Lähtö länsirannikolle häämöttää jo kahden päivän päässä ja laukkua ollaan jo koetettu pakkailla. Lähinnä sitä LÄMMINTÄ vaatetusta, sillä etenkin San Franciscon korkeuksilla on aika viileää näin talvisin. Niin ja sadettakin voi ropsautella, joten sontikatkin on jo laukun pohjalla...
Kiirettä on meinannut olla, sillä viime viikolla oli kaikenlaista kissanristiäistä, aina leikkiryhmän pikkujouluista, neidin joulujuhlasta, ja kaikenlaisesta lounastamisesta aikuisten pikkujouluihin.
Perjantaina sain nimittäin minäkin osallistua miehen työpaikan järjestämiin pikkujoulutteiluihin ja oli kyllä tosi hauska ilta! Tosin kotiin lähdimme jo kymmenen aikoihin illalla ja hyvä niin, sillä ei sitä vanha jaksa... Muutama drinkki ja lasi viiniä ja se jo riittää... Ja aamulla ihan veltto olo. Vanhuus ei siis taida tulla yksin... ;-) Mutta tulipahan ns. bondattua miehen työkavereiden ja siippojen kanssa ja pelasimme jopa mieheni kanssa erän tätä...
Niin ja kaikille uteliaille tiedoksi, että minä voitin! Hahaa! Miehekästä puuhaa tai ei, mutta mä tykkään tosi paljon pelata biljardia ja jos meillä olisi kotona yksi ylimääräinen huone, siellä luultavasti olisi biljardipöytä.
Eli oli oikein kivaa, ja hienosti järkätyt pikkujoulut täkäläisessä, melko tunnetussa
Cool River-ravintolassa, josta firma oli varannut ihan erillisen juhlanviettotilan biljardipöytineen kaikkineen, joten saimme ruokailla ja viettää aikaa ihan omassa porukassa. Ja ruoka, se oli hyvää!
Pääruoaksi otin filet mignonin (vaikken niin usein enää pihviä syökään, mutta nyt teki mieli maistaa) uuniperunalla ja herkkusienillä ja jälkiruoka... mmmmhmmm...
Enkä malta olla laittamatta kuvaa jälkiruoastamme. Diablo Helado-annoksessa oli nimittäin ihanaa jäätelöä, habanerolla sävytettyjä vohveleita (tuolla jossain jäden ja muiden lisukkeiden alla...), mansikoita, manteleita ja kermavaahtoa. Njam!
Oli kyllä taivaallisen hyvää, eikä mielestäni mitään ihan mahdottoman makeaa, kuten täällä usein jälkiruoalla on tapana olla.
Lauantai-aamuna menin vielä kuuntelemaan mielenkiintoista lasten taidekasvatukseen liittyvää luentoa (hivenen kyllä unenpöpperössä, edellispäivän ja illan ohjelmasta johtuen, huoh...) Suomi-kouluumme liittyen ja kannatti kyllä ajaa kuuntelemaan väsymyksestä huolimatta, sillä tuo parituntinen antoi taas paljon virikkeitä, niin kerhoiluun kuin oman lapsen kanssa taiteilemiseen liittyen.
------------------------------------
Niin ja tänään... Ja tänään sitten availimme jo joululahjamme. Juu-u! Kyllä vaan! Joulupukki kävi meillä jo pari päivää etuajassa...
Tämä ihan siksi, ettemme ole jouluna kotona ja koska huomenna mies menee vielä töihin ja tiistaina jo sitten matkaamme kohti Kaliforniaa, oli tänään se paras hetki lahjojen avaamiseen, niin on neidilläkin aikaa hivenen nauttia uusista joululahjoistaan.
Kiitos muuten kaikille meitä muistaneille! Ja ne Suomesta saapuneet paketit, ne lämmittivät erityisesti mieltä suomalaisine karkkeineen, glögimausteineen ja tietty tytön lahjoine kaikkineen. Me olimmekin täällä ihan ällikällä kaikista ihanuuksista, joita paketeista avautui! Kiitos paljon kaikki ihanat immeiset!
----------------------------------
Eli tätä sunnuntaipäivää ollaankin vietetty varsin rauhallisissa merkeissä uusien lelujen ympäröimänä (siis neidin sellaisten). Ja kävimmepä vielä iltapäivällä katsomassa juuri teattereihin tulleen lastenleffan The Tale of Despereaux.
Hellyttävä tarina rohkeasta pikkuhiirestä, joka pelottomalla käytöksellään järisyttää hiiriyhteisöä ja päihittää jopa pelottavat, hiirulaisia poskiinsa pistelevät rottalurjukset. Mutta ennen kaikkea, Despereaux pelastaa myös pienen kuningaskunnan harmaudestaan ja avaa surun murtaman kuninkaan silmät pelastamalla hänen tyttärensä rottaklaanin kynsistä.
Erityisesti ihastuin elokuvan animaatioon. Tosi kauniisti ja vähän erilailla toteutettu animaatio. Suosittelen kaikille lapsiperheille!
In Bruges
Eiks oo sexyt.... ;-) Miehellä on muuten samanlaiset, hiekanvärisinä... Ollaan kuulkaas upee näky näissä töpöissä kotona tassuttelemassa...
