Friday, January 16, 2009

Eilinen ihme Hudson joella...

Minä en niin hirveästi välitä lentämisestä.

Se on minulle ns. välttämätön pakko päästä paikasta A paikkaan B nopeasti.

Nuorempana kärsin jopa jonkinasteisesta lentopelosta.

Tunsin todellista ahdistusta lentokoneessa istuessani, laskien tunteja toivoen, että pääsemme ehjänä määränpäähän...

Eikä lentäminen edelleenkään ole tosiaan mitenkään mielekästä, mutta kyllä sen kestää, kun koettaa hillitä mielikuvitustaan ja niitä negatiivisia ajatuksia pääsemästä valloilleen...

--------------------------------------------

Joten... Kun mieheni eilen illalla kertoi minulle juuri lukeneensa internetistä U.S. Airwaysin Hudson Riverillä tapahtuneesta lentoturmasta, kylmät väreet kulkivat selkäpiissäni ja huomasin kysyväni: Kuolivatko kaikki? (yltiö-optimistinen luonne kun olen... heh)

Mutta ei, Hudson joella tapahtui ihme.

U.S. Airwaysin lento 1549 oli juuri hetkeä aiemmin noussut La Guardian kentältä New Yorkista ja törmännyt oletettavasti isoon lintuparveen. Jonka seurauksena molemmat moottorit sammuivat ja lentokone teki hätälaskun Hudson jokeen. Airbus 320 mallinen lentokone teki kuitenkin hätälaskun veteen erittäin onnistuneesti.

Ja kaikki 155 matkustajaa selvisivät turmasta hengissä. Muutama vakavampi loukkaantuminen oli sattunut, eräältä matkustajalta oli mm. murtuneet molemmat jalat, mutta isoilta henkilövahingoilta säästyttiin.

Uutiskuvat lainattu Reutersilta.


Turmakone jäi ns. kellumaan joen pinnalle ja ihmiset seisoivat koneen siivillä pelastuslauttoja odotellen.


Siellä lentokone kellui vapaudenpatsas taustallaan. Jotenkin kammottava näkymä.


Koneen matkustajat olivat jostain syystä rynnänneet kohti koneen takaosaa nousten penkkien ylitse ja siitä johtuen koneen takaosa alkoi vajota veden alle. Mutta tilanne koneessa oli kuitenkin ollut erään matkustajan mukaan hallitun kaoottinen. Ihmiset keskustelivat tilanteesta suht rauhallisesti eikä kukaan ollut hysteerinen.


Tässä matkustajia pelastetaan ulos koneesta hätäuloskäyntien kautta. Vesi oli hyisen kylmää, ja veden varassa olevat ihmiset oli saatava ylös vedestä mahdollisimman pian. Veden varassa ei tosin useita matkustajia ollutkaan, vain muutama matkustaja oli joko joutunut tai itse hypännyt hyiseen veteen.


Ja hän on tämän turman sankari. Pilotti Chelsey B. Sullenberger III, joka on toiminut U.S. Airwaysin pilottina vuodesta 1980 lähtien ja joka on toiminut viimeiset pari vuotta myös turvallisuuskonsulttina konsultoiden mm. juuri lentoturmiin liittyvistä turva- ja pelastustoimenpiteistä. Joten tämä varmasti lisäsi hänen uskottavuuttaan myös tuolla saralla.

Matkustajien mukaan kapteenin ripeä ja varma ote pakkolaskutilanteessa pelasti heidän henkensä. Laskeutuminen veteen oli sujunut erittäin hyvin ja isku veteen oli vastannut lähinnä rajua pysähdystä liikenteessä.

Tämä tarina on kyllä todellinen, iloinen ihme. Ja uskomaton osoitus siitä, että lentoturmastakin voi selvitä ehjin nahoin.

Alla olevasta linkistä löytyy lisää dokumenttia ja turmasta pelastuneiden matkustajien haastatteluja ABC-newsin sivuilta.

http://abcnews.go.com/Video/playerIndex?id=6661975

14 comments:

Jael said...

Katoinkin tuota uutista eilen ja se oli kyllä aivan uskomaton tapahtuma! Jokaisessa koneessa pitäisi olla tuollainen loistava pilootti! Itsekään en erityisemmin rakasta lentämistä, mullekin se on vaan tapa päästä paikasta x paikkaan y niinkuin sulla.Kerran olen pelännyt vähän enemmän, kun lensin Venezuelasta sellaisella vanhalla pienellä entisessä Neuvostoliitossa valmistetussa 19 hengen koneessa Bonairen saarelle.Koko 50minuuttisen matkan olin aivan kauhuissani ja sama takaisin tullessa.

Sooloilija said...

Täälläkin se uutisoitiin aika näkyvästi. Tuntui epätodelliselta, ihan kuin elokuvasta tapahtuma. Kummallista, että mitään vakavampaa ei sattunut. Onneksi. Mietin ensimmäisenä, että olikohan koneessa paljon lapsia/vauvoja..

*itKuPiLLi* said...

Multa on mennyt taa ihan ohi uutisissa, mutta tassahan tuli todella hieno referaatti.

Mulla oli ennen ihan mieleton lentopelko, se oli suorastaan sellainen rasite, etta lopulta en enaa edes suunnitellut sellaisia matkoja, etta olisi pitanyt lentaa.
Mutta sitten mulla oli edessa sellainen matka, jolle todella halusin ja yhta akkia koko pelko oli poissa.

Nykyisin oikein nautin lentamisesta, varsinkin nousut ja laskut tuntuu upeilta.

Tosin tuo onnettomuus taas hiukan muistutti, etta kaikkea voi sattua.

Nina said...

No huh! Enpäs ollut moista uutista kuullutkaan! Ihan tässä leuka loksahtaa kun näkee, että se on todellakin totta, että koneilla voi laskeutua hallitusti veteen.

Todella hienoa saada tällainen positiivinen uutinen, ettei ollut kuolonuhreja, niitä kun yleensä on 100% matkustajista...

Sari said...

Moi Yaelian. Joo, samaa uutisointia on tässä seurattu tänään ja eilen illalla mies seurasi uutisointia tarkasti internetistä. Löytyisipä samanlaisia pilotteja tosiaan joka lennolta. Luulen, että tuo vesi oli toisaalta pelastuskin, kun on pystynyt pehmeästi sille laskeutumaan, oikeassa kulmassa. Huh, melkoinen lentokokemus sulla ollut Venezuelassa. Mulla itsellä pelottavin kokemus on British Airways-lennolta täältä meiltä Suomeen. Odotimme lentoon lähtöä puolitoista tuntia kentällä huonon sään vuoksi ja lopulta kapteeni tiedotti, että sää on selkenemässä ja voimme lähteä. No juu, mutta kun nousimme ylös jouduimmekin suoraan myrskypilven keskelle ja kone lähti tippumaan alas huimaa kyytiä. Tavarat vaan lentelivät, lentoemännät kaatuilivat kärryineen ja ihmiset kirkuivat. Mä muistan vaan toteaneeni miehelleni, että onkohan tää nyt ihan normaalia? Johon mies vastasi, että no ei kyllä ole! Onneksi kone pian lopetti alassyöksyn ja tilanne rauhoittui. Mutta sen jälkeen kyllä maistui ihmisille nestemäiset tarjoamiset ja minäkin, joka en edes välitä väkevistä juomista, tilasin itselleni viskin.

Sooloilija. Arvelinkin, että tästä on varmaan myös Suomessa uutisoitu. Oli kyllä melkoinen tapahtuma ja ihme tosiaankin. Mutta hienoa, että joskus lentoturma voi myös päätyä näin hyvin. Koneessa oli myös lapsia ja vauvojakin, yhdessä haastattelussa eräs pelastunut kertoo naisesta, jolla oli sylivauva ja kuinka törmäystilanteessa nainen oli koettanut vauvaa suojata. Ja vauvallekaan ei ollut käynyt kuinkaan.

Itkupilli, mulla tämä uutinen olisi saattanut myös mennä ohi korvien ja silmien, jollei mies olisi asiasta kertonut (kova kun on aina uutisia seuraamaan niin netistä kuin telkustakin). Ja sama juttu täällä tuon lentopelon kanssa, jossain vaiheessa kärsin siitä aika tavalla ja muistan itsekin välttäneeni lentämistä. Aika vaikeaa, kun asuu täällä ja joka vuosi kuitenkin Suomessa käydään... Mä en todellakaan vieläkään missään nimessä nauti lentämisestä, rystyset valkoisina edelleen pidän kiinni käsinojista etenkin laskeutuessa.

Nina, on se tosiaan uskottava, että lentoturmastakin voi joskus selviytyä, ja minä kun olen aina pitänyt veteen tehtyä hätälaskua aivan varmana surmanloukkuna...

Illodina said...

Ma en kanssa tykkaa lentamisesta, vaikka sita on joutunutkin tekemaan hiukka enemman elamansa aikana. Inhoan turbulenssia, nousuja ja laskuja ja niiden aikana tapahtuvia yhtakkisia isompia heilahduksia. Nousun aikana etenkin on usein pakko kayttaa kaikki tahdonvoimansa etta saa pidettya itsensa kurissa. Inhottavaa.

Mekin seurattiin CNN:n breaking newsia asian tiimoilta ja taivasteltiin tuota tuuria ja pilotin taitoa. Ihanaa kun valilla tapahtuu ihmeita.

Sari said...

Moi Stina. Tuntuu olevan aika lailla samanlaiset fiilikset meillä ton lentämisen suhteen. Just kaikki ylimääräiset heilahtelut yms. epämääräiset jutut inhottaa lentokoneessa istuessa. Ja miten ne heiluttavimmat turbulenssitkin osuu kohdalle just silloin, kun on se ruokalautanen siinä edessä? On se tosiaan jonkinsortin ihme, että välillä voi näinkin onnellisesti lentoturma päättyä.

Anonymous said...

Juu, ei hätää lentoliikenteessä noin yleisesti :) Eikös autolla liikkeellä ollessaan pääse paljon helpommin hengestään kuin lentämällä? Lentäminen on kai kaikista kulkemisista turvallisinta ;) Mulla ei ole koskaan ollut lentopelkoa ja pahinta on mun mielestä kentillä venailu... varsinkin, jos jatkoyhteys on myöhässä. Kun kone liikkuu niin ollaan jo melkein perillä :D

Anonymous said...

Koti-Suomessa pääkaupunkiseudulla minulla oli sattumoisin BBC päällä, kun alkoi kuulua ja näkyä kummmia. Siinä sitten seurasin reaaliajassa tätä hienoa pelastautumista!

Pelko ruokkii pelkoa, joten sitä ei kannata harrastaa.

Sari said...

Moi Henna. Mun mies muuten aina tolkuttaa mulle tuota samaa, että lentokoneella on paljon turvallisempaa matkustaa kuin esimerkiksi autolla. Ja mä niin kovasti koetan aina sen muistaa... Mutta aina se ei onnistu. Niin ja joo, ei se lentokentillä istuskelu mitään herkkuu ole.

Moi Eeva. Pelko ruokkii pelkoa, se on hyvin sanottu. Ja mun pitäis kyllä oppia tuo. Nimittäin just katseltiin miehen kanssa Datelinen tekemää dokumenttia tosta turmasta ja mä täs jo listasin miehelle, enää en voi lentää pimeällä, en kylmällä jne. jne... Johon mies: Ja mitä hyödyttää? Huoh, olisi pitänyt jättää dokumentti väliin...

Anonymous said...

Uskomattoman upeasti tuo koneen kapteeni on toiminut. Täällä oli juttua, että hän ei tule julkisuuteen. Mitenköhän hän voi? Onkohan lentämiset lennetty? On varmasti henkisesti aika kovilla.

Täällä haastateltiin suomalaisia asiantuntijoita asian tiimoilta. lasku kuulema onnistui, koska joki oli tyyni. Aallokossa kone voi kiepata ympäri, jos siipi osuu aaltoon. Joten mereen lasku ei välttämättä olisi onnistunut.

Lentopelolle ei voi mitään. Vaikka kuinka yrittää, niin se ei järkeilemällä mene pois.
Itse laitan tyynyn mahaani vasten ja puristan kädet sen ympäri nousuissa ja laskuissa.
Minua helpottaa myös se reittikartta, jossa näkee kuinka korkealla nousun aikana ollaan. Välillä kun tulee tunne, että kone meneekin alaspäin. On hyvä nähdä, että korkeutta tulee lisää:) Ja situn aina käytävän vieressä. Ikkunasta on kiva katsella lentokenttää:)

Liittyyköhän tuohon lentopelkoon ahtaanpaikankammo. Autossa kun näkee ympärilleen, niin on helpompi olla. Tosin Saksan moottoriteillä on tullut nähtyä pahoja kolareita, joten kyllä ne ovat turvallisuuden tunnetta heikentäneet.

Terkkuja pakkasesta (vaihteeksi)t:Sirkku

Anonymous said...

Tama uutinen paasi meidankin sanomalehden etusivulle ja uutisissakin siita tuli juttua.

Mulla alkoi lentopelko toisen tyttaren syntyman jalkeen, Joten vain pakolliset lennot, ei muuta.

Helinä Laajalahti said...

Oli tuo hienosti hoidettu vaaratilanne koneen kapteenilta! Ihailtavaa huomata, että niitä ammattitaitoisia ihmisiä on vielä olemassa.

Itseä lentäminen ei nyt niin pelota. Enemmän pelottaa autolla pimeällä maantiellä, kun kyttää hirviä... Lentäminen on kuitenkin suhteellisen turvallinen liikkumismuoto - sehän siitä tekee niin pelottavan, että jos jotain sattuu, menee paljon ihmisiä kerralla, auto-onnettomuuksia ei ihmiset kai ota niin vakavasti kun niissä kuolee yleensä vain pari ihmistä yhdellä kertaa.

Toisaalta itsellä on varmaan jonkun verran auttanut myös se, että usein siellä koneessa vieressä istuu mies, joka harrastaa lentämistä ja osaa selittää, mistä kaikki minusta oudolta tuntuvat asiat johtuu. Ja kun asioille on järkevä selitys, ne eivät enää tunnu niin pelottavilta :)

Edellä oli hienosti sanottu että pelko ruokkii pelkoa. Kaikkeen kannattaa toki varautua, mutta etukäteen asioiden pelkääminen vain usein aiheuttaa turhaa ahdistusta.

Sari said...

Hei Sirkku. Tänä aamuna oli taas uutisissa tuosta lentoturmasta eikä edelleenkään lentokapteeni ollut julkisuudessa. Arvelen, että tutkimusten ollessa kesken hän ei voi vielä tulla julkisuuteen. Ja voi olla, ettei tule siltikään. Hänen vaimoaan kyllä haastateltiin juuri turman jälkeen.

Lentopelolle ei tosiaan mitään voi, itsellä se tosin on laantunut kovasti viime vuosina, mutta tietty tällaiset tapaukset aina laittavat miettimään.

Moi Kirsi. Mulla taas toi lentopelko lieveni tyttären syntyessä, kun lapsen kanssa on niin paljon muutakin tekemistä ja ajateltavaa jopa lentokoneessa, ettei ole ennättänyt juuri miettiä lentopelkojaan... Mutta nyt kun tytär on kasvanut ja touhuilee jo pitkälti itsekseen koneessa istuessa, on äidillä taas salakavalasti alkanut tuo pelkotila hiipiä takaisin... Ihan mälsä juttu!

Päivi. Mä kyllä muistan muutamilta lennoilta sun ja herra M:n seurassa, että siinä on miehellä niin paljon tietämystä ja innostusta lentämisen suhteen, että lievensi kyllä lentopelkoisenkin ihmisen ahdistusta hänen seurassaan lennellä.