Saturday, January 10, 2009

Noloja tilanteita...

En tiedä miksi mulle nyt tuli tämä aihe mieleen, mutta eilen vaan nauratti muutamat nolot tilanteet, joita on eteeni sattunut.

Tai ehkä lähti siitä, et mua toissapäivänä alkoi vähän nolottamaan, kun olin pikkuneidin kanssa kaupungilla ja kun törmäsimme neidin entiseen kerhokaveriin ja tämän äitiin, hänen äitinsä kurkkaili uteliaana ostoskärryymme ja minä jotenkin nolona selittämään, että tytöt vähän innostui shoppailemaan.

Jälkikäteen harmittelin, et mitä nolottamista tuossakin nyt oli. Kärryissä oli kuiteskin paljon tarpeellista, kaverin synttärilahjaa, uutta kerhovaatetta, uusi tyyny tytölle ja vain yksi lelu hänelle ja sekin siitä hyvästä, kun oli reipas tyttö aamulla ja flunssarokote otettiin reippaasti ja vain vähän itkien... Höh, siis ihan suotta nolostelin täyttä ostoskärryäni...

-------------------------------------

Mutta siis, tästä se ajatus ehkä lähti, ja mä nyt paljastan täs muutaman ihan viattoman, mutta silti vähän nolon tilanteen omasta elämästäni.

.....Viime syksynä vein tyttöä kerhoon ja hirveässä kiireessä taas lähdettiin, hampaat pestiin puolijuoksussa ja aamupalakin vedettiin yhdellä kädellä. Siinä sitten vien tyttöä kerhoon ja kummastelen, kun neidin kerhotäti katsoo mua pitkään ja taas ja katsoo vielä kerran, ei niinkään kasvoihin, kuin rintamukseeni. Ja kun kävelen kohti ulko-ovea, neidin kerhokaverin äiti tulee ovesta ja hänkin katsoo mua pitkään, tai siis rintamustani.

Kummastelen asiaa ja menen autoon, istun alas ja rupean tutkimaan, sitä rintamustani. Ja johan selvisi! Kun katson paidan etumustani, on siinä valkoinen, pitkä ja leveä rantu. Siis ihan on kyllä hammastahnaa, mutta ihan kiitettävä määrä ja voi kyllä helposti muistuttaa myös jotain muuta eritettä kuin hammastahnaa... En nyt sano ääneen, mutta kerhotäti saattoi vaikka luulla isän ja äidin harrastaneen aamutuimaan jotain muutakin kuin hampaanpesua...

Niin että kiva oli hakea neitiä iltapäivällä kerhosta, ja se paita oli kyllä vaihdettu!

--------------------------------------

Toinen tilanne mua huvituttaa vieläkin, vaikken edes tiedä, näkikö sitä kukaan. Vaan itseäni kyllä jaksaa naurattaa. Olimme tuolloin juuri muuttaneet tänne Yhdysvaltoihin ja olin vasta saanut täkäläisen ajokortin, enkä hirveästi ollut vielä ajellut autolla, enempi istuin siinä pelkääjän paikalla, ohjeita jaellen.

Olin sinä aamuna lähdössä ystävätärtä tapaamaan ja kävelen tohkeissani ja omissa ajatuksissani autolle, avaan oven ja istun alas. Kunnes huomaan hölmistyneenä, että hei, mähän istun nyt jumankekka pelkääjän paikalla, vaikka olen ihan yksin lähdössä ITSE ajamaan ystävättäreni luokse. Siis eikun nolona ulos autosta, kävely auton toiselle puolelle, istumaan kuskin paikalle ja menoksi.

Kyllä kuulkaas nauroin itselleni miltei pissat housussa ja monta kertaa vilkuilin naapureiden ikkunoihin, että näkiköhän kukaan? Ja tunsin itseni siinä matkustajan paikalla istuessani kyllä niin blondiksi, ettei mitään rajaa... Niin ja hei, tämä ei ollut vika kerta kun näin sattui...

------------------------------

Ja yksi tilanne tulee mieleen myös nuoruudestani. Siis tämäkin ihan viaton juttu, meillä oli vieraana vanhempien työkaveri, jonka sukunimi sattui olemaan Torvinen. Mä en tiedä mikä muhun meni, kai se jostain alitajunnasta tuli, mut mä aloin yhtäkkiä keittiössä kahvikuppeja laittaessani hoilottamaan kovaan ääneen että: Tonttu Torvinen on salainen, pukin tärkein alainen...

Kunnes meidän äiti hyökkii olohuoneesta naama punaisena ja vähän tirskuen itsekin, että mitä sä nyt tollasii alat laulamaan? Minua ei sit juuri sen jälkeen näkynytkään olohuoneen puolella, vaan nauraa röhötin itsekseni keittiössä ja vilahdin jo kohta kaverin luokse etuovesta, sinne jäi tonttu Torvinen istumaan olohuoneeseen... ;-)

-------------------------------

Mutta näitä tilanteitahan siis sattuu meidän elämässä koko ajan ja siis mulla näitä riittäis vaikka kuinka, mut tässä nyt sellaiset, jotka tuli ensimmäisinä mieleen.

Mutta nyt odotankin sitten, mitä sinulla on kerrottavaa? Onko joskus hameenhelma pöllähtänyt korviin, tai tullut sanottua jotain väärässä paikassa väärään aikaan? Tai ehkä jotain muuta? Kerro!

16 comments:

Yaelian said...

Hihii, tuo hammastahnajuttu nauratti, vaikka sua varmaankin nolotti kovasti silloin...

Mulle tulee mieleen yksi tosi nolo juttu, joka tapahtui Perussa.Kävimme usein yhdessä ihanassa kasinossa, joka kuuluu yhdelle Liman parhaimmalle hotellille.Kerran menimme katsomaan hotelliakin,joka oli tosi hieno.Minun piti mennä vessaan,(päällä oli hame ja sukkahousut) ja kun tulin sieltä ulos, näin että kaikki tuijotti minua pitkään, mutten tajunnut miksi.Sitten tuli respan tyttö, veti mut syrjään ja sanoi että hameeni oli sukkahousujen sisällä osittain ja kaikki näkyi takaata! Olisin voinut kuolla siihen paikkaan,kyllä oli noloa,mutta myöhemmin nauratti!

Nina said...

Hih hih! Hauskoja juttuja :-)

Omimmiltani kuulostaa tuo autojuttu. En tiedä, olenko joskus koheltanut, mutta ainakin melkein ;-)

Ja tuo Tonttu Torvinen oli kans aika hauska :-D

Mulla ei nyt ole mitään hauskaa kerrottavana. Pitäs ihan muistella, mitä sitä on tullut kohellettua ;-)

*iTkUpiLLi* said...

LOL, olipa hauskoja juttuja. Nautinnollista lukea, etta on muitakin kahjoja! Mulle ei viela muistunut mitaa noloa mieleen, mutta kylla niita on sattunut.

Palaan kertomaan, jos jotain hauskaa tulee mieleen, mutta nyt piti ihan heti kertoa, etta tama juttu sai kylla hyvalle tuulelle. ;D

Sari said...

Siis ei oo tosi Yaelian! Sulle on siis tapahtunut se kaikkein klassisin, hame sukkahousujen sisässä juttu. Olen myös kuullut vastaavii vessapaperi roikkuu sieltä ja täältä juttuja, on varmasti vähän nolottanut...

Nina. Juu, blondi mikä blondi... Tunsin oloni hivenen hölmöksi siinä pelkääjän paikalla istuessani, että haloo!

Itkupilli. Eikun paljastamaan, jos jotain noloa on sattunut. Mulla tää on ihan arkipäivää vissiin... ;-0

Susa said...

;D ;D Kiitos nauruista! Ma taalla hekotan vedet silmissa tota autojuttua ;D ;D ;D

Tosta hammastahnajutusta tuli mieleen tama:

Kun olin toissa hotellissa, meilla oli mustat tyovaatteet. Olin juuri laittanut kasirasvaa (valkoista), mita oli enaa ihan vahan tuubin pohjalla ja ravistelin sita kunnolla. Minulla myos oli pitka tippa valkoista "ainetta" mustassa paidassa mita en itse huomannut. Kunnes yksi tyokaveri sanoi "I don't know where you have been but...." ;D Kylla naurettiin ;D

Toinen juttu tuli kans mieleen. Miehellani on monia lukulaseja ja niita on ympari kamppaa. Ne on niita halpoja mita saa kaikista kaupoista. Mulla on vaan yhdet, tyylikkaat reseptilasini. Yksi paiva me kummatkin istuttiin sohvalla ja luettiin, kesken kaiken sanoin jotain miehelleni ja huomasin etta hanella oli mun lasit paassa! Ja mulla hanen! Kummatkin lukee vaarat lasit paassa, eika edes huomaa mitaan! Kylla naurettiin etta ollaan me aika vanhoja jo ;D

Susa said...

Apua, nyt vasta luin Yaelianin jutun! ;D ;D ;D

Stina said...

:D Suurkiitokset paivan parhaista nauruista! Aivan ihania.

Jotain tuon tonttu Torvisen tapaista on itsellekkin joskus sattunut ja sitten sellaisia aaliomaisyyksia, joissa on ollut ihan jarjeton tarve kertoa omia, valilla hyvinkin jyrkkia mielipiteitaan jollekkin, eika huomaa lainkaan etta hups, nyt kannattaisi pitaa muuten paansa kiinni... Lisaksi mulla oli yhteen aikaan jarkyttava tapa heittaa sopimattomia vitseja kertakaikkiaan vaarissa paikoissa... Eipa onneksi koskaan jalkikateen havettanytkaan. Toppailen tyhmyyttani jatkuvasti, mutten nyt yhtaan oikein mehevaa, sellaista jonka viitsisi taalla vastalahjaksi jakaa, tietenkaan muista.

Mutta kiitos kunnon nauruista!Loistavia juttuja :)!

*iTkUpiLLi* said...

Meinas mullekin tulla pissat housuun, kun luin ton Susan silmalasi jutun.

Ma oon koko paivan miettinyt jotain noloja tilateita, niita on kylla ollut, mutta taitaa lempea dementia jo kullata muistot.

Mutta yks tuli mieleen uuden vuoden paivalta. Herasin aamulla koputukseen, avasin oven ja siella oli anoppi. Han alkoi heti kysella oudon huolestuneesti, etta miten menee, sanoin etta good, very good. Halattiin, ja han katsoi minua suoraan silmiin ja kysyi viela kerran, etta miten minulla menee. Vakuuttelin, etta tosi hyvin. No, han sanoi, etta tiedanhan, etta aina voin kertoa, jos jokin on hullusti. No lopulta han lahti ja menin vessaan ja nain itseni ekan kerran peilista. Ma en muistanut, etta oli laittanut aika tuntuvasti meikkia edellisena iltana ja mulla oli ollut sellaiset saparo nutturat kivasti pinneilla.

Kun nain itseni peilista, niin purskahdin nauruun; pinnit oli pudonnut nutturoista, mulla oli kaksi terhakkaa saparoa ja alicecooper meikit. Ma olin ihan hirhean nakoinen tyttomaisissa saparoissa ja levinneessa meikissa. Ja viela aamutakinkin olin pukenut kiireessa nurin perin.

Tuija said...

Olen auttamaton koheltaja ja mulle sattuu ja tapahtuu. Suurimman osan tapauksista olen onneksi unohtanut, varmaankin tietoisesti. Toissa keväänä oli juhlat tiedossa ja hirveällä kiireellä töiden jälkeen etsiskelin itselleni puseroa. Ryntäilin kaupasta toiseen ja tehosilmäyksillä kävin vaaterekit läpi löytyisikö mitään sopivaa. Kovaa vauhtia Mangon ovesta sisään, tsekkaukset, ei täälläkään mitään, ryntäys ulos ja PAM! Pirulainen, toinen kirkkaaksi pestyistä lasiulko-ovista olikin lukossa. Meikäläinen tietysti juoksi päiten ja pamautti nenänsä siihen lasiin niin että rämähti (ei onneksi kilahtanut). Suomalaiseen tapaan vilkaisut sivulle, ei kait kukaan nähnyt? ja kiireesti ulos. Muutaman metrin käveltyäni nenästä alkoikin sitten suihkuta verta, ja minä seuraavaan kaupan vessaan "ensiaputoimiin". Nauratti ja itketti yhtaikaa (taisi nimittäin nenä murtua). Jos olisin ollut fiksu, olisin kyllä painellut takaisin Mangoon ja antanut kuulua tupenrapinat. Ei ovi saa olla niin kirkkaaksipesty, ettei sitä koko ovea näe. Siellä jenkeissä olisin varmaan voinut hakea kaupalta korvauksia. Muutaman viikon päästä ohi kulkiessani samaisen kaupan ovessa oli käsin kirjoitettu lappu "varo ovea". Joku muukin ilmeisesti törmäillyt. Nenäkivusta huolimatta tapaus on lähinnä naurattanut, kertoo niin hyvin meikäläistä; joskus voisi sitä vauhtia vähän hiljentää.

Tuija said...

Sorry, mä täytän koko kommenttiosaston, mutta tämä mua naurattaa "vuodesta toiseen". Olin onneksi sivusta seuraaja viereisessä pöydässä. Tapahtui Tallinnan laivalla. Kaksi noin 6o-vuotiasta naista istuu kahvilassa, ovat pienessä sievässä. Yhtäkkiä toinen nainen alkaa haastaa riitaa vieressäolijalleen (ei ystävälleen). "Mitäs siinä tuijotat?!. Älä ämmä mulkoile, eikö täällä saa kahvia juoda rauhassa. ÄLÄ TUIJOTA, mä kuule kohta mottasen. Lopeta se mulkoilu!" On juuri aikeissa lyödä, kun kaverinsa tarttuu hihaan kiinni ja rauhoittelee "Seija, Seija, älä! Se on sun peilikuvasi!" Kestää tovin ennen kuin Seija ymmärtää, että tosiaan, se mulkoileva ämmä onkin hän itse, vieressä kun on peiliseinä. Rouvat liukenevat hyvin äkkiä pois kahvilasta, molemmat nyt jo tirskuen. Minä ja kaverini puolestaan olemme jo saaneet kahvit vääräänkurkkuun ja olemme tukehtumaisillamme nauruun. Oli jotenkin aivan absurdi tilanne, luulimme jo olevamme piilokamerassa.

Sari said...

Moi Susa, niin että jotain kummaa valkoista rintamuksissa sullakin... ;-) Lukulasien kanssa voi tietty tulla kans pientä epäselvyyttä, voin kuvitella ilmeenne, kun huomasitte pienen vaihdoksen ;-) Mulla kun näitä töppäyksiä riittää, niin löytyypä yksi silmälaseihinkin liittyvä. Olin lukioikäinen, kun mulla oli sellaiset ihan järkyt kakkulat, joita käytin vain kotona kirjoja lukiessani tai televisiota katsellessani, sillä muuten pidin AINA piilareita. No mutta, yhtenä aamuna laitoin taas nämä ihanat ja isokokoiset roosanpunasävyiset kakkulani, joista oli vähän toinen sanka vinossa, eli sitäkin oli sitten fiksailtu TOSI kauniisti maalarinteipillä (eiks kuulosta upeelta!) ja olivat siis aivan kammotuksen näköiset päässä. Pian soi jo ovikello ja arvelin, et siel on joko mun kaveri tai sit vanhemmat vaan muuten kilkuttaa ovikelloa, jos on vaikka isot kantamukset polttopuita tai muit mukana. Mut paskat, siellä olikin joku lahjoitusten kerääjä, joka jäi suu auki tuijottamaan mun hirviökakkuloita ja mä en edes heti tajunnut, et mitä se tyyppi mua jäi tuijottamaan. Mut kun erittäin lyhyt sananvaihto oli ohi ja kävelin eteiseen ja vilkaisin peiliin, järkytys selvisi. Kyllä niillä kakkuloilla oli parempikin pysytellä ihan kotioloissa.

Stina. Joo, no niin, kyl sitä joskus itsekin tulee mölittyä väärässä paikassa väärään aikaan ja se on tosi, et jopa vitsien kanssa saa olla varovainen.

Itkupilli. Kiitos nauruista, siin on ollut varmasti anopilla mielessä, että mitähän nyt on meneillään...

Tuija. Ei apua! Mulla tuli miltei pissat housuun! Ja tiiäks, mä olen kans törmännyt lasioveen (arvattavasti) joskus 12-veenä Kreikan lomamatkalla, kun oltiin luokkaretkellä ja meil oli hotellihuoneissa lasiset liukuovet. Innoissani juoksin parvekkeelle ja tumps, löin pääni lasiseen oveen. Siinä sitten kaksi luokkakaverityttöäni katsoo mua ihmeissään, et hei Sari, siinähän on siis ovi edessä... Tunsin oloni kyllä ihan hölmöksi. Nolotti taas kerran! Hyvä sentään, et ovat varoitustarran jo laittaneet oveen, selvästi on joku toinenkin siihen törmännyt. Et siis ollut ainoa!

Ja toi 60-kymppisten sanaharkka oli kyllä viikon paras. Siis eihän toi voi olla edes totta! On täytynyt olla tädeillä vähän terästettyä kaffeeta, että on tuolla tavalla alkanut oma peilikuvakin jo ahdistelemaan... ;-) Kiitos sulle aimonauruista!

Anonymous said...

Vedet silmissä näitä saa lukea:)

Kauan sitten nuorena harrastin kansantanssia. Kansallispukuun kuului sukkanauhat, sukat, sellaiset pussihousut ja alushame hameen alle. No mulla oli alushame rikki ja jätin sen pois. Kiire oli kova ja jouduin juoksemaan ratikkaan. Kuinka ollakkaan juuri kun pääsin pysäkille hamesta irtosivat napit ja siinä seisoin housusillani, joista näkyi sukkanauhat läpi. Ei auttanut muu, kun kaappasta hame kainaloon ja rynnätä ratikkaan. Ratikassa sitten tyynen rauhallisena puin hameen päälleni, kun olin ensin maksanut. Kyllä oli hiljaista, kun kansa vain tuijotti. En tiennyt mihin olisin pääni pistänyt. Onneksi en nähnyt yhtään tuttua:)

sirkku

kirsi said...

Nolojen tilanteiden tapauksia on taalla paljon, en nyt viitsi kertoa, mutta tuota Sarin tapausta, etta menna istumaan autoon hanttimiehen puolelle, sita tapahtuu melkein joka paiva, taalla kun se pahuksen ratti on eri puolella...valilla tiirailen, mihin olenkaan parkkeerannut autoni???Suuntavaistoni ei ole maan parhaita, samoin toinen korvani on lukossa, joten tyttaret hapeavat kun oikein kaannan toista puolta kasvoistani puhujaa kohti jne jne.
J

Jaki said...

Apua, olin kuolla nauruun naita juttuja lukiessani! Pitaakin muistaa tulla tanne piristymaan, jos taas depis iskee.

Mulla ei ole mitaan hauskaa mokausjuttua, mutta mina onnistuin kylla hyvin mokaamaan itseni opiskeluaikana NYCssa. Olin menossa musiikintunnille hississa ja juttelin jonkun tutun kanssa opettajastani. En sanonut mitaan kovin pahaa, vaan vahan arvostelin hanen tapaansa kohdella oppilaita vahan niin kuin peruskoulaisia vaikka oltiin collegessa. No, yhtakkia joku sanoo takaa, I'm right behind you, in case you want to know. Apua, voitte kuvitella mika hiljaisuus laskeutui hissiin. Enpa ole sen jalkeen kauheasti arvostellut ketaan julkisella paikalla... Ja luulin kylla nahneeni, ettei kyseinen opettaja ollut hississa, mutta kaipa hissi oli aika taynna. ;-)

Paivi said...

Hee, tosi hauskoja juttuja! :D

Lasioveen törmäily on tuttua: itse tuossa muistaakseni viime syksynä vetäisin Citymarketin lasioveen niin kovasti että mäjähti ja tähtiä vilisi silmissä! Otsa oli ihan kipeä pitkään. Kyllä se oven toisella puolella ollut setä tuijotti pitkään, mutta kun hemmetti nuokin ovet yleensä on aina auki - ja nyt sitten olivat kiinni.

Eräs blondi tuttavani kertoi hyvän jutun autolla sekoilusta: hän oli mennyt tankkaamaan autoa, ajanut mittarille, noussut autosta, ottanut pistoolin - ja huomannut että tankki onkin toisella puolella autoa. No, naama punaisena takaisin autoon, käynnistys ja ajo toiselle puolelle mittaria. Ja sama juttu - tankki oli *edelleen* siellä toisella puolella autoa =D Tässä vaiheessa tuttavani oli päättänyt hypätä autoon ja ajaa pois, oli kuulemma blondia hävettänyt sen verran paljon ;-)

Itselle kävi kerran hassu blondisekoilu hississä (onneksi kukaan ei ollut näkemässä tätä). Ajoin silloisen työpaikkani hissillä alakertaan kun olin lähdössä kotiin. Hissi pysähtyi ja ihmettelin miksi ovi ei aukeakaan. Paniikki iski, painoin kakkoskerroksen nappulaa, että jos ykköskerroksessa olikin jotain vikaa. Mutta ei, ovi pysyi kiinni kakkosessakin. Paniikki kasvoi, ajoin uudestaan ykköseen ja kokeilin ovea, että taisiko sitä mahdollisesti jotenkin kammettua sivuun - ja kas ovi aukesikin kun sitä vähän tyrkkäsi! Ovi ei siis ollutkaan automaattinen, kuten meillä kotona, vaan sellainen vanhanaikainen, joka pitää itse työntää auki!! =D Oli ihan uskomattoman tyhmä olo kyllä tuon jälkeen ja kiitin vaan onneani, ettei kukaan nähnyt sekoiluani.

Sari said...

Hei apua, nyt vast huomasin, et tänne oli ilmestynyt lisää noloja tilanteita!

Kiitos Sirkku, Kirsi, Jaki ja Päivi vielä kommenteistanna, niin ja uusista nauruista. Kyllä meille näköjään voi sattua ja tapahtua kaikenlaista ;-)