Friday, January 23, 2009

Kevätilmettä...


Hups! Mä vaihdoin blogin taustavärin vaaleankeltaiseksi. Minusta alkoi vain näin kevään korvilla tuntumaan hiukan synkältä tuo musta blogini pohjaväri, eli katsotaan, josko tuo keltainen pysyisi ainakin hetken taustavärinä...

Kevättä on ilmassa muutenkin. Täällä meillä alkaa jo nurmi vihertää ja ihan totta, puiden lehdetkin ovat jo pienillä silmuilla.

Mutta ei tämä tarkoita sitä, että täällä jo mennä viiletettäisiin teeppareissa, kyllä kelit edelleen sahaa lämpimän ja kylmän väliä, joten ei vielä arvaa heittää kesävaatteille.

Vaikka eilen oli jo ihanan lämmintä, reilusti yli kaksikymmentä astetta auringossa ja tuntui oikein mukavalta. Tosin, tänään on jo vähän harmaanpaa... Eli päivä kerrallaan.

Ja niinkuin tuossa heti vuoden alussa tuli todettua, kevään tavoitehan oli saada kilojakin karisemaan. Ja miehellä sama tavoite, eli kilpaa ollaan joka maanantai aamu hypätty puntarilla vertailemassa omaa pudotustulosta, ja onhan noita kiloja jo karissut, jippii 4 kiloa!!!

Vaan onhan tuota tavoitettakin yli kymmenen kiloa, joten matkaa on vielä. Ja oikeesti, minussa ei edes näy tämä neljän kilon katoaminen, miehessä kylläkin on muutos jo heti nähtävissä.

Mikähän siinäkin sitten on? Miehille laihdutus tarkoittaa lähinnä sitä, että tuosta mahanseudulta lähtee se ylimääräinen. Naisilla taas sitä, että saat kyllä laihduttaa ja laihduttaa ja jumpata ja liikkua ja silti se paino, se lähtee mistä? Ja näkyy missä? Rintaliiveissä?

Siis ihan totta. Mun takamus on samaa kokoa, reidet samaa kokoa, massu ehkä hivenen littanampi, mutta kauhukseni olen havaitsevinani, et mun rintsikat, nehän alkaa olla kohta väljät...

YÄÄH! Mutta noh, mä luotan siihen, et jossain vaiheessa tämä muutos näkyy myös jossain muualla kuin rintaliiviostoksissa... ;-)

Perjantaita vaan kaikille!

Sari

8 comments:

Sooloilija said...

Ohoh, kiva vaalea tausta, keväinen, ja helppolukuinen. Ei se muuten kovin keltaiselta näytä, sellaiselta sopivan vaalealta.

Kuten addiktioistani tänään kirjoitin, sokeri on se oma pahin uhkani. Syön hyvin ja terveellisesti, mutta nytkin just vedin uunista suklaapiirakkaa. Minä vaan niin tykkään leipomisesta, eikä niitä voi olla syömättä.

Onnea neljän kilon pudotuksesta! Mulla on lähtenyt noin 3 kg. En ole vielä oikein liikuntaa aloittanut.. Lumipyryssä täällä mennään..

Anonymous said...

Sama minulla, ruokatavat ovat terveelliset, mutta melkein joka päivä pitää leipoa jotakin. Just nostin kananmunia ja voita jääkaapista leivontaa varten, mutta taidanpa panna takaisin kaappiin :).

En ole koskaan laihduttanut, mutta liikuntaa pitäisi taas aloitella pitkän tauon jälkeen. Vain liikunnalla pystyn pitämään painon kurissa ja nyt kun en ole yhtään liikkunut, niin sehän näkyy :(.

-Leipuri pulla-

Anonymous said...

Panin voin takaisin jääkaappiin, mutta jätin kananmunat vielä pöydälle. Taidan tehdä lettuja tässä myöhemmin :).

-Leipuri Pulla-

Susa said...

Sorry Sari, mutta naurattaa toi rintsikkajuttu ;D ;D
Ma en muista millon olen viimeksi syonyt jotain makeeta. Leipaakaan en syo enaa kuin ehka kerran viikossa. Mutta paino on ja pysyy samassa. Sita ei vaan enaa laihdu kuten nuorempana. Olen kaynyt salillakin, ei mitaan eroa painossa. Tama on nyt varmaan painoni loppuelaman! Keskenmenon jalkeinen paino on ja pysyy, vaikka siita on jo vuosi.
Oot laihtunut nain lyhyessa ajassa 4kg! Hyva sina!!!

Tuija said...

Hyvä Sari! Jatka samaan tahtiin.
Se on kyllä totta, että tisseistä se ensimmäisenä lähtee, vaikka mulla ainakin ongelmakohta on vatsanseutu. Päälläänkö pitäisi seistä, että lähtisi masusta? Mulla on tässä imettäessä lähtenyt vaihvihkaa noin 5 kg "ennen raskautta painosta" pois, mutta pitäiskö imettää hamaan tulevaisuuteen, etteivät ne mokomat kilot tulisi takaisin? Ja 3 - 4 kg vielä lisää pois, niin olisin erittäin tyytyväinen.
Kaunis muuten tuo tulppaanikuva.

Sari said...

Moi Sooloilija. Ja eiks oo vähän eri ilme nyt näil sivuilla, kun musta vaihtui näin radikaalisti hempeään keltaiseen ;-) Ai jai, sokeri on tietty vähän huono kaveri. Mulla ei niinkään ole sokerin himoa, mut ahmin ruokaa liian isoina annoksina ja usein myös santsaan, joten siitä olen nyt koettanut päästä eron. Ja ruokavalio on muuttunut todella paljon kevyempään, eli paljon keittoja, salaatteja ja kasviksia sekä marjoja. Leipominen ei oo ollut koskaan mun juttu, ruoanlaitto sen sijaan aivan ihanaa ja kaikenlaisten uusien reseptien kokeilu (niin mulla kuin miehellänikin), eli se on yksi syy, miksi näit kiloja on kertynyt. Ja tietty se, et olen ollut tosi laiska liikkumaan. Onnea myös sulle 3kg:n pudotuksesta! Kyllä se tästä lähtee, läski lätisemään ;-)

Leipuri pulla, leipominen tuntuu olevan monelle mieluinen harrastus ja siinä samalla niitä herkkuja sitten salakavalasti menee omaankin suuhun. Mut hei, älä nyt leipomista kokonaan lopeta. Nyt vaan liikkumaan, niin kyllä se siitä! Ja eihän lettuja lasketa leivonnaisiksi, kyllä niitä pitää saada aina silloin tällöin herkutella.

Moi Susa. Kyllä se toisaalta itseäkin naurattaa ja itkettää samaan aikaan, että paino lähtee ekana just sieltä, mistä ei pitäis. Mulla paino aina lähtee suht helposti tippumaan, mut se ei vaan kovin helposti näy missään, paitsi niissä rintsikoissa ;-) Mut hei Susa, ihan vakavissaan. Eihän sulla edes ole tarvetta laihduttaa!

Moikka Tuija. No niin, eikö olekin totta tuo tissien painonpudotus? Veemäistä! Mulla ei tippunut muuten imettäessä paino yhtään, vaikka imetin neitiä 9kk:n ikään saakka. Toi viisi kiloa on mun mielestä jo hyvin! Miten must tuntuuu, ettei sullakaan ole koskaan ollut kyllä liikakiloja. Olet aina ollut sellainen pieni ja sirokokoinen. Ja hei, 3-4 kilon painonpudotustarve on tosi vähän. Sähän pudotat tollasen painon ihan helposti. Mulla on vielä ainakin kymmenen kiloa tiputettavana, siinä alkaa jo olemaan vähän haastetta...

kirsi said...

Voih, onnea 4 kg johdosta!

Kevainen taustavari blogissasi on ihan kiva.

Ma taalla en edes uskalla menna vaa'alle, en ole saanut yhtaa grammaakan pois, vaikka olen lisannyt liikuntaa koiren kanssa ja aloittanut tosissaan golf pallojen huitomisen.
Mutta..makeasta en luovu, luovun ennen vaikka ruoasta,mahan kuolen jos en saa syoda suklaata!

Sari said...

Moi Kirsi, ja kiitos. Mä kyllä luulen, et toi neljä kiloa on se mun saavutus ja sitten alkaa kiloista eroon pääseminen vain vaikeutumaan... Herkuista on tosi vaikea päästä eroon ja vaatii kyllä melkoista itsekuria, jota multa ei välttämättä löydy...