Thursday, January 29, 2009

Hui!

Alkuviikosta sain kutsun amerikkalaisen ystävättäreni luokse iltapäivää viettämään. Meitä kokoontui kolme äitiä ja lapsemme leikkivät yläkerrassa, sillä aikaa kun äidit juttelivat niitä näitä. Oli oikein kiva ja piristävä iltapäivä kaiken maanantain harmauden keskellä.

Meillä oli oikein mielenkiintoisia keskusteluja aina kulttuurieroista aseenkantolupiin saakka, enkä enää edes oikein muista, miten juttumme luiskahti jossain vaiheessa aseisiin. Taisi olla puhetta siitä, kuinka toisen vierailulla olleen äidin mies haluaa kovasti itselleen käsiasetta ja siitä ovat käyneet nyt kotona kovaa keskustelua. Mies puolesta, nainen vastaan.

Ja kuten varmasti moni tietää, täällä monesta perheestä löytyy ase. Jotkut hankkivat aseensa omaa turvallisuuttaan ajatellen, osalla on isompia aseita metsästysharrastuksen vuoksi, osalla on käsiaseita ampumarata-harrastuksesta johtuen, osalla taas työhön liittyen ja sitten on niitä, joilla on ase mitä epämääräisimmistä syistä...

------------------------------------

Olen myös kertonut, kuinka käyn usein illalla leffassa itsekseni.

Ajan yhteen kolmesta leffateatterista, jotka ovat kaikki yhteydessä lähi-malleihin (eli paikallisiin ostareihin).

Kävelen itsekseni pimeällä parkkipaikalla ja joka kerta on vähän sellainen epämukava olo. Kun olen yksin, pimeässä, naisena, jättisuurella parkkipaikalla...

Mutta en ole koskaan erityisesti pelännyt. Ollut vain tarkkana, auton avaimet valmiina kädessä ja koettanut yleensä jättää auton katulampun alle tai mahdollisimman lähelle sisääkäyntiä.

Vaan nyt olen vieläkin varovaisempi, ja syystä.

Toinen äideistä nimittäin kertoi, että läheisellä mallilla, yhdestä niissä, jossa käyn aina aika ajoin elokuvissa. Yksikseni, ilta-aikaan, oli sattunut pieni välikohtaus.

Tässä ihan vähän aikaa sitten.

Yksinäinen nainen, illalla, klo 6:45 oli kävellyt kohti autooan ja yhtäkkiä hänen kimppuunsa oli hyökätty. Nuori mies, aseella uhaten, oli pakottanut naisen autoon, mielessään ties mitä.

Mutta mitä teki tämä nainen?

Kertomansa mukaan hänellä ei ole selitystä omalle käytökselleen, mutta joku naksahti hänen päässään ja nainen oli saanut ihan mahdottoman raivonpuuskan. Hän oli hermostunut totaalisesti tälle aseella uhkailevalle nuorelle miehelle, tarrautunut aseen piippuun ja lukinnut sen autonratin väliin. Siinä oli pyssy sojottanut kohti auton moottoria ja nuori (huumehöyryissä oleva) mies oli aivan ällikällä lyötynä. Nainen oli kiihdyspäissään alkanut vielä potkimaan uhkaajaansa jalkoihin ja niinpä mies oli saanut jalat allensa ja lähtenyt lopulta karkuun.

Tämän päätteeksi nainen oli vielä lähtenyt seuraamaan miestä omalla autollaan, kunnes oli lopulta todennut, että tämä ei taida olla hyvä idea ja oli kääntynyt takaisin ja ilmoittanut asiasta viranomaisille.

Mutta siis. Rohkea teko tältä naiselta, ja ihailtavaa toimintaa vaaratilanteessa kaikenkaikkiaan, vaan ei minulla tuo seikka jäänyt asiasta päällimmäisenä mieleen.

Ei todellakaan, vaan se, että: Hui kamalaa! Olen taas päästänyt itseni unohtamaan, että asumme miljoonakaupungin tuntumassa.

Olen unohtanut sen, että vaikka itse asumme rauhallisessa pikkukaupungissa, hiljaisessa ympäristössä, turvallisella kadulla, voi lähistöltä löytyä myös ihmisiä, joilla asiat eivät ole niin hyvin. Ihmisiä, jotka ovat sotkeutuneet rikoksiin, huumeisiin ja jotka saattavat liikkua iltaisin samoissa paikoissa kuin minäkin, vaikkapa käsiase mukanaan.

Pisti taas vähän miettimään...

Mutta silti kävin eilenkin leffassa, itsekseni. Enkä pelännyt, ainakaan kovin paljoa...

8 comments:

Jael said...

Tuo että noita aseita on niin paljon USAssa ja Teksasissa varsinkin pistää kyllä miettimään;USAssahan on liika käsiaseita.

Aika hurja juttu tuo mitä tapahtui siellä parkkipaikalla ja todella oli nainen rohkea , mä olisin varmaan vaan jäänyt huutamaan ihan kauhusta kankeana.Ole varovainen kun menet leffaan.....

Sari said...

Pistää tosiaan miettimään tämä aseiden määrä ja aseiden osto on kääntynyt vielä viime aikoina huimaan nousuun, kun ihmiset pelkäävät aselakien tiukentumista Obaman presidenttikaudella. Itse toivon, että aselaki ja säädökset aseiden kantoon liittyen tiukentuisivat mahdollisimman nopeasti!

Ja niinkuin sanoit, etenkin täällä Teksasissa on aseita paljon ja omaa omaisuuttaan ja kotiaan voi puolustaa viimeiseen asti ja jos ammut kotiisi tunkeutujan, olet oikeutettu siihen. Välillä kyllä tuntuu siltä, kuin asuisimme edelleen Willissä lännessä... Olen kyllä aina ollut varovainen illalla yksin liikkuessani ja onhan näitä tapauksia ja vastaavia autoonsieppauksia aiemminkin, mutta ei näin lähellä :-( Yäk, pistää kyllä mietteliääksi tällaiset tapaukset.

Anonymous said...

Noin käy minullekin usein. Unohdan siis asuvani miljoonakaupungissa enkä pienessä turvallisessa kyläpahasessa. Hyvä palauttaa se mieleen tasaisin väliajoin.

Sari said...

Niin juuri Suzhouren, sen vaan välillä unohtaa, kun asustaa vähän täällä kaupungin vilinän ulkopuolella... Mukaan mahtuu miljoonakaupungissa niin monenlaista kulkijaa.

Anonymous said...

Mulla tama asia on kylla iskostunut takaraivoon ja hyvin.
Ajan paljon pimealla enka pysahdy liikennelvaloihin, vaihdan kaistaa sillan alla ajaessani jne jne.
Olen ja vielakin kerron tyttarille, ei koskaan yksi yleiseen wc:hen ja kun soitan silloin ulos ostarista, eika aikaisemmin, koska soittaessani tyttarille, mina olen autolla sen ostarin oven edessa. (joten naen heidat).
Taalla meidan estatella on ollut varkaita, niita ei pidattele enaan mikaan :-(
Vuoren toisella puolella asuessamme, kuului aseen aanta yota paivaa, joten ei mitenkaan kiva paikka, meista.

Sari said...

No huh Kirsi! Monesti olen miettinytkin, että miten turvallista siellä on asua. Kuulostaa aika hurjalta kaikki tuo, täällä sentään uskaltaa pysähtyä pimeällä liikennevaloihin, enkä ole edes ajatellut, että sillan allakin voisi joutua pelkäämään autolla ajaessa. Ja ymmärsinkö oikein, että ostareilta tulemisessakin on siellä omat vaaransa? Aseiden jatkuvat äänet saisivat minut kyllä hermostumaan aika tavalla. Kuinka paljon siellä on arviolta valkoista väestöä?

Anonymous said...

vakiluku: 47,4 milj. (80 % mustia, 9 % valkoisia, 9 % värillisiä, 2 % intialaisia)
Naapurin tytto, valkoinen yritti paasta Kap kaupungin yliopistoon (6 A;ata) ei paassyt, koska haluavat sinne mustia. Paasi kylla Stellanbosciin, joka on myos hyva yliopisto.
En halua tyttarien olevan kadulla odottamassa mua, kun menen hakemaan heita elokuvista. Parempi olla ostari sisapuolella, siella on kuitenkin vartijoita. Ulkona kaduilla ei muita kun parkkimiehia.

Sari said...

Kiitos Kirsi näistä tiedoista. Onpa mielenkiintoista, että rasismia on tuohonkin suuntaan. Huomasin itse muuten saman asian New Orleansissa jokunen vuosi sitten. Valkoiselle ei tarjoilu hotellin aamiaisella pelannut, mutta mustat saivat aamupalansa ja laskunsa hyvin nopeasti. Mutta täällä toisaalta ymmärränkin tämän, niin paljon pahaa mustat ovat osakseen täällä saaneet.