Friday, February 6, 2009

He's just NOT that into you

Tänään löysin itseni leffateatterista (yllättäen taas näin pääsi käymään...). Tein aika pikaisen päätöksen (kymmenen minuuttia ennen leffan alkua) lähteä katsomaan juuri ensi-iltaan tullutta ihmissuhde-komediaa: He's just not that into you.

Kun näin tämän leffan trailerin viime syksynä päätin heti, että tämä on nähtävä, jo pelkästään leffassa olevien näyttelijöiden vuoksi. Elokuvan tuottajana on muuten suomalaiset sukujuuret omaava, Drew Barrymoren yhteistyökumppani Nancy Juvonen, jonka kanssa Drew omistaa tuotantoyhtiön Flower Films.

Mutta siis, kuten trailerikin lupailee, elokuva on täynnä ihmissuhdekiekuroita, draamaa ja komediaa, rakkautta ja romantiikkaa. Ja oli mielestäni oikein kiva perjantai-illan leffavalinta.

Elokuvassa on monta eri tarinaa. On epätoivoisia sinkkuja, on onnellisia tai onnettomia pareja, on eroja ja taas uutta rakkautta, on surua, mutta myös toivoa. Kaikki toisen ihmisen tulkitsemiseen ja ymmärtämiseen, sekä väärinymmärtämiseen liittyen, ja kaikki tarinat toisiinsa jollain tapaa nivoutuen.

Voi ehkä kuulostaa hivenen sekavaltakin juonelta, mutta tämä kyllä toimii ihan kivasti, vaikka myönnetään, että jonkun verran oli jo ennenkin nähtyjä tilanteita ja kliseitäkin havaittavissa. Mutta plussana se, että elokuvasta löytyy myös hyvin oivallettuja hetkiä, osuvaa sananvaihtoa ja koomisia tilanteita.

Leffassa vilahtelee paljon tuttuja nimiä: Ben Affleck, Drew Barrymore, Jennifer Aniston, Jennifer Connelly sekä Scarlet Johansson. Lisäksi Justin Long, Ginnifer Goodman, Kevin Connolly sekä uusi suosikkini tämän leffan jälkeen, eli Bradley Cooper. Minulle aiemmin tuntematon näyttelijä, mutta ihastuin jostain syystä heti hänen roolihahmoonsa, vaikka olikin se vaimoaan pettävä, paha paha aviomies... ;-)

Tarina lähtee Gigin (Ginnifer Goodman) alituisesta tavasta tulkita miehiä väärin. Odottaa sitä puhelinsoittoa, jota ei koskaan tule. Mieheltä, joka ei ehkä olekaan niin kovin kiinnostunut hänestä.

Mutta sitten Gigi tapaa Alexin (Justin Long), pelastavan enkelin, joka osaa miehenä (siis ihan heteromies tämä Alex kuitennii) tulkita toisia miehiä ja tarjoutuu auttamaan häntä miesten sanojen ja niiden oikean merkityksen tulkitsemisessa. Nyt on Gigillä mahdollisuus käyttää tilaisuutta hyväkseen ja onkia tietoonsa mitä kukin mies ja treffikaveri ihan oikeasti sanoillaan tarkoittaa.

Kaikki meneekin hyvin siihen saakka, kunnes Gigi rupeaa tulkitsemaan Alexia, ja huomaa elättelevänsä turhia toiveita, vai onko asia sittenkään niin?

Myös Gigin ystävällä Maryllä (Drew Barrymore) on miesongelmia ja hän tuntee tulevansa dumpatuksi joka ikisen nykytekniikkamuodon välityksellä. Vaan sitten hän uskoo kohdanneensa sen oikean ja haluaa jakaa hetken ja odottamansa voice-mailin työkavereidensa kanssa...

Voice-mail (miehen laulua): Oh Mary Mary Mary... (kuvan hymyilevät ilmeet tämän pienen pätkän kohdalla) ja sitten jatkuu... Oh Jenny Jenny Jenny... Oh! What number I just called?
Upsiih...

Kun mies ja nainen päättävät olla vain ystäviä.. Niinpä niin...
Ben (Bradley Cooper) on luullut olevansa onnellisessa avioliitossa vaimonsa Janinen (Jennifer Connelly) kanssa, kunnes kohtaa aivan sattumalta ruokakaupassa naisen, joka saa hänet pian toisiin ajatuksiin. Ja kukapa ei menisi sekaisin Scarletista... tai siis Annasta... ;-)

Entä jos olet ollut kimpassa jonkun kanssa jo vuosia, sanotaanko vaikka seitsemän sellaista eikä toinen tee elettäkään kosiakseen tai edes ajatellakseen mahdollisuutta avioliitosta? Beth (Jennifer Aniston) ja Neil (Ben Affleck) ovat tällainen pari, mutta Neil on avioliittoa vastaan pitäen koko avioliittoon astumista surkuhupaisena eleenä, jota ilmankin mies ja nainen voivat elää yhdessä tasapainoista elämää. Mutta arvatenkin Beth on asiasta eri mieltä, kokien heidän olevan se luonnonvastainen poikkeus. Pari, joka ei koskaan pääse alttarille asti.


Ja näitä kaikkia ihmissuhdekiemuroitahan auttaa aina se, että puhutaan nainen naiselle, jakaen murheet, epäilykset ja tulkinnat miehistä ja heidän tarkoitusperistään.

Kuten Anna ja Mary. Tai Gigi, Beth ja Janine... Sillä tapaa, nainen naiselle... Yhdessä analysoiden...

Luvassa siis monenlaisia käänteitä ja kiemuroita, mutta myös naurua ja muutama kyynelkin, ehkä. Ei ehkä kauhean syvällinen, mutta kuitenkin erittäin viihdyttävä elokuva, jota on mukava katsella vaikka naisporukalla ;-)

Jos kiinnostuit, niin traileri löytyy täältä: http://www.imdb.com/video/imdb/vi1239875865/

8 comments:

Sooloilija said...

Minusta on aivan ihanan virkistävää joskus katsoa juuri tämän tapaisia elokuvia. Niissä on koskettavia hetkiä, mutta ei ole kuolemia eikä murhia eikä muuta hirvittävän epämiellyttävää. Tällaiset elokuvat ovat vähän kuin oma elämämme, mutta niissä on niin monen ihmisen elämää.

Onpas tässä leffassa paljon näyttelijöitä, ja kaikki niin valovoimaisia!

Pitääpä taas selvittää milloin tulee Suomeen.

Palaan juttuusi paremmin kun näen elokuvan.

Suvi said...

Kuulostaa hyvältä. Tämän haluan minäkin nähdä.

Paljonko siellä teillä maksaa käydä elokuvissa ja paljonko elokuvien vuokraus maksaa?

Jael said...

Huomasin että tuo elokuva oli tullut tännekin ja kuvauksesi siitä kuulostaa sellaiselta, että sen voisi nähdä. Pidän tuollaisista ihmissuhdeelokuvista.Ja hyvä näyttelijäkaartikin vielä on tuossa elokuvassa.

Jaki said...

Minakin olen menossa katsomaan tata elokuvaa, joten en lukenut suurinta osaa jutustasi, mutta kiva tietaa, etta on ihan hyva. Olen kanssa monen elokuvassa olevan nayttelijan fani, joten nyt vaan pitaa loytaa aika, milloin kayda katsomassa...

Sari said...

Sama täällä Sooloilija. Joskus vaan tulee sellainen olo, et pitää saada katsoa jotain kevyttä ;-) Juu, paljon on nimekkäitä näyttelijöitä yhdess ja samassa leffassa, mutta silti tuo minulle tuntematon Bradley Cooper teki suurimman vaikutuksen... ;-) Hassua!

Moi Suvi. Kannattaa mennä katsomaan, on tosi kiva leffa. Leffaliput maksaa täällä suht saman verran kuin Suomessa, eli normaalihinta on n. 10 taalaa, mutta aamupäivällä pääsee puoleen hintaan, eli n. 5 taalalla. Noin hinta siksi, et nää hinnat vaihtelee elokuvateattereittain. Sit täällä on myös taalan teatteri, jossa voi katsella jo vähän vanhempia leffoja 50 centillä ja taalalla. Ja leffojen vuokraus on 1-2 taalaa vuorokausi. Vuokraaminen on siis tosi halpaa ja usein vuokraan taalan leffoja ruokakaupan automaatista.

Yaelian, kannattaa mennä katsomaan, jos sielläkin jo pyörii. Mitä muuten siellä maksaa käydä leffassa?

Jaki. Mä vähän mietin, et viitsinkö paljastaa liikaa täst leffasta, kun moni ei ole tätä vielä varmaan nähnyt, mut en mä ihan kauheesti paljastanut... Kiva leffa, sellainen vähän chick-flick ehkä, mutta viihdyttävä ;-)

Anonymous said...

Haluan myos katsoa tuon leffan, kunhan aikaa loytyy...taalla leffoissa kaynti maksaa meidan suosikki ostarissa 4 euroa/nena (jossain toisissa 1,5-2 euroa) ja dvd:n vuokra 2 euroa.

Taru said...

Minä rrrkastan tuollaisia ihmissuhdeleffoja, joissa pohdiskellaan elämää, sinkkuelämää ja parisuhteita - kuitenkin melko keveällä otteella. Elämässä tarvitaan myös keveyttä ja suloista "hömppää". Tuo leffa pitää nähdä, ehdottomasti!!

Sari said...

Moi Kirsi, mene ihmeessä katsomaan, on ihan viihdyttävä ja kevyt leffa. Aika edulliset hinnat teillä muuten leffateattereissa!

Elisa, kiva nähdä uusi kasvo täällä kommenttilootassa, tule ihmeessä toistekin. Tämä oli kyllä ihan kiva leffa ja välillä tulee vaan sellainen tunne, et nyt jotain kevyempää pliis! Joten eikun katsomaan!