Friday, February 13, 2009

Kiireen keskellä haastetta ja tunnustusta ;-)

Huh, hivenen on ollut kiirusta viime päivinä, kun on ollut kaikenlaista kissanristiäistä, miehen synttäreistä Valentine's Day partyjen suunnitteluun yms. liittyen.

Ja tänään vein sitten neidin pyjamissaan kerhoon, sillä he olivat päättäneet yhdistää sekä pyjamapartyt että Valentine's Dayn pippalot samalle päivälle ja mikäs siinä, sinne meni neiti Ariel-yökkärissään kerhoilemaan. Ja äiti kohta perässä, sillä vanhemmat saavat liittyä juhlintaan iltapäivällä ja sinne suuntaan siis, minäkin.


Ja partyt senkun jatkuvat iltapäivällä. Neljän maissa jatkamme toisiin Valentine's Day juhliin, jossa on sitten enempi suomitunnelmaa ja suomalaisia lapsia juhlimassa mukavaa ystävänpäivää.


Mutta hei, sainpa tässä ihanaisen tunnustuksen Yaelianilta, kiitos kaunis sinulle siitä!


Ja tiedän, tämä pitäisi myös jakaa edelleen, mutta ojentaisin sen nyt mieluummin näin yleisesti teille kaikille ihanille bloggaajille, joihin olen saanut tutustua. Teitä on liian paljon lähteä jakamaan tätä jollekin tietylle blogille ;-)

------------------------------

Ja sitten sain toisen haasteen Susalta. Se menee näin.

"Kerro jostain hurjasta kokemuksestasi.Jokaisella meillä on varmaan ollut jonkinlainen hurja mieleenjäävä kokemus.Joskus ne palautuvat mieleen; ne voivat olla joko hauskoja hurjuuksia tai sitten vakavia sellaisia, mutta niissä on jotain,mikä on jäänyt mieleen enemmän kuin joku toinen kokemus."

Onhan näitä, hurjia kokemuksia kasaantunut vuosien saatossa ja etenkin nuoruudessa niitä taisi olla miltei liiaksikin, joten niitä en aio täällä paljastaa. Ne jääkööt omiin muistoihini, joille joskus hiljaa aina itsekseni saan nauraa... ;-)

Mutta tässä nyt muutama "hurja" kokemus, joka tulee heti mieleeni.

---------------------------------------

Yksi kokemus sattui yllättäen lentokoneeessa. Ja olen tästä jo saattanut aiemminkin kirjoittaa, ainakin kommenttilootaan.

Olimme juuri nousemassa ilmaan läheiseltä, kansainväliseltä kentältä British Airwaysin koneella ja olimme odottaneet jo nousuun lähtöä puolitoista tuntia, sillä keli oli erittäin huono ja tornado-aikaa elimme, eli ilmaan ei ollut nousemista, jos myrskypilvet pörräsivät taivaalla.

Mutta puolentoista tunnin odottelun jälkeen lentokapteeni ilmoitti, että matkaan lähdetään ja niin lähdettiin. Olimme nousseet ilmaan jo jonkun aikaa ja tilanne näytti varsin rauhalliselta, pientä turbulenssia oli havaittavissa, mutta kaikki ok, ja ihmiset alkoivat jo tilailemaan juomia ja lentoemännät kiertelivät kärryineen koneessa.

Kunnes lensimme jostain syystä suoraan myrskykeskukseen ja kone lähti yllättäen putoamaan rajusti alaspäin. Tämä tilanne tuli eteemme täysin yllättäen ja ennätin vain sanoa miehelle, että onkohan tämä nyt ihan normaalia, kun lentoemojen kärryt lensivät ilmaan ja kaikki tarjolla olevat tuotteet ihmisten syliin ja itse lentoemot poukkoilivat käytävillä. Ihmiset kirkuivat ja olivat aivan shokissa ja minä vaan hoen, että onkohan tämä nyt ihan normaalia?

No eipä ollut ei, mutta onneksi pelottava pudotus kesti vain joitakin sekunteja (vaikka tuntuivat ikuisuudelta siinä penkissä käsinojista puristaen) jälkeen tilanne tasaantui kuitenkin nopeasti ja lento jatkui suht rauhallisena eteenpäin kohti Lontoota. Mutta ihmiset olivat silminnähden järkyttyneitä ja lentoemännät ottivat ymmärtäväisinä vastaan ihmisten juomatilauksia. Minä en tilannut mitään, mutta tyhjensin kyllä mieheni muovilasissa olevan viskin yhdellä kulauksella. Vaikken edes pidä viskistä... ;-)

Ja mikä minua jäi vaivaamaan, kapteeni ei sitten missään vaiheeessa vaivaantunut ilmoittamaan, miksi näin kävi ja kuinka pitkän matkan itse asiassa tipuimme alaspäin? Tai edes pahoittelemaan tapahtunutta ja rauhoittamaan matkustajia... Ihan mäntti kaveri...

-------------------------------

Toinen tilanne tulee mieleen matkaltamme Malesiassa. Olimme ystäväpariskunnan ja heidän vanhempiensa kanssa matkalla Langkawin saarella ja majoituimme ns. bungaloweihin keskelle viidakkoa, joka ajatuksena oli todella romanttinen ja eksoottinen, mutta käytännössä välillä kaikkea muuta...

Jo ensimmäisinä päivinä saimme kokea eksotiikkaa huomatessamme käärmeitä ja isoja hämähäkkejä bungalowiemme edustalla. Ja kun eräänä päivänä tulimme saarikierroksen jälkeen erittäin väsyneinä bungalowiimme, oli sänkyni päällä seinällä jumalaton lisko. Siis ihan oikeasti se oli pituudeltaan noin kolmisenkymmentä senttiä ja siinä kökötti seinällä. Minä ilmoitin miehelle kovaan ääneen, että minähän en huonettani tämän elikon kanssa jaa, ja niin mies soitti respaan ja kertoi tilanteen. Jo kohta tulee henkilökunta poistamaan otusta seinältä, vannoen että tämä on ihan harmiton tapaus, ihan harmiton... Jaa-a, no miksiköhän sitä otusta sitten riuhdottiin kaksi metriä pitkän kepin varalla eikä kukaan halunnut siihen tehdän lähempää tuttavuutta. Mene ja tiedä.

-----------------------------

Ja toinen kokemus samalta reissulta. Olimme ystävättäreni kanssa hakemassa bikineitä bungalowista miesten ollessa rannan tuntumassa. Siinä puhelimme niitä näitä ja minä ihastelin polulla olevaa, isokokoista perhosta, kunnes... Ystävätär kirkaisee: Sari VARO!!!

Minä katson häntä ihan ihmeissäni, että johan nyt on kumma, kun perhonen saa tällaisen kohun aikaan. Mutta kun vilkaisen jalkoihini, näen että jalkojeni juuressa olla kököttää isokokoinen skorpioni häntä pystyssä, valmiina suhaisemaan minua jalkaan. Olin nimittäin juuri astumassa kaverin päälle avoimissa sandaaleissani, joten kiitos P., kun huusit minulle sen varoittavan sanan!

Kun menimme bungalowiin ja tajusin tilanteen vakavuuden, istuin hetken aikaa sängyllä jalat täristen, sillä malesialaiset skorpionit ovat häijyjä ja usein erittäin myrkyllisiä. Jälkikäteen kyselimme henkilökunnalta, että ovatko skorpionin pistot jopa kuolettavia ja muistan ystävällisen mieshenkilön kertovan, että eivät ole... Yleensä...

----------------------------

Että tällaisia hurjia kokemuksia nyt tuli mieleen tällä kertaa...

Ja tämä on minusta aikas mielenkiintoinen haaste, joten laitanpa sen eteenpäin näille blogituttaville.

Sooloilijalle, Marille ja Marille.

Mukavaa perjantaita teille kaikille. Minä nappaisen nyt vähän murkinaa massuun ja sitten kipin kapin neidin kerholle juhlimaan ;-)

9 comments:

Jael said...

Hui, tuo lentokonejuttu on aika paha! Aina kun on turbulenssia koneessa, tartun kovasti kiinni tuolin reunoihin.....

Ja vielä hurjempi juttu on tuo skorpionijuttu. Mulla oli kerran skorpioni laukussa kun sen avasin, pelästyin niin että kirkaisin ja heitin laukun kauas.No ,se oli kuollut skorpioni, oli kai menehtynyt siellä mun veskassa, mutta pahaa teki kuitenkin....

Sooloilija said...

Kiitos tarinoistasi, jänniä olivat. Kiitos myös haasteesta. Pitää taas miettiä ja pähkäillä, mutta eiköhän jotain tarinaa löydy.

Hyvää Ystävänpäivää! Täällä juuri odottelen, että yksi ystäväni tulee kylään ja saamme avata punaviinipullon..Salaatti on tehty, ja suklaista täytekakkuakin olisi..

Sari said...

Moi Yaelian, lentokoneessa tulee istuttua muutenkin rystyset valkoisina, joten arvaapa mikä oli fiilis tuon tapahtuman sattuessa... Ja skorpionit ne on kyllä häijyjä... Huh...

Sooloilija. Minun piti muuten kans vähän sulatella tätä haastetta, kun tuli niin monta tilannetta mieleen. Mut nämä nyt sellaisia helpoimpia kertoa... Ja samoin sinulle oikein ihanaa ystävänpäivää! Sinun suunnitelmasi tälle illalle kuulostavat kyllä tosi mukavilta! Punaviinit, salaatit ja kakutkin, nami nami! Ja varovasti sit sen kakun kanssa... ;-) Paraskin puhuja täällä, odotahan kun paljastan pioneissa, mitä meillä eilen syötiin...

Mari said...

Olipa jänniä tarinoita! Pannaan mietitä myssy päähän ;)

Susa said...

Hui! Ma en ole koskaan nahnyt skorppionia luonnossa, mutta varmaan saisin sydankohtauksen!

Sari said...

Mari, kaikkea voi sattua ja tapahtua, juu... Kiva, jos otat haasteen vastaan ;-)

Susa, skorpionit ne on sellaisia veijareita, etten minäkään niiden kanssa juuri tuttavuutta tahtoisi tehdä...

Helinä Laajalahti said...

Heh, Sari muistan kyllä aina tuon eksoottisen Langkawin reissun :) Vaikka kuinka luonnosta tykkään niin silti tuolla ollessa se meinasi tulla hieman liian lähelle, varsinkin kun on käärmekammoinen ihminen. Tuolla reissulla nähtiin luonnossa ihan liian monta käärmettä, skorpionia ja liskoa, että mulle trooppinen bungalow-majoitus riitti vähäksi aikaa ;-)

(ja jotkut tuttavamme olivat olleet samassa majoituksessa, eivätkä olleet nähneet *yhtään* pelottavaa otusta!!)

Sari said...

Niinpä niin Päivi, olihan se aika eksoottista. Muistan kuinka Mikan isä sanoi osuvasti, että: Ollaankohan tultu vähän liiannii eksoottisseen paikkaan ;-) Osui aika oikeaan... ;-) Ja muistan, kuin tosiaan jälkikäteen jutskattiin juuri tuosta, et teidän kaverit olivat olleet samas paikas, eikä mitään vastaavaa ollut tapahtunut. No mutta, eipähän käynyt turhan tylsäksi touhu... Muistatko muuten vielä ne nurtsilla hyppivät skorpionit, kun Mika heitti sellaisen pienen ja nurtsi alkoi suorastaan kuhisemaan niistä koukkuhännistä? Huh...

Sari said...

Heitti nimittäin sellaisen pienen kiven meinaan...