistä veikkasi, minä ainakin.

Hieno homma Kris! Tänä vuonna Idols-voiton nappasi ennakkosuosikki Adamin sijasta tämä sympaattisen oloinen, melodinen ja romanttisella tavalla naapurinpoikamainen Idols-finalisti. Nappisilmä, rento ja ehkä hivenen ujonkin oloinen Kris.

Ostaisinko itse Krisin ensimmäisen levyn? No jaa, enpä osaa sanoa, mutta jos Dannyltä ilmestyy josain vaiheessa levy, sen voisin ehkä ostaakin...