Monday, February 2, 2009

Kirjoja

Perjantaina kävimme perheen kanssa kirjakaupassa.

Ja sielläpä hurahti taas tunti jos toinenkin.

Koko perheemme jo kohta seikkailee kirjahyllyjen välissä, käyden välillä lastenkirjaosastolla, sitten tarjoushyllyjä koplaten, sitten jo uutuuskirjoja hiplaten, ja jossain vaiheessa mies aina häviää sinne tieteis- tai talouskirjallisuuden pariin.

Mutta minä seikkailin nyt pääosin alehyllyillä. Niillä kolmen päivän alehyllyillä, hyllyillä, jossa joka ikinen kirja maksoi taalan.

Enkä ollut tosiaankaan ainoa taalan kirjoja plaraileva henkilö.

Matkaani lähti useampikin teos, jotka odottavat nyt vuoroaan kiltisti työhuoneen kirjahyllyssä, sillä luettavien lista on piiiitkääää!


Tällaisia kirjoja matkaani tarttui.

Ylimmäinen, punakantinen novelli Casanova in Bolzano on mielenkiintoiselta vaikuttava tarina, jossa Casanova vihdoin kohtaa voittajansa, naisen, joka vie hänen sydämensä. Mielenkiinnolla odotan tuota kirjaelämystä.

Dogs of Babel kertoo erään naisen äkillisestä kuolemasta, jossa ainoana todistajana tälle murhenäytelmälle on naisen koira.

An Altered Light on tanskalaisen kirjailijan teos, jossa nuori tanskalaisnainen elää täydellistä elämää, kunnes hänen miehensä eräänä aamuna kertoo jättävänsä hänet ja pian tämän jälkeen hän saa kuulla myös totuuden isästään. Nainen ei enää olekaan se vaimo tai tytär, joka kuvitteli olevansa. Tuttu tarina, mutta jännä lukea tanskalaiskirjailin tapaa kirjoittaa asiasta.

Everlasting on puolestaan romanttinen tarina salatusta rakkaudesta, ja sen tuomista vastoinkäymisistä 1100-luvun Englannissa.

Face to Face-kirjan nappasin ihan ensimmäisenä. Kirja perustuu tositarinaan, jossa pääosissa ovat rattijuoppo, sureva äiti ja heidän kohtaamisensa, kasvokkain. Varmasti surullinen, mutta myös kiinnostava aihe, jonka lukemista odotan osittain mielenkiinnolla, osittain kauhulla. Miltä tuntuu, kun menettää lapsensa ja miehensä rattijuopon kaahailusta johtuen ja miltä tuntuu lopulta kohdata ihminen, joka aiheutti tämän tuskan.

One Dangerous Lady tarttui käteeni kirjahyllystä viime hetkellä ja tämäkin tarina vaikutti mielenkiintoiselta. Kirjailija Jane Stantonin tyyliä on verrattu Hitchcockiin ja mielenkiinnolla luen tätä Barbadoksen ja New Yorkin välillä tapahtuvaa salaperäistä tarinaa.

Ja pinon alimpana vielä piirustustaitoja kehittävä kirja Drawing course 101. Näitä kirjoja löytyy minulta jo useita, mutta ei näitä koskaan ole liikaa, etenkään tällä hintaa ostettuna...

--------------------------------

Eli luettavaa piisaa taas joksikin aikaa ja vasta viikko sitten sain Suomesta tämän kirjan.



Viikkoja, kuukausia.

Koskettava tarina menestyvästä elokuvaohjaaja/kirjailija Akista, jolla todetaan yllättäen pahalaatuinen aivokasvain ja hänen elämänsä musertuu tästä uutisesta täysin.

Kirja lähestyy asiaa mielenkiintoisella tavalla.

Ikäänkuin vuoropuheluna Akin ja tämän vaimon Minnan näkökulmasta. Molemmat käyvät läpi samoja asioita, kuten sairauden edistymistä, hoitovaiheita, sen aiheuttamaa pelkoa, surua ja epätoivoa, ehkä toivoakin.

Mielenpainuva kirja, jota suosittelen kyllä luettavaksi. On erittäin nopea- ja helppolukuinen teos, jonka itse luin yhdessä illassa, kun en vaan pystynyt lopettamaan.

Olisi muuten kiva tietää, että perustuuko tämä kirja tositapahtumiin? Onko kellään tietoa? Kirjoittajina kun on selvästi aviopari, Reko ja Tina Lundán.

Sain kirjan anopiltani, ja hän kertoi, että tämä kirja on ollut viime aikoina otsikoissa, mutta itselle jäi hämärän peittoon se, että onko tämä tarina ihan tosielämästä vai fiktiivinen?

Jos sinä tiedät, niin kerrothan minulle. Jäi vaivaamaan mieltäni...

9 comments:

Annis said...

Muistelisin, että Reko kertoo omasta sairaudestaan fiktiivisten henkilöiden avulla...

Alla oleva pätkä löytyi Hesarista 7.10.2006:

Kolme vuotta sitten vakavasti sairastunut Reko Lundán sanoo haastattelussa, että kirjoittaminen oli kirjailijalle luontevin tapa käsitellä aihetta: "Roolihenkilön suoman verhon suojassa luimme ääneen toistemme ajatuksia ja pelkoja."

Sari said...

Kiitos Annis. Niin mä arvelinkin ja tämä kirjahan saa tämän tiedon myötä ihan erilaisen merkityksen. Kylmät väreet menevät selässä, kun luen tuota lainattua tekstiä.

Bridget said...

Joo, kirja on periaatteessa fiktiota, mutta taustalla ovat avioparin omat kokemukset. Reko Lundan kuoli lokakuussa 2006.

Tina Lundan on kirjoittanut sen jälkeen yksin kirjan, joka kertoo ensimmäisestä kesästä leskenä -se on käsittääkseni vielä enemmän fiktiivinen kuin tämä, mutta jälleen taustalla ovat omat kokemukset.

Sooloilija said...

Ja onhan kannessa ihan oikeasti Reko Lundan itse.
Hän ohjasi tietääkseni teatterissa ja kirjoitti sekä romaaneja että näytelmiä.

Miellyttävän oloinen mies, luin muutaman haastattelun ja katsoin jonkun dokukmentin ennen hänen kuolemaansa.

Kirja toisaalta antaa kuvan vähän itsekeskeisestä miehestä, mutta ehkä kaikissa taiteentekijöissä on ripaus itsekkyyttä ja itsekeskeisyyttä. Vaikka vaimokin olisi taiteilija niin vaimo silti usein hoitaa sen perheen. Heilläkin kun oli kaksi lasta.

Koskettava tarina, se arkipäiväisti kuolemansairaan henkilön elämän. Koko ajan ei kenelläkään ollut ylevät ajatukset siitä, että 'kohta hän kuolee vakavaan sairauteen' vaan elämää elettiin menemään niin pitkälle kuin sitä kesti.

katriina said...

Allekirjoitan kaiken, mitä Sooloilija tuossa sanoi. Parasta tässä selkäpiitä salaa karmivassa kirjassa oli sen arkipäiväisyys: kuolemankin edessä elämä jatkuu, sellaisena kuin se kunakin päivänä on mahdollista.

Sari said...

Hei Bridget ja kiitos kommentista ja samoin vierailusta blogissani. Kiitos tästä, minulle jäi tosiaan epäselväksi, että kertooko kirja jollain tapaa kirjoittajiensa elämästä. Onpa ikävää kuulla, että Lundán kuoli 2006.

Olisipa mielenkiintoista lukea tuo Tiinan kirjoittama kirja leskenä elämisestä, vaikka onkin fiktiivinen (vai voiko noin nyt sanoa, kun taustalla on hänen omat kokemuksensa?). On varmasti raskasta luettavaa, mutta tavallaan myös Tiinalle itselleen jonkinlaista terapiaa, kun saa tekstinsä kautta käsitellä asiaa.

Sooloilija, miten minä jotenkin tiesin, että sinulta saisin tähän tarinaan myös lisävaloa ;-) En muuten osannut arvatakaan, että Reko on itse kirjan kannessa. Kirjan päähenkilöhän oli samoin ohjaaja, kirjailija ja näytelmäkirjailija, eli paljon on varmasti Rekoa itseään tuossa Akissa.

Hauskasti muuten totesit, että taiteilijat ovat usein itsekeskeisiä, jokaisella ikäänkuin palava halu tuoda itseään esille omalla taiteensarallaan... ;-) Olen täysin samaa mieltä ja joskus pelästyn, kun huomaan itsessäni samoja piirteitä, itsekeskeinen, perfektionisti, kamera kourassa heiluva äiti, kun kotona odottaa tiskivuori ja pesemättömät pyykit... ;-)

Sari said...

Hei Katriina ja kiitos sinulle kommentistasi. Oli ilmestynyt tähän samalla, kun naputin vastausta Bridgetille ja Sooloilijalle.

Minäkin pidin siitä, että kirjassa lähestyttiin vakavaa asiaa kuitenkin arjen kautta. Elämä jatkui kaikesta huolimatta ja Aki perheineen eli mahdollisimman normaalia elämää, vaikka takana varjoa loi koko ajan tuo Akin sairaus.

Paivi said...

Hei Sari,
kirjoista puheen ollen, aloitin eilen lukemaan sitä Twilightin seuraajaa New Moonia, ja ihan yhtä addiktoivaltahan tuo tuntuu... ;-)

Sari said...

Moi Päivi. Mä en vielä aloittanut sitä Twilightin lukemista, kun tää ns. luettavien kirjalista on ihan tolkuton ja aina yhtä vaikeaa miettiä, et mitä kirjaa alkaisi seuraavaksi lukemaan...