Thursday, January 29, 2009

Revolutionary Road

No niin, elokuvaraportaasia tulee taas, ja vielä pohtivaa sellaista, joten koettakaa kestää...

Kävin nimittäin eilen leffassa ja hirmuisen pähkäilyn jälkeen päädyin katsomaan Revolutionary Roadin. Pähkäilyn siksi, että samaan aikaan alkoi myös The Wrestlerin ja Defiancen näytökset, ja hyvänen aika, kun näitä uutuusleffoja nyt olisi tarjolla katsottavaksi vaikka millä mitalla! Vaan teinpä kyllä hyvän päätöksen, kun menin katsomaan tämän elokuvan!

Itse asiassa olin leffasta poistuessani sanaton. Täysin ajatuksissani, mietteissäni pohdiskelin selvästi omaakin avioliittoani, menneisyyttä, tulevaa, kaikkia toiveitamme ja tavoitteitamme, joista osa on toteutunut, osa ei ja osa vielä toteutumassa, jonakin päivänä, mahdollisesti. Mietin mielessäni, kuinka onnellinen saan olla siitä, että suhteemme on tasapainoinen ja vaikka niitä alamäkiäkin on vuosien saatossa ollut, olemme niistä päässeet yli ja iän myötä ne mäet ovat ikäänkuin loiventuneet ja asiat pystyy jo näkemään vähän avoimemmin silmin kuin joskus nuorempana. Ja jos joku mahdollisuus menee ohitsemme, se ei enää ole maailmanloppu, sillä toisen oven takana voi olla uusi tilaisuus, vielä parempi ja meille sopivampi.

Ajatuksia herättävä elokuva siis. Perustuu muuten Richard Yatesin novelliin, jonka nyt haluaisin ehdottomasti lukea. Pääosissa Leonardo DiCaprio (Frank) sekä Kate Winslet (April), jotka näyttelevät 1950-luvun Connecticutissa elävää, kaksilapsista avioparia.

Heidän sirpaleista elämäänsä, toteutumattomia tavoitteita, itsensä etsimistä, ahdistusta ja tyytymättömyyttä seuratessaan ei voinut olla ajattelematta, että tämä tarina voisi hyvinkin olla totta.

Mikään avioliitto kun ei ole täydellinen, jokainen liitto antaa, mutta myös ottaa ja uskaltaisin sanoa, että jokaisessa liitossa joudumme jostain luopumaan. Jokaisessa liitossa on hyvät hetkensä, mutta myös ne huononsa, jokaisessa liitossa tulee luultavasti ainakin kerran eteen se hetki, kun tekisi mieli juosta niin lujaa kuin jaloistaan pääsee, karkuun, kaikkea sitä, mitä joskus nuorempana katseli pitsireunaisin ajatuksin. Tulee suunnaton halu kääntyä takaisin lähtöpisteeseen, tilanteeseen, kun voi vielä valita, ja olla vapaa kuin taivaanlintu.

Ensihuuma, siitä se tarina usein alkaa...

Uusi mahdollisuus, raollaan oleva ovi uuteen alkuun, se saa Frankin ja Aprilin hymyilemään.

Se viimeinen katse... Kun April tietää jo sisimmässään, ettei paluuta entiseen enää ole...

--------------------------------------

Huh! Kylmät väreet menevät selässäni Katen ja Leonardon roolisuorituksia ajatellessani. Aivan upea suoritus molemmilta!

Nyt täytyy kyllä sanoa, että Winslet on kipaissut omien naisnäyttelijäsuosikkieni kärkisijoille!

Olen jo aiemminkin puhellut siitä, että Kate Winslet on aina niin aito ja luonteva näyttelijä. Ja sitä hän on tässäkin roolissaan, siinä määrin, että itku pääsi elokuvan aikana, etenkin loppumetreille mentässä.

Ja entäs Leonardo? Hei, missä on se nuori poika, joka vuosia sitten näytteli Romeo & Julietissa tai Titanicissa? Ei enää poika vaan mies! Johan sen sai Aviatorissa, Blood Diamondissa ja Catch me if you can leffojenkin rooleissa huomata, mutta jotenkin Katen parina tämä vielä korostui. Hän eli roolinsa niin tunteella, että puistattaa!

Tämä oli kyllä hyvin toteutettu, tunnepitoinen ja koskettava tarina, joka voi aiheuttaa loppua kohden mentäessä kyyneltulvan, joten kannattaa ottaa ne nessut taas mukaan...

22 comments:

Sooloilija said...

Kiitos tästä arvostelusta ja pohdinnasta. Kerron omani pian kunhan olen nyt viikonlopun aikana käynyt sen katsomassa.

Tämä on varmasti sellainen elokuvan aihe, joka koskettaa monia, varsinkin aikuisia, jo avioliitossa jonkin aikaa olleita ihmisiä.
Uskon, että se saa varmasti minutkin mietteliääksi.
Kenties suosittelen tätä hyvälle kaverilleni eli lasteni isälle, exälle. Ehkä hänkin saa siitä pohtimisen aihetta..

Elämä heittelee meitä ihmisiä uskomattomiin seikkailuihin ihmissuhteissa. Mutta avioeron aiheuttama suru on varmasti kaikille samanlainen. Samoin rakastumisen tunne; kun on usko tulevaisuuteen, ja sitä haluaa rakentaa jonkun ihmisen kanssa..

Suvi said...

Odotan tätä kyllä kovasti. Ei ole vielä tullut tänne meidän kotikaupungin teatteriin.

kirsi said...

Odotan tata leffaa, en tieda onko taalla nyt vai koska, mutta nenaliinoja taytynee varata.

Paivi said...

Hieno pohdinta Sari!

Itsekin ajattelin mennä tämän viikonloppuna katsomaan, vaikka saman ongelman kanssa painin - kaikki nämä Oscar-ehdokkaat ovat tulleet teatteriin juuri *nyt* ja niistä pitäisi sitten valita, että mitä menee katsomaan ja milloin... huh, aikaa pitäisi jostain saada lisää!

Odotan siis mielenkiinnolla - ensi viikolla varmaan saat lukea puolestani minun kommentteja elokuvasta :)

Yaelian said...

Hieno kirjoitus Sari! Odotan oikein näkeväni tämän elokuvan; tarinan vuoksi ja sitten Kate Winsletin vuoksi,joka vuosia on ollut suosikkinäyttelijättäreni.Pidän elokuvista jotka antavat pohtimisen aihetta.

Sari said...

Moi Sooloilija ja voi että, mä odotan sun mielipidettäsi tästä leffasta. En halunnut tarkoituksella paljastaa koko elokuvan juonta, kun vielä niin monelta tämä on näkemättä ja olisipa tylsää, jos elokuva ei tarjoaisi mitään yllätyksiä.

Elokuva kyllä koskettaa, etenkin naisia, miehille voi olla vaikeaa katsella tällaista aihetta, ehkä. Oma mieheni saattaisi juuri ja juuri tämän katsoa, mutta ei ehkä osaisi nähdä sitä kuitenkaan Aprilin ja yleensä naisen näkökulmasta, etenkään elokuvan loppukohtauksia ajatellen. En tiedä.

Suvi. Mene ihmeessä katsomaan, jos vain suinkin aiheena kiinnostaa. Ja luulen, että etenkin meitä naisia tämä aiheena kiinnostaa ja on lähellä. Kukapa ei avioliittonsa aikana kävisi läpi vuoristorataa, osa pienempää osa suurempaa. Kerrohan sinäkin, mitä tästä pidit, kun olet käynyt leffan katsomassa.

Kirsi, kyllä vaan, nessut mukaan. Minä pystyin pitämään itseni kuriin miltei loppuun saakka, mutta ihan viime metreillä lysähdin ja niiskutin yksikseni kuin mikäkin tytönhupakko...

Moi Päivi, ja kiitos. Tämä leffa pisti kyllä herkän naisimmeisen mietteliääksi. Katen rooli jotenkin jäi mieleeni elävästi ja pohdin, että kuinka moni nainen on käynyt läpi saman ja päätynyt samoihin ratkaisuihin, ihan oikeassakin elämässä. Ja odotan kyllä kiinnostuneena mitä sinä tästä elokuvasta ajattelet ja käyn heti ensi viikolla kurkkailemassa sinun näkökulmasi...

Sama täällä Yaelian. Leffat, jotka jäävät vaivaamaan ja synnyttävät keskustelua ja uutta ajateltavaa, ovat niitä parhaita! Ja sinulle tämä on ihan ehdoton valinta, kun pidät Kate Winsletistä muutenkin. Ja muista käydä katsomassa myös The Reader, siinäkin Katella on tosi vahva rooli ja niinkuin tuossa kertoilin, Katesta tuli kyllä näiden kahden roolisuorituksen jälkeen oma ykköstähteni naisten osalta ;-)

Sooloilija said...

Sari, linkitin tämän sinun juttusi oman juttuni yhteyteen (ok?). Olen vielä niin sanaton, että jatkan huomenna lauantaina paremmilla pohdinnoilla.

Papi said...

Kiitos tästä. Olen lukenut Yatesin novellin joskus monta, monta vuotta sitten, mutta tämän elokuvan haluan ehdottomasti nähdä.

Elisa said...

Kiitos tästä, minäkin olin sanaton elokuvan jälkeen, elokuva todella pisti miettelijääksi. Eniten jäin pohtimaan Kate Winsletin esittämän kotiäidin lohduttomuutta ja yksinäisyyttä. Millaisia tunteita hän kävi läpi: lohduttomuus, toiveiden kuolema, vahvat pettyksen tunteet, minuuden kadotus.

Upeat näyttelijäsuoritukset; DiCapriokin oli taitava. Kerrassaan henkäsalpaaava, pysäyttävä leffakokemus.

Mendes osaa tämän genren leffat, leffasta tuli heti mieleen American Beaty leffa.

PS. Olitko jo nähnyt Readerin? Kävin sen katsomassa, olisi kiva tietää mielipiteesi - jos siis kävit jo katsomassa.

Anonymous said...

Pitää vielä vähän aikaa odottaa, että tulevat nämä uutuudet kotikatsottaviksi. Tykkään katsoa elokuvia kotona, joskus (harvoin kyllä) käydään elokuvissakin, varsinkin jos on kysymys sellaisesta elokuvasta, jossa paljon toimintaa ja meteliä :). Viimeksi sellaisia olivat The Dark Knight, Transformers ja Live free or Die hard.

Telkkarista katsoin eilen Junon, se oli todella hyvä. Minulla oli sitä elokuvaa kohtaan jokin ihme kuvitelma, jotenkin kuvittelin sen teennäisen tuskaiseksi draamaksi, mutta se olikin hyvin elämänmakuinen ja hauska elokuva. Tunnelataus oli kuitenkin suuri.

Katsottiin myös Wanted, siinä oli toimintaa kerrakseen ja hyvää musiikkia :).

R

Sari said...

Moi Sooloilija, linkitys on ehdottomasti ok, mutta minä nyt malttamattomana odotan sinun kirjoitustasi aiheesta... ;-)

Hei Papi ja suosittelen, etenkin jos olet tuon kirjankin joskus lukenut. Itsellä kirja on nyt luettavien listalla, listalla, joka on loputon ja kohta kilometrin mittainen... Mutta aion kyllä lukea tämän, ehdottomasti, kun oli jo leffana näin vaikuttava!

Hei Elisa ja hienosti sinäkin elokuvaa tulkitset, oli kyllä vangitseva roolisuoritus Katelta, niinkuin Leonardoltakin, mutta naisena sitä tutkaili April-paran tyytymättömyydessä ja ahdistuksessa rypemistä tarkemmin silmin. Mä olen joskus aikoja sitten katsonut American Beauty-leffan, mutta se ei tehnyt ihan tällaista vaikutusta minuun. The Readerin katsoin noin reilu viikko sitten ja pidin myös siitä leffasta tosi paljon. Tarinahan oli tosi mielenkiintoinen ja pidin myös nuoren pojan roolista, eikä Ralph Fiennesinkään roolissa ollut moittimista, vaikka kyllä tässä Kate oli selvästi johtotähtenä. Kirjoitin leffasta lyhyesti tuossa aiemmin blogiini. Vähän erilainen tarina, mutta taas kerran mieletön roolisuoritus Katelta. Mutta nyt kun mietin asiaa, niin ehkä pidin tästä Aprilin roolista enemmän ja kummastelen, miten hän ei ole Oscar-ehdokkaana tästä roolista, niinkuin ei ole Leonardokaan... Höh?

R, millä ilveellä mä saan sut houkuteltua leffaan??? Onhan se tietty helppoa katsoa leffoja kotona, mutta hei, se tunnelma on sata kertaa vahvempi leffateattereissa! The Dark Knight ja Live Free or Die Hard tuli käytyä itsekin käytyy katsomas leffateatterissa, mutta tota Transformersia en ole katsonut kokonaan, vain pienen pätkän ja sitten vaihtui kyllä kanava... :-( Joteskin ei iskenyt muhun yhtään.

Junoa en ole vielä nähnyt, mutta olen kuullut muiltakin, että on hyvä elokuva ja on kyllä tarkoitus itsekin tuo katsoa tässä joskus. Wanted oli kyllä tosi vauhdikasta katseltavaa, ja joskus muuten tuntuu aivan ihanalta katsella kunnon actionia ja adrenaalin virtausta valkokankaalta. Jolien rooli oli kyllä tämän itsensä näköinen ja tosi cool!, mut McAvoy oli mulle vähän pettymys. Morgan Freeman taas on mun ihan kestosuosikki, jo hänen äänensa saa mut haltioutumaan...

henna said...

Hih, tuli tuosta Leo kasvamisesta mieleen, että muistatko hänen roolinsa Gilbert Grapessa :)
Aika taiturointia jo nuorena :)

Saara said...

Oli kiva lukea kokemuksesi Revolutionary Roadista. Minulta on viela katsomatta kun kuten sanoit nyt on niin paljon hyvia uutuuksia ettei meinaa kaikkiin kereta..

Defiance on nakemisen arvoinen, suosittelen!

Elisa said...

Minäkin ihmettelin miksi Kate ei ollut Oscar ehdokkaana Revolutionary road leffasta, pidin Katen roolisuorituksessa Revolutionary road leffassa enemmän kuin Reader leffassa.

Tykkäsin myös Reader leffasta, antaisin sille 4 miinus tähteä. Elokuvan kirkkain tähti on tässäkin elokuvassa Kate WInslet, hänen takiaan leffa ehdottomasti kannattaa nähdä vaikka tosiaan ei muissakaan näyttelijöissä ole mitään vikaa, hienoja rooleja hekin tekevät.

Sari said...

Moi Henna, aivan, unohdin tuon Gilbert Grapen. Mulla se onkin tuolla hyllyjen kätköissä, pitäisi katsoa uudelleen, niin muistuisi paremmin mieleen tuo Leonardonkin rooli ;-)

Saara, nyt heti katsomaan Revolutionary Road!!! Defiance on omalla katsottavien listalla, tarina vaikuttaa mielenkiintoiselta ja myönnetään, Daniel Craig myöskin... ;-)

Hei Elisa, aika lailla samoja mietteitä näistä kahdesta roolista kanssasi. Kunpa Kate nyt saisi Oscarin tuosta Hannan roolista, on sen kyllä ansainnut ;-)

Saara said...

Ensi tilassa:). Hyvaa viikonloppua!

Sari said...

Hienoa! Odotan Saara omia pohdintojasi leffasta sen katsottuasi ;-)

Paivi said...

Moi Sari, nyt on vihdoin meikäläisen Revolutionary road -arvostelu purkissa :) Leffasta tullessa mulla oli vaikka miten paljon mielessä asioita, mitä siitä piti kirjoittaa, mutta sitten kun tänne kodin hullunmyllyyn ehdin niin sinnepä ne hyvät ajatukset katosivat ;-)

Junosta muuten - tiedän, että sitä kaikki pitävät hyvänä elokuvana, mutta minua vähän häiritsi se tietynlainen kaksinaismoralistisuus, että lopulta teiniraskaus olisikin coolia ja mitenkään ei esim sivuttu mahdollisia masennuksia tms mitkä tuossa tilanteessa ovat yleisiä. Oli haluttu tehdä kepoinen "hyvän mielen elokuva" äärimmäisen vakavasta aiheesta.

Sari said...

Moi Päivi, mun pitää mennä katsomaan, mitä ajatuksia toi leffa sussa herätti. Hauskasti mainitsit, että päässä oli monta hienoa ajatusta ja sit kodin kaaoksessa ne kaikki katoaa taivaan tuuliin... Ihan sama täällä. Monesti ajan autolla kotiin ja mulla tulee monta hauskaa aihetta mieleen, joist ois kiva kirjoittaa tänne blogeihin, mut arvaapa onks ne mielessä enää sen jälkeen, kun avaan kotioven ja vastaan tulee 4-vee vauhtikone ja puhua pulputta siihen vauhtiin, ettei ehdi edes väliin puhua...

Junon ajattelin itse asiassa katsoa tänään, kun huomasin, et se menee meidän leffakanavalla ja sen voi ns. tilata sieltä ilmaiseksi... Eli saapa nähdä, tykästynkö vaiko enkö...

Paivi said...

Mielenkiinnolla odotan sinun näkemystäsi Junosta :)

Pitäisiköhän hommata joku nauhuri tai jotain jolla saisi matkalla päähän pälkähtäneet ajatukset ja hienot lauseet talteen ennen kodin hässäkkään paluuta? Autolla ajaessa kun ei oikein voi mitään kirjoitella muistiin... ;-)

Sooloilija said...

Pitää vielä lisätä, että Junon on meidän perheessä nähnyt 12-vuotias tytär. Hän hehkutti sitä jostain syystä viikkokausia.. En vielä osaa sanoa mikä häneen siinä kolahti. En ole vielä elokuvaa nähnyt, varasin sen kirjaston kautta. En jaksa kaikkia elokuvia vuokrata. Kirjastosta kun lainaa, on viikon laina-aika. Ei tarvitse katsoa heti samana iltana..

Voi, minä niin odotan sitä The Readeria. Ajattelin jo pari vuotta sitten kirjaa lukiessani, että tämä ois kyllä elokuvana hyvä. Sitten siitä meni vähän aikaa ja lehdissä luki, että kirjasta puuhaillaan elokuvaa, ja että pääosaan oli ensin kaavailtu Nicole Kidmania, mutta hänen kieltäytyessä valittiin Kate Winslet. Varmaan ihan hyvin valittiinkin!

Toivotaan, että se Oscar nyt napsahtaa Katelle!

Eleonor said...

Ehkä itselle tästä heräsi ajatukseksi, ei se avioliiton arki, vaan elämän harmaa pullamössö, jollaiseen kaikkia ihmisiä (''we are different'') ei ole tarkoitettu rusikoitavaksi. Kirjassakaan ei mielestnäi ole kyse avioliitosta, vaan elämästä yleensäkin.

Ehkä jokainen toisaalta peilaa elokuvia, kirjoja, yms. monitulkinnallisempia asioita oman itsensä kautta ja projektoi omat tunteensa niihin.