Tuesday, January 13, 2009

Alcatraz

Vihdoin viimein sain vähän kuvia kasaan, että voin aloittaa pienen valokuvakierroksen joululoman aikaiselta matkaltamme.

Ja se nyt sitten alkaa meidän ensimmäisen päivän retkeltämme.

Jouluaattona meidän perhe vietti vähän erilaisen päivän Alcatrazin vankilasaarella.



Tällaisella Alcatraz-Cruises paatilla sinne ajoimme satojen muiden turistien kanssa. Ja me kun luultiin, ettei jouluaattona olisi juuri ketään liikenteessä. Mutta ei, kyllä riitti turisteja. Eli vinkkinä, kannattaa mennä ajoissa aamulla ja ostaa liput suoraan Alcatraz-cruisesista, ei keneltäkään välittäjältä (jollei halua maksaa ylimääräistä).

Ja siellähän se jo sitten näkyy... Alcatraz...

Jotenkin oli jo kaukaa hivenen pahaenteisen näköinen paikka...

Vankilasaari aina vuoteen 1963 saakka.


Ja saaren rannassa tällainen kyltti. Ihan vain muistin virkistykseksi niille, jotka ovat joskus vuosikymmeniä sitten ajatelleet pelastaa kaverin hädästä...


Tämä näky kohtasi meidät ensimmäisenä. Ei niin kovin juhlavaa katseltavaa. Takana saaren vartiotorni/majakka ja edessä vankilanjohtajan entinen asuintalo, joka tuhoutui tulipalossa muutama vuosikymmen sitten.


Minulle oli uutta, että loppuaikoinaan Alcatraz oli intiaanien valtaamana. Vuosina 1969-1971.


Ja tässä sitten pari muuta turistia matkalla kohti päävankilaa...


Mitähän lie tällä kujalla tapahtuu? Tai on tapahtunut aikoinaan?


Kovin oli karua ja sammaloitunutta...


Niinkuin tässäkin... Ja taustalla häämöttää vapaus...


Tässä kuva päävankilan ns. Broadwaysta. Tästä alkoi vankilakundin tie. Ensin majailivat Broadwaylla ja sitten ajan myötä siirryttiin eri "kaduille".

Sisällä vankilassa saa halutessaan ilmaisen audio-tourin ja kannattaa kyllä! Ex-vankilakundit kertovat tarinaa Alcatrazista ja se tuo tähän kierrokseen kyllä ihan oman lisänsä, kun viskibassoiset vanhat miehet kertovat, mitä missäkin päin vankilaa on sattunut ja tapahtunut.


Eristyssellit niille, jotka eivät uskoneet puhetta. Noiden ovien takana kalteriovet ja noin metrin päästä sitä vielä umpiovet. Ja vankilakundi kertoi nauhalta, että tuonne joutuessa ei selliin päässyt yksi ainoa valonsäde, joten on siellä varmasti ollut oltavat... Huh!



Ei edes tätä vastapäisen seinän pientä valonlähdettä... Auts!



Ja sitten siihen tunnetuimpaan tarinaan. Elokuvaksi saakka pääseeseen mysteeriin.

Pako Alcatrazista.

Kuinka se tapahtui?

Kolme miestä, kolmesta eri sellistä, lusikoiden avulla, kaivoivat itselleen tiensä ulos vapauteen. Uskomatonta mutta totta!


Sellien takana olevasta ilmastointikanavakäytävästä pääsivät ylös katolle ja sieltä edelleen vapauteen...


Tässä vielä reitti katolle kuvitettuna.


Ja tässä yksi selleistä. Vällyjen välissä tuo itse taiteiltu, paperimassasta tehty miehen pää.

Vartija kertoo: Tulin aamulla sellin luokse ja huutelin kaveria hereille. Huutelen uudelleen eikä mitään reaktiota. Pyydän toista vartijaa luokseni ja avaamme sellin oven. Menen sisälle ja ravistelen sänkyä, jolloin pää tipahtaa lattialle. Huudan säikähdyksestä ja tajuan, että hemmetti, tämähän on tehty paperista! Puhallus pilliin ja huutoa: Vartijat, vanki on karannut!!!

Ja siellä, toisenkin sellin lavuaarin alla, ilmastointihormin takana miehen mentävät reiät seinässä. Voi pojat, on heillä ollut aikaa kaivaa lusikoilla reikää seinään.

Edelleen on mysteeri se, että selvisivätkö miehet hengissä pakomatkaltaan? Osa arvioi heidän hukkuneen, osa ex-sellikavereista taas veikkaa, että nämä kaverit elelevät leveästi jossain lämpimällä etelän saarella. Kuka tietää?


Vielä pari kuvaa. Tämä on ruokasalin (lempinimeltään muuten gas chamberin) takaisesta, kalterein suljetusta keittiöstä. Minua kummastutti nuo veitsien hahmot tuossa veitsitelineessä. Kunnes tarina kertoo nauhalta että sillekin oli oma selityksensä. Puukkojen ja veitsien ääriviivat olivat sitä varten, että voitiin aina tarkistaa, että kaikki teräaseet ovat tallella ruokailun jälkeen. Ja siitä huolimatta puukko saattoi joutua joskus vääriin käsiin sillä seurauksella, että ruokasalissa tapahtui ikäviä puukotuksia... Huh heijaa!


Ja tällaiset oli näkymät ns. halutuimman ja viihtyisimmän vankilasiiven pikkuikkunoista. On siinä varmasti moni mies haikeana tiiraillut kohti San Franciscoa ja vapautta...


Mutta tämä se jäi vähän vielä vaivaamaan... Kun kävelimme vankilan piha-alueella, mieheni huomasi tämän aikalaatikon. Upotettu maahan 1973 ja saa avata 2073, hautaajana Steven Dogue, vuosi Alcatrazissa... Mielenkiintoista! Mitähän tuolla boxissa mahtaa olla? Vai onko joku jo uskaltautunut sen ulos kaivamaan? Yksi mysteeri tämäkin...

Tällainen oli siis kierroksemme Alcatrazissa pääpiirteittäin. Otin myös muutamia kauniita kukkakuvia tältä saarelta, sillä pojillapa oli oma puutarhansa täällä ja upea Agave-puisto myöskin....

Vaikka paikka oli vähän kolkko ja karu, joku tässä saaressa kuitenkin viehätti minua. En osaa sanoa mikä oli syynä, mutta joku kumma tässä vaan kiehtoi ja kiehtoo edelleenkin...

Olenkohan vähän outo tapaus?
Mutta suosittelen Alcatrazin kierrosta, ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jos joskus tiesi suuntaan kohti San Franciscoa.

11 comments:

Yaelian said...

Olipa mielenkiintoinen kuvasarja Alcatrazista. Sinne piti mennä kun olin Kaliforniassa,mutta ei sitten mentykään, joten oli kiva edes tällä tavalla katsoa mitä siellä on.Kalseaa......

Tarja said...

mielenkiintoista! kiitos tästä kierroksesta :) muistan että lapsena/nuorena oon nähnyt sen pako alcatrazin elokuvan ja se oli jännä :P

Nina said...

Tosi hienoja kuvia ja mielenkiintoinen postaus muutenkin!

Aikalaatikko... Mielenkiintoista! Uteliaisuus heräsi. Pitää muistaa seurata uutisia ko. ajankohtana :-)

Sooloilija said...

Kiitos tosi paljon tästä kierroksesta. En varmaan koskaan pääse tuonne asti, mutta tämä oli oikein kattava kuvasarja ja kertomus.

Olikos siellä saarella muuten yhtään kahvilaa, vessoja, turistimyymälää ym. turisteille tarkoitettua?

Merja said...

Alcatraz on kyllä mieleenpainuva paikka. Mulla on jossain mustavalkoisia negoja tuolta ;-)

Mää uskon että ne tyypit hukkui. Kun on nähnyt sen merenkäynnin tuolla lahdella, on vaikea uskoa että siitä uinnista selviää.

*iTkUpiLLi* said...

Olipa tosi kiva ja mielenkiintoinen postaus ja kuvat aivan mahtavia. Tuo on elokuvista tuttu paikka ja kiehtova historiahan silla on ollut.

Anonymous said...

Kiitoksia Alcatrazin kierroksesta! Hirvean mielenkiintoiselta ja salaperaiseltakin kuulostaa, samalla aika synkalta ja toivottomalta. Millaisia kohtaloita ja elamantarinoita sinne kuuluukaan...

Miia

Susa said...

Onpa upeita kuvia! Siella pitaa paasta kaymaan!

Anonymous said...

Kiitos kierroksesta :)Nytpä taas uusi ja selvempi näkökulma kauttasi!Innolla lisää odottaen,Aira-Maarit Kuopiosta

Tuija said...

Aika kurjaa. Vankila on vankila sijaitsi se sitten missä päin maailmaa tahansa. Vanhimmat suomalaiset, ja vielä käytössä olevat vankilat!!!, ovat yhtä surkeita. Jos vankilakulttuuri kiinnostaa, käykääpä tsekkaamassa esim. Kakola Turussa, vankilamuseo Hämeenlinnassa tai vaikkapa Patarei Tallinnassa.

Sari said...

Hei vaan! Ja kiitos kommenteistanne. Minä olen potenut pientä blogilaiskuutta, enkä ole meinannut millään saada itseäni tänne koneen äärelle (siis tällaistakin voi joskus sattua... outoa...). Mutta täällä ollaan taas!

Yaelian, jos vaan tiesi suuntaa uudelleen kohti San Franciscoa, suosittelen käymään Alcatrazissa. Lomakausina tuonne pitää liput ostaa jo aiemmin, mutta noin joulun aikaan oli tilaa risteilyille ihan hyvin.

Tarja, mä olen kans katsonut Pako Alcatrazista muutamaan otteeseen nuorempana isäni innostamana ja nyt olisi ajatus katsoa leffa uudestaan.

Nina, aikalaatikko jäi kyllä vaivaamaan mieltä ;-)

Sooloilija. Saarella oli pieni kirjakauppa ja toinen matkamuistomyymälä, mutta en tiedä, oliks siel kahvilaa. Joku pieni elokuvasali siellä oli, jossa pyöri koko ajan dokumenttia Alcatrazin historiasta.

Merja, onhan siel kyllä aikamoiset aallokot, mut mitä jos ovat saaneet jotenkin sanaa maihin, ja joku on tullut yön hämärässä pienellä paatilla vastaan? Tai jos ois vaiks jotku alkeelliset sukelluskamat ollut kätkettynä johonkin? Ei sitä koskaan tiedä. Oishan ne ruumiit johonkin rantautuneet, jos olisivat hukkuneet. Kai...

Itkupilli, oli kyllä tosi mielenkiintoinen paikka, ja suosittelen käymään. Sähän et edes asu kauhean kaukana San Franciscosta.

Miia, aivan. Tarinoita tuli muutamat kuultuakin sillä audio kierroksella ja kiehtovaa oli myös se, että ihan nimekkäitäkin roistoja on tuolla majaillut. Esimerkiksi Al Capone.

Susa, suosittelen! Eipä ole teiltäkään mahdoton matka Alcatraziin ja yleensä San Franciscoon.

Aira-Maarit, kiva kuulla, että kirjoitukseni toi lisää vinkkeliä tuota paikkaa ajatellen. Ja lisää juttua tulee kyllä...

Tuija, näinhän se on. Vankiloissa on oma kurja tunnelmansa. Mutta joku tuossa paikassa mua ainakin kiehtoi. Ei ole tullut noissa mainitsemissasi paikois tultua käytyä. Arvaisikohan käydä?