Arvatenkin taas lohta tehtiin, sillä se on täällä mielestäni se varmin valinta. Halibut maistuu vähän mutaiselta, kissakalasta en innostu lainkaan, troutia (taitaa olla taimen) tulee myös usein tehtyä, mutta on vähän hintavampi kala kuin lohi. Kalaa tuleekin syötyä nykyään aika usein, vaikkemme vieläkään taida ihan kerta viikkoon kalaa valmistaa.
Lisukkeeksi pojat valmistivat vielä kivan vihanneskulhon (siis ei riisiä tai perunaa, kuten olisimme aiemmin tehneet). Nämä paistuivat myöskin grillissä ja olivat tosi kiva lisuke kalan kanssa.
Tässä oma lautaselliseni. Namskua! Ja näet ihan oikein, tuo valkoinen kastike on sour cremeä, eli kermaviilin tyylistä kastiketta, mutta kevytsellaista, joten ei pitäisi olla niin paha juttu...
Ja ups! Sunnuntaina innostuin vielä paistelemaan räiskäleitä. Niistäkin tulee jo nähtyä unia, kun tämä laihdutus se ei vaan ota loppuakseen ja kalorit vilisevät silmissä ja pieni omantunnon pistos on rinnassa pienenkin herkuttelun jälkeen.Mutta tätä herkkuhetkeä en voinut jättää väliin! Pitäähän sitä vähän osata hellittää, vaikka koettaa painoa pudottaakin.
Mutta tämä ranskalaisen ystävättären suosittelema Nutella on nyt sitten sitä ihan kiellettyjen listalla olevaa herkkua. Suklaapähkinätahna on ihan taivaallisen hyvää, mutta kaloreita tässä herkussa onkin sitten 190 parissa lusikallisessa... Auts!!!Siitä huolimatta lettusen väliin sujahti pikkiriikkisen (mieheni voi olla tästä kyllä eri mieltä tyyliin pikkiriikkisen tosiaankin...) Nutellaa ja minä tykkään!
--------------------------------------
Laihdutusurakasta sen verran, että tällä hetkellä painoa on tippunut yhdeksän kiloa. Jippii!!! Mutta totuus on se, että nyt vasta alkaa tuntumaan siltä, että tämä painonpudotus alkaa näkymään jossakin. Mutta silti, vielä voisin helposti tiputtaa ainakin viisi kiloa, sillä vieläkin löytyy sitä löysää siellä ja täällä. Ja jotta pääsisin niihin lukemiin, jotka mulla oli ennen lapsen syntymää...
Suurin syy siihen, että tämä laihdutuskuuri nyt kerrankin toimii on se, että päätimme yhdessä miehen kanssa laittaa koko ruokavalion uusiksi. Ja että se halu lähti meistä molemmista, omasta tahdosta, sillä kyse ei ole pelkästään siitä, että pudotamme painoa, vaan myös terveydellisistä syistä. Mieheni on jo vuosia syönyt verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä, vaikkei olekaan millään tapaa ylilihava, vaan nämä ongelmat johtuvat hänellä perintötekijöistä. Ja kun tuo 40 vee alkaa väistämättä lähestymään meillä molemmilla, päätimme, että nyt jos koskaan on aika vähän tarkistaa omaa elämäntyyliä ja ruokatottumuksia.
Vähensimme lihan osuutta ja punaista lihaa emme syö juuri lainkaan (paitsi tytär). Syömme pääosian kanaa ja kalaa, kasviksien ja vihannesten osuutta lisäsimme huomattavasti, vähensimme riisin ja pastan osuutta ja ostamme nykyään vain kokojyväpastaa. Marjoja syömme päivittäin ja vettä koetamme juoda useita lasillisia päivässä. Mutta se tärkein asia on ehkä kuitenkin se, että annoskokoja olemme pienentäneet huomattavasti emmekä enää santsaa samalla tapaa kuin aiemmin.
Minä olen nimittäin ollut ruoan suhteen ihan rohmu. Iltaisin notkuin jääkaapilla tai ruokakaapilla ja olen ollut aina se, joka on heti hakemassa toisen lautasellisen ruokaa. Nyt on jo tottunut ajatukseen, ettei sitä tarvitse aina syödä itseään ihan tukkoon ja olo on paljon kevyempi.
Mutta silti makeanhimo iskee aina välillä ja silloin antaa mennä. Ei sitä pysty kuitenkaan kaikkia herkkuja ruokavaliosta poisjättämään. Joten silloin tällöin voi myös maistella jotain makiaa, ihan hyvällä omallatunnolla ;-)
Äitini kommentti muuten tästä laihdutuksesta oli se, että nopeasti ne kilot tulevat sitten takaisinkin. Ja onhan se niinkin, mutta kyllä kova pyrkimys olisi nyt siihen, etteivät ne enää takaisin tulisi, vaan tuo 18 voipakkausta rasvaa pysyisi pois kehostani, lopullisesti!
Saas nähdä, kuinka käy...
10 comments:
Voi kuinka hyvännäköisiä ruokia! Tuo lautasellisesi maistuisi minullekin. Ja onnittelut kadonneiden kilojen johdosta. Itsellänikin ongelmana on juuri tuo santsaaminen. Siitä kun pääsisi eroon. Vaan vielä ei ole löytynyt tarpeeksi luonteenlujuutta. Huoh!
Auts ja ihanaa! Eli Onnea tuosta hurjasta painonpudotusmäärästä, 9 kiloa on hyvä suoritus!
En olisi nyt niin pessimistinen kuin äitisi, sillä jos ruokavalio on muuttunut lähes täysin, silloin on mahdollisuus, että ne kilotkin pysyvät pois jos jatkaa koko loppuelmänsä samalla tyylillä..
Minulle on käynyt vähän köykäisesti; kasviksia syön hullun lailla, mutta kun ne eivät pidä nälkää, olen puputtanut pastaa ja leipää. Ja makeanhimo on ihan valtava välillä. Asun niin lähellä kauppoja ja elokuvateatterin karkkihyllyjä, että iltakävelylläkin saatan piipahtaa karkin ostoon! Oioi, ei se ole oikein aikuisen puuhaa..
Yritän ryhdistäytyä. Sain inspiraatiota tästä sinun kirjoituksesta. Kiitos siitä ja onnea vielä kerran saavutuksesta.
Ja nuo ruuat olet kuvannut aivan ihanasti, kuolahan tässä alkaa valua suupielistä..
Ohi aiheen: Mitä pidit Jaken Renditionista? Huomasin sivupalkista, että olet katsonut sen.
Ihanan herkullista ruokaa!
Onnea upean painonpudotuksen johdosta! Menispä mullakin noin alas, olen lihonut melkein 20 kiloa 2 vuoden aikana, ja vaikka yritän ,niin en laihdu.Kuulemma olen aina syönyt liian vähän ja ollut liian monella dieetillä ja nyt se kostautuu.
Hienosti olette pistäneet ruokavalion remonttiin.
Moi Auli ja kiitos, ensimmäiset kilot lähtivät rytinällä, mutta nyt on jo selvästi hitaampaa tämä tahti. Mutta olen ihan onnellinen jo tästäkin painonpudotuksesta, vaikka totuus on se, että kyllä tässä olisi varaa vieläkin laihtua. Santsaaminen on minun pahin ongelma ja vaatii kyllä välillä melkoista itsekuria olla ottamatta sitä toista lautasellista, etenkin jos ruoka on oikein hyvää...
Hei Sooloilija. Ja kiitos, 9 kiloa keveämpänä on olokin jo selvästi energisempi, mutta niinkuin sanoin, olen suunnilleen puolessa välissä, ehkä hivenen voiton puolella tässä laihdutuksessa. Vaikka tyytyväinen olen jo tähänkin, jollei nyt hirmuisesti lisää kiloja lähtisikään.
Äitini osaa olla pessimistisen realisti, tuntien tyttärensä... ;-) Mutta mikä häneltä on tosiaan jäänyt tajuamatta on se, että meillä on se vanha ruokavalio heitetty menemään ja otettu ihan uusi tyyli käyttöön. Ehkä pitänee äitimuoriakin ojentaa kesällä Suomessa lomaillessa... ;-)
Kasviksia vaan lisää sinullakin ruokavalioon ja vaalea pasta pois käytöstä. Se on mulla ainakin pahin turvottaja riisin ja vaalean leivän kanssa. Mut kokojyväpastat ja leivät on hyvä vaihtoehto ja jos koettaa ajoittaa niiden syömisen vielä aamupäivään, niin ei iltaa kohden ole niin turpea olo. En tiedä onko tuossa perää, mutta itse koetan illalla syödä vain ihan kevyesti. Ja muuteskin syödä useita kertoja päivässä pieniä annoksia, vaikka lounas on mulla usein kyllä tukevin ateria päivässä.
Kyllä se siitä lähtee, kun vaan ottaa sen asenteen, että nyt tai ei koskaan. Itse olen ollut huolissani miehen hyvinvoinnista ja se jo oli yksi tosi painava syy siihen, että ruokatottumukset oli pakko laittaa uusiksi. Nyt on miehenkin arvot parantuneet ja tuntuu olevan itsekin tosi tyytyväinen tähän päätökseen.
Moi Yaelian. Ja kiitos, ei mullekaan ole painonpudotus ollut koskaan mitään herkkua ja tämä on eka kerta, kun jotain kunnon tulosta on tullut saatua aikaan. Minulla on ollut reippaat kymmenen kiloa ylimääräistä myöskin, raskauden jälkeen vielä reilut kymmenen kiloa siihen lisää, sillä makasin viimeiset kolme kuukautta raskausajasta tiukassa vuodelevossa, kun pikkuneiti meinasi tulla maailmaan aivan liian aikaisin. Ja sen jälkeen on ollut kyllä tosi kovia vaikeuksia painonhallinnan kanssa.
Mutta kai se tärkein asia on kuitenkin se, että se ajatus lähtee sinusta itsestäsi ja olet oikeasti ihan tosissasi painonpudotuksen kanssa. Ja ehkä jos taustalla on vielä joku tärkeämpi syy, kuten itsellä ja miehellä nämä terveydelliset ajatukset, niin sekin kannustaa ihan eri tavalla laihtumaan.
Sooloilijalle vielä. Mun oli ajatus kirjoittaakin tuosta Rendition leffasta, oli nimittäin tosi hyvä leffa! Tykättiin molemmat miehen kans tästä kovasti ja mieskin sanoi (mitä ei tapahdu kovin usein), että olipas muuten pitkästä aikaa erittäin mielenkiintoinen elokuva! Oletko itse arvostellut tämän joskus sivuillasi? Mitä itse pidit tästä?
Enpä ole kirjoittanut Renditionista sen kummempaa kuin maininnut sen jossain vaiheessa nähneeni. Nyt en muista tarkalleen..
Pidin elokuvasta. Se imaisi mukaansa heti alussa. Tarina oli uskottava ja hyvin käsikirjoitettu. Voisi katsoa uudelleen, kun ei oikein kaikkea muistakaan.
(Muistan, että jonkun kohtauksen yli piti hypätä, kidutuskohtaus, mutta sekin kuului tarinaan. En vain pysty katsomaan sellaista).
Minä katson IHAN KAIKKI Jaken elokuvat, mieluummin vielä ostan ne itselleni. On tämä fanitus sitä laatua!
Odotan kirjoitustasi.
Onnea hienosta painonpudotuksesta! Eka kertaa kommentoin tänne, vaikka pitkään olenkin lukenut blogiasi. Nyt tuntui, että pitää avata sanainen arkku, kun itsekin kamppailen painon kanssa eikä motivaatiota vaan tunnu löytyvän. Kirjoituksesi sai taas sen pienen kipinän tuonne takaraivoon, jospa minäkin...
t.Minna
9 kiloa? Ihan uskomatonta! Kateeksi käy, itse en onnistu KOSKAAN pudottamaan kiloakaan vaikka olen kasvissyöjä!!
Sooloilijalle. Katsotaan, jos saan aikaiseksi kirjoittaa jotain. Mulla käy vaan usein niin, et jos mä en heti kirjoita näkemästäni leffasta mielipiteitä ja ajatuksia ylös, saatan jo unohtaa jotain oleellista tarinasta ja tuntemuksistani ja katselin tuon leffan jo useita päiviä sitten, mutta onhan nyt toki vielä pääpiirteittäin mielessäni. Oli hauskaa katsella Reeseä ja Jakea valkokankaalla ja Meryl Streepilläkin oli mielenkiintoinen rooli, vaikkakin hyvin pieni sivuosa. Siitä juuri pidimme miehen kanssa, kun tarina oli niin todentuntuinen ja todellakin imaisi heti mukaansa.
Sä oot kyllä ihana tuon Jake-fanituksen suhteen! Mutta eipä ihme, kyllä siinä miehessä on selvää vetovoimaa! Viime aikoina on lehdissä ollut paljon kuvia hänestä Prince of Persia-kuvauksista ja huh heijaa, kun on mies treenannut itsensä aikamoiseen kuntoon!
Moi Minna ja kiitos paljon sinulle kommentistasi! Oletkohan nyt se Minna, jonka arvelen sinun olevan? Jos, niin onpa ihanaa, kun avasit sanaisen arkkusi ja jätit puumerkkiä!!! Iksu on teitä jo kovasti ja toivottavasti kesällä saamme taas nauttia seurastanne... Pikkuneitikin jo kovasti odottaa teidän tapaamistanne!
Ja jos nyt et ole tämä Minna, niin joka tapauksessa kiitos paljon kommentistasi ja perään anteeksi yllä oleva höpötykseni, jos arvaukseni meni mönkään! No mutta, kuiteskin. Meilläkin tämä on kyllä ehdottomasti se ensimmäinen kerta, kun painonpudotus toimii ihan kunnolla. Ja se johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että ensimmäistä kertaa ihan oikeasti halusimme muutosta. Ei mulla toimi sellaiset itsensä kidutus-dieetit. Pakko saada kuiteskin väliin herkutella. Mut annokset pienemmiks ja kokojyvää, kasviksii ja myös tosi paljon keittoja, niin avot! Johan toimii. Niin ja yksi asia, minkä unohdin mainita. Käyn kävelyllä 3-4 viikossa. Siis ei juoksua, vaan reipasta kävelyä vähintään 30 mintsaa ja sen jälkeen kotona pieni punttitreeni ja vatsoja. Se tuntuu toimivan mulla parhaiten.
Mikaela. Siis tämä on ihan tosi itsellekin uusi tunne. Joskus vuosia sitten kykenin pudottamaan 10 kiloa hirmuisen treenauksen johdosta, mutta lapsen synnyttyä touhu on ollut mulle täysin mission impossible. Mutta niinkuin olen tässä jo höpöttänyt, kaikki lähti kerrankin siitä, että ihan oikeasti halusimme muuttaa elintapojamme. Ja nyt se toimii, ainakin toistaiseksi. Pakko myöntää, että pieni pelko repsahduksesta on mulla koko ajan takaraivossa... Siltikin...
Heips, tulin vain sanomaan tänne, että kävin katsomassa The Readerin, kirjoitin siitä ja laiton sinun kirjoituksesi linkkinä juttuuni.
Aiai, minun pitää välillä mennä sohvalle makoilemaan ja miettimään elokuvaa..Se teki niin suuren vaikutuksen.
Post a Comment