Wednesday, November 19, 2008

80s is coming back again... Ootko huomannut?

No minä oon...
Nimittäin viimeisin Macyksen mainoslehtinen sai pienen hymyn kareen huulille.

Muiston jostain sieltä 80-luvulta.

Minä ja paras nuoruusystäväni (enpä ole hänestä juuri kuullutkaan sitten lukion, niin se aika tekee tehtävänsä ja nuoruusajan ystävistä ei jäljellä ole kuin kourallinen...) lukion ykkösellä.

Perjantai-iltana kaupungilla.

Poikia jahtaamassa... Tai ainakin sitä yhtä... Joka vieläkin pyörii jaloissa... ;-)

Ne hirmuiset hiuspehkot, minihameet, sukkikset, vähän revittyä paitaa, jättikokoiset korvikset ja nää kengät!

Oh my!


Nauraa täällä... ;-)

Niille lapsellisille jutuille, kikatukselle ja NIILLE JÄRKYILLE HIUKSILLE, VAATTEILLE JA KENGILLE!

Vahvasti epäilen, ettei tällaiset kengät enää rantaudu minun jalkinevalikoimiini...

11 comments:

Eveliina said...

Haha! Mä muistan kun sillon kun mä olin saapumassa teini-ikään, niin meidän varastot oli piukassa niitä tuollaisia, minun mielestäni siis-aivan-hirveitä-saappaita, joita isosiskoni olivat 80-luvulla käyttäneet. Niitä sitten isäni yritti minulle kovasti "kaupata". Niin hyvässä kunnossa kun olivat, muka. Eihän sitä nyt mitään uusia, eli sellaisia kauheita maihareita olis voinut ostaa.. Nyt kun tulin Suomeen, minua puistatti ajatus 80-luku-saappaista itselläni, mutta niin siinä vaan käy, että silmä tottuu...

Sari said...

Eveliina. Omat mokkasaappaani on heitetty roskiin jo vuosikymmeniä sitten. Äitini mielestä olivat tietty ihan kammot ja hirvitteli aina meidän 80-luvun teinien pukeutumist muuteskin... Niinkuin teen minäkin, näin jälkikäteen. Vaikka silloin sitä oltiin niin muotitietoista, ainakin olevinaan...

Nina said...

Muistan kuin eilisen päivän kannalliset mokkanilkkurini! Väri hieman tumman vaaleanpunainen... sellainen erikoinen. Terävähkö kärki, mustat resorikaistaleet nilkan molemmin puolin helpottamassa jalkaan laittoa.
Ja se tukka tosiaan. Hieman tupeerausta ja sitä rataa. WOW! Poikia katsastamaan kaupungille kelillä kuin kelillä, olivathan pankkiautomaatit siihen aikaan pääasiassa lämpimissä kopeissa, joista näki ulos :-D

Sari said...

Nina. Ai niin, ne pankkiautomaattikopit. Mä muistan kans ton värjöttelyn ja pankkiautomaattikoppeihin kipaisun... Voi älytöntä!

Mun mokkasaappaat oli muuten mustat, yli polven taitettavat ja niin maan perusteellisen "upeat", todella! Ja hapsutakit oli kans silloin muotia ja se tukka, sen piti olla kyllä aina tosi iso.

Isäni aina nauroikin, kun ajelin kuplavolkkarillani poikaystävän, nykyisen miehen kanssa vanhempien luokse, että sieltä sitä taas tullaan, pelkkää tukkaa auto täynnä. Miehellänikin kun oli tuolloin pitkä tukka ja komea olikin!

Tuija said...

Hihii, mä näen sieluni silmin sinut ja miehesi siinä volkkarissa "tukkaa täynnä". Vaikka en teitä vielä silloin tuntenutkaan, voin hyvin kuvitella miltä näytitte.
Ja varo vain, kohta eteisestäsi voi löytyä ihka uudet mokkasaappaat. Niin siinä tuppaa käymään, kun tarpeeksi niitä kaupungilla näkee, niin kohta tuumii, etteiväthän ne nyt niiiin kamalilta näytäkään... ja se on sitten lopun alkua :)

Suzhouren said...

Muistan tuollaiset mokkasaappaat SÄHKÖNSINISINÄ!!! Ai että sopivat hienosti niiden äidin ompelukoneella kavennettujen farkkujen kanssa.
Ei kiitos enää 80-lukua minulle...

Sari said...

Moi Tuija. Taisi se olla auto tukkaa täynnä vielä silloinkin, kun sinuun tutustuttiin... ;-) Hmm, no tiedä tuota, nyt ainakin tuntuu, ettei tällä iällä enää kehtaisi tuollaisia jalkaansa laittaa. Mutta nuorilla näitä kenkiä näkyy, vaikkei täällä voi edes vielä oikein talvesta puhua...

Suzhouren. Ai että, ne sähkönsiniset mokkasaappaat muistan kanssa. Niitäkin monilla luokkakavereilla näkyi... Ne vasta olikin upeat! Ja äidin kaventamat pillihousut, voi niitä aikoja... ;-)

Hallatar said...

Koskaan
ei saisi sanoa
ei koskaan. ;D

Sari said...

Hallatar. Veit sanat suustani! Miltei jo kadun sanojani, sillä mitäs jos yksi päivä huomaankin taas omistavani mokkasaappaat. Olisihan noloa... ;-0

Jaki said...

En kylla itse koskaan pitanyt hapsullisia mokkasaappaita, mutta varmaan kaikenlaista muuta jarkyttavaa, onneksi en enaa muista. ;-) Tossa poydan vieressa tokottaa kylla mokkasaappaat, mutta oikein kunnon korolla. En osaa viela paattaa, pitaako ne palauttaa, vaikka ovat kylla ihanat. Eli tykkaan shoppaamisesta ja erityisesti tarjouksista! (Taidan vastata tassa moneen sun postaukseen, kun en ole kerennyt vahaan aikaan bloggaamaan).

Musta oli vaan omituista, kuinka Sex and The City elokuvassa Samantha oli niin 80-luvun vaatteissa, eika mielestani kovin hyvissa sellaisissa. Mutta eihan sita tieda, voihan olla, etta munkin vaatteisiin ilmestyy kohta olkatoppaukset...

Tassa viela tama perimenopause kirjavinkki, minka mainistin joskus viikko sitten. Kirja on Before the Change by Ann Louise Gittleman. Siina on paljon vinkkeja, joista olen itse ottanut kayttoon useamman (saannollinen liikunta, flax oil, multivitamins, plus pari muuuta vitamiini valmistetta). Taytyy sanoa, etta niista on mulle ollut apua ja johtuneeko kaikesta siita, mutta mun iho on parempi kun vuosiin (osasyyna siihen varmaan, etta loysin vahan vahingossa oikeat tuotteet Body Shopin valikoimasta). Toivottavasti saat sinakin tasta apua, suosittelen.

Sari said...

Kiitos Jaki kommentistasi. No joo, mokkasaappaat korolla ja ilman hapsuja, ne kuulostaa hyvältä! Sex and the City leffa on vielä katsomatta, on pitänyt jo vuokrata pitkään, vaan viimeksi oli ruokakaupan taalan automaatista loppunut... Mutta pitääpä katsoa, mitä Samanthalla on siinä päällä...

Niin ja erityisesti kiitos tuosta kirjavinkistä! Luulenpa, että tuo lähti hankittavien listalle samantien. Ja multivitamiineja mäkin olen alkanut napsimaan, samoin yhtä toisenlaista valmistetta, jonka pitäisi auttaa ihoon. Mielestäni näen jo huomattavaa eroa aiempaan. Ja jospa tuosta kirjasta löytyisi lisää vinkkiä...