Australia-elokuva

Taas löytyi uusi leffasuosikki listaani lisättäväksi.

Kävin nimittäin katsomassa ensi-iltaan tulleen AUSTRALIA-leffan ja oli kyllä katsomisen arvoinen elokuva, 100%:sti!

Upea pari, upeita maisemia, romantiikkaa, draamaa ja tragediaa, kaikki samassa paketissa.

Elokuvan juoni tässä lyhyesti:

Englantilainen aristokraatti Lady Sarah (Nicole Kidman) lähtee Australiaan tapaamaan miestänsä ja myymään heidän suuren karjatilansa karjoineen. Australiaan saavuttuaan hän kuitenkin huomaa pian perineensä karjatilan itselleen miehensä saatua surmansa ja hänen pitäisi siirtää tuo kokonainen karjalauma kilpailevan karjatilan jaloista pikaisesti halki Australian, Darwiniin.

Lady Sarah palkkaa vastahakoisesti avukseen raavaan karjanajajan, Droverin (Hugh Jackman), johon hän pian huomaa rakastuneensa. Yhdessä he kohtaavat monta haastetta karussa Australiassa ja lopulta heidän rakkautensakin on koetuksella. Heidän matkassaan on myös pieni aboriginaali-poika, jonka lady Sarah on ottanut hänen äitinsä kuoltua siipiensä suojaan ja joka tuo upeasti esille sen kipeän seikan, että aboriginaalien olot eivät ole Australiassa olleet mustien aiempaa tilannetta paremmat.

---------------------------------------------

Mielestäni elokuvalla onkin monet kasvot. Elokuvassa käsitellään niin Toisen maailmansodan aikaista Australiaa, Australian karuja oloja ja karjatilojen raakaa taistelua valtuudesta, unohtamatta upeita maisemia, kaiken kovan työn ja uurastuksen takana leiskuvaa kiihkoa ja rakkautta sekä yhtenä tärkeänä osana myös aboriginaalien oloja ja heidän tulevaisuuttaan osana Australiaa.

Niinpä tämä elokuva on mielestäni hatunnoston paikka kahdelle australialaiselle näyttelijälle, Kidmanille ja Jackmanille, jotka osaltaan tämän elokuvan kautta kunnioittavat aboriginaaleja ja tuovat sen erittäin hyvin esille!

Täysi kymppi minulta! Useat kriitikot ovatkin jo verranneet tätä elokuvaa Gone with the Windiin ja muihin klassikkoihin.

Suosittelen ehdottomasti!

Pääosissa upeat Nicole Kidman ja Hugh Jackman. Kerrankin mies, joka on pidempi kuin rouva Kidman! Lempi leiskui kohtauksissa, mutta ei niitä yltiöromanttisia kohtauksia kuitenkaan ollut liikaa, niin että olisi liian sokeriselta alkanut tuntumaan. Vaan eikö olekin komea pari, näin ihan valkokankaalla?



Sekä sydämeni vienyt aboriginaali-poika suklaanruskeine nappisilmineen. Taidokas näyttelijä hänkin!



Sodan jalkoihinkin tässä leffassa jouduttiin, kun japanilaiset hyökkäsivät Darwiniin toisen maailmansodan aikaisessa Australiassa.

Sekä raavaasti miehekkäitä kohtauksiakin piisasi, karjanajoa unohtamatta.

Ja tässä vielä linkki traileriin, käyhän kurkkaamassa:

http://www.youtube.com/watch?v=ecmSh8oKzr0&feature=related

Juputusta.... ja Thai Fish cakesit

Hei taas!

Eilen kävin tosiaan pikkuneidin kanssa ultrassa ja sain jo samana iltana vastauksen, että ultra oli ok, samoin verikokeet, joten mitään vakavampaa ei pitäisi olla meneillään.

Epäilivät neidillämme munuaiskiviä, mutta niitä ei nyt sitten ollutkaan. Kuten ei montaa muutakaan juttua, mitä neidillä on tässä vuosien aikana epäilty.

Välillä herääkin äidin pään sisällä ajatus, että laitetaanko täällä lapset liiankin herkästi jatkotutkimuksiin, pienestäkin poikkeavuudesta (esim. virtsakokeessa, kuten meillä oli kyseessä) johtuen?

Onko tämä vakuutusyhtiöiden rahastus jo mennyt niin pitkälle, että jos vain vähänkin on viittausta siihen suuntaan, että jotain epänormaalia SAATTAA olla meneillään, laitetaan heti jatkotutkimuksiin.

Ja samalla aiheutetaan lapselle ja äidille hätää ja pelkoa, itse ainakin olen aina ihan huolesta sekaisin, jos jotain vakavampaa lapsella epäillään...

Ei kai tässä pitäisi valittaa, sillä toisaalta on tietty erittäin hyvä, että jatkotutkimuksia tehdään, jos sattuisi jotain poikkeavaa löytymään, mutta kun esim. meidän tapauksessa kaikki jatkotutkimukset tulevat aina puhtaina takaisin.

Pistää väkisinkin miettimään... Onko rahastusta? Vaiko aitoa huolenpitoa?

No jaa-a, mene ja tiedä.... En nyt kuiteskaan jauha näistä vakuutusasioista ja lääkärijutuista enempää. Ovat tylsä ja turhauttava puheenaihe. Tätä samaa kun mietimme joka kerta, itsekin lääkärissä käydessämme.

Mutta toisaalta, taas kerran uteliaisuudesta olisi kiva kuulla, onko teillä muilla, esim. ulkomailla asustevilla äideillä samanlaisia kokemuksia?

------------------------------------

Vaan sitten muihin aiheisiin. Nyt laitankin taas pari kuvaa yhdestä viime viikonlopun ruokalajistamme. Teimme nimittäin Thanksgivingin jälkeisenä iltana oman menun, jossa yhtenä ruokalajina olivat aasialaiset fish cakesit.

Ja hei, nämä onnistuivat tosi hyvin! Olin aivan yllättänyt, sillä näissä oli, HURAA! aitoa aasialaista makua!




Tässä fish cakesit paistuvat öljyssä wokkipannulla. Kullankeltaisina ovat parhaimmillaan. Ja öljyä kannattaa olla sen verran, että pihvi peittyy reunoja myöten.




Tässä kakkuset ovat jo salaatin ja paistettujen katkarapujen peitossa, mutta olivat kuulkaas oikein rapskuja ja maittavia.




Lisukkeeksi tein vielä kurkkukastikkeen (joka kuuluu aina thai fish cakesien kaveriksi) ja laitoin vähän tofukuutioita, joihin lisäsin brown sugaria ja chiliä.

Ja tässä annokseni sitten valmiina suuhun laitettavaksi. Suosittelen!


-------------------------------------

Tässä vielä ohje englanniksi:

Thai fish cakes with cucumber sauce

Cucumber dipping sauce:

1 short cucumber, seeded and finely diced
2 small red chilies, finely chopped (I used chili flakes)
0,3 cup (n. 0,75 dl) grated jaggery or soft brown sugar
0,5 cup (n. 1 dl) rice vinegar
1 tablespoon chopped cilantro leaves

Fish cakes:

1 lb (n. 400g) skinless firm white fish fillets
0,5 lb (n. 200g) raw shrimp, peeled and deveined
3 tablespoons Thai red curry paste
4 yard-long beans, finely sliced
4 kaffir lime leaves, finely shredded (tästä tulee se aito thai-maku!!!)
6 thai basil leaves, shredded
oil for deep-frying

Put all the dipping ingredients in a bowl and mix well to dissolve the sugar. Set aside.

Put the fish, shrimp, and curry paste in a food processor and process to form a smooth, sticky paste. Transfer to a bowl and, with your hands, mix through the beans, lime leaves, and basil. Shape tablespoons of the mixture into small balls, then flatten them with the palm of your hand. Cover and refrigerate for 1 hour.

Heat the oil in a wok until a cube of bread browns in 15 secs. Cook the fish cakes in batches for 2 minutes, or until browned. Drain on parper towels and serve with the dipping sauce.

----------------------------------------------

Jos vain pystyt löytämään suurimmaksi osaksi nuo mainitut ainekset, saat autenttisen maun erinomaisesti aikaan. Itselle esim. kaffir lime lehtien ja thai basilikan löytäminen otti koville, ostinkin lopulta tavallista basilikaa ja lime lehtiä, ja nimenomaan noista lime-lehdistä tuli sellainen aivan ihana maku.

Eikun kokeilemaan!

One word ja lääkärissä käyntiä...

Sain tämän hauskan meemin Itkupilliltä ja tässä tulee...

The most difficult part of this meme is, that you can only answer the questions with
a single word.

1. Where is your cell phone? Bag
2. Where is your significant other? Reading
3. Your hair color? Bad
4. Your mother? Caring
5. Your father? Helpful
6. Your favorite thing? Blogging
7. Your dream last night? Fish...
8. Your dream/goal? Happiness
9. The room you’re in? Office-nook
11. Your fear? Terrorism
12. Where do you want to be in 6 years? Working?
13. Where were you last night? Bed
14. What you’re not? Bitchy
15. One of your wish-list items? Book
16. Where you grew up? Finland
17. The last thing you did? Coughed
18. What are you wearing? Jeans
19. Your TV? Plasma
20. Your pet? None
21. Your computer? Must!
22. Your mood? Tired
23. Missing someone? Parents
24. Your car? SUV
25. Something you’re not wearing? Watch
26. Favorite store? TJMaxx
27. Your summer? Hot
28. Love someone? Always
29. Your favorite color? White
30. When is the last time you laughed? Today
31. Last time you cried? Today

The other part of the challenge is to nominate five people to take up the challenge on their own blogs.

Vastattu on, mutta tällä kertaa en laita meemiä eteenpäin, sillä aivot eivät vaan jaksa raksuttaa sen vertaa, että saisin päähäni, kelle tämän laittaa... Ja huomasin muuten, ettei tässä kyselyssä ole olleskaan kysymystä 10. Hmm, mikähän se kysymys lie ollut...?

--------------------------------------

Jaahas. Ja sitten yleistä jupinaa ja harmitusta. Tänään on olo ollut köhäinen ja tukkoinen ja iltapäivällä sain vielä soiton neidin lääkäriltä, lisäkokeisiin ja vielä verikokeisiin (painajainen!, niin äidille kuin tyttärelle), lähipäivinä ultraan ja katsotaan, josko on vain hätävarjelun liioittelua, vai oikeasti jotain vähän vakavampaa. En kerro tässä nyt mahdollisesta diagnoosista enempää, kun ei ole mitään varmaa tietoa mistään. Piakkoinhan tuo selviää, toivottavasti.

Säikäytti vaan äidin totaalisesti tuo puhelinsoitto ja lääkärikäynnillä sai useampi ihminen (taas kerran) olla pitelemässä meidän villivarsaa, kun ottivat verikokeita. Ja tyttö vaan huutaa naama punaisena, että NO SHOTS, NO SHOTS! Poor thing :-(

Onko teillä muilla millaista lääkäriin meno lasten kanssa? Meillä menee kaikki aina ihan hyvin siihen saakka, kunhan vain ei ole piikkejä näkyvilläkään. Mutta jos vaan tulee ilmi, että nyt annetaan piikki tai otetaan verikoe, niin HELLOU! Helvetti on irti!

Nykyisin koetan kyllä lasta jo etukäteen prepata ja autossa kertoilen, että kuinka nyt ollaan isoa tyttöä ja braveja molemmat ja otetaan coolisti ja noin, mutta meidän neiti se vaan saa hepulit joka kerta, jos on piikkejä tiedossa.

Itse koetan olla rauhallinen, pidän sylissä, pidän kädestä, suputan korvaan, käsken katsoa äitiä, käännän päätä pois piikistä päin ja vaikka mitä, mutta ei tunnu tehoavan...

Niin ja joo. Mä harkitsen jo laittavani mieheni seuraavan kerran asialle. Näkisipä hänkin vähän tätä kotiäidin arkea ja miten HELPPOA on esimerkiksi käydä verikokeessa neitokaisen kanssa...

Toisaalta muistissani on myös omat lääkärikokemukseni ja kammoni ja kuinka esimerkiksi hammaslääkärissä ollessani onnistuin puraisemaan hammaslääkäriä sormesta. Ja kuinka äitini joutui aina keksimään vaikka mitä tekosyitä, että ylipäätään sai minut lääkäriin. Tai kuinka tätiparkani joutuivat myös joskus minua lääkäriin viemään ja naureskelevat noille episodeille edelleenkin, tyyliin, muistatko muuten sitä, kun Sari pisti silloin kerran lääkärissä vähän "ranttaliksi"...

Olisiko siis kyseessä klassinen: Omena ei kauas puusta putoa-tapaus? Pahoin pelkään...

Lisää herkkuja ja sitä saakutin flunssaista oloa...

Siis mikähän hiivatti siinäkin on, että joka vuosi, Thanksgivingin aikaan, meillä sairastellaan.

Jos ei ole flunssaa, niin ainakin köhää, tai kurkkukipua tai vuotavaa nenää.

Neidillä on nyt antibioottikuuri poskiontelontulehdukseen, miehellä köhää ja mulla kait sit samaa tulossa. Kurkkua riipii ja tuntuu kuin nielu olisi täynnä sahanpuruja. Yskittää ja ottaa päähän!

Mutta mutta, vaikkei aivot toimikaan nyt ihan täysillä, laitan kuitenkin niitä lupaamiani herkkukuvia viikonlopulta. Tässä ensin niitä Thanksgiving-päivän herkkupaloja!

Oli kuulkaa taas sellaiset herkut, ettei mitään rajaa. Tämän pariskunnan isäntä loihtii aina todella maistuvat ruoat ja vielä erityisesti kaikki kastikkeet ovat hänen bravuurejansa. Talon emäntä puolestaan vastaa jälkiruokapuolesta, eikä ole moittimista siinäkään osastossa...

Joten, tässä niitä nyt tulee, herkkukuvia!

Tai noh, aloitetaan ensin tästä (sori, kuva on vähän heilahtanut, sillä kokilla oli niin kiirus nostella lampaanpiffejä smokerista, ettei kuvaaja pysynyt perässä...). Eli tässä valmistuu pääruokaan tuleva lammas. Oli todella hyvää ja tehty tosiaan tuollaisessa smokerissa, eli mukava savun maku oli taustalla.

Ja tässä alkupala. Fillonyytin sisältä paljastui savulohta ja savuscallopia (mitähän se nyt sitten on suomeksi... ööh, olikohan kampasimpukkaa?) ja tuossa nyytin ympärillä on aivan taivaallista appelsiinikastiketta.

Pääruokana siis savustettua lammasta karpalo-punaviinikastikkeessa, uuniperunalla. Njami njami!

Ja jälkiruoaksi sitten marjajäädykettä, jossa päällä vielä vadelmia ja boysenmarjoja. Tämä oli perheen emännän loihtima annos ja maistuipa kyllä tosi hyvälle tämäkin.

Eli herkkuhetkistä saimme taas kerran nautiskella ja ilo on aina ollut tänne mennä Thanksgivingiä viettämään, kun saa aina olla varma siitä, että ruoka on TAATUSTI ERINOMAISTA ja vielä tosi kauniisti katettu!

Huomenna (jos vaan jaksan sängystä nousta sen verran tämän taudin kiusatessa) kiusaan teitä perjantaisella menulla, joka nyt ei tosin ihan tällaiseen yllä, mutta kokeiltiin kotosalla vähän sellaista perinteisempää Thanksgiving-systeemiä ja hyvää se oli sekin.

Mutta ei tässä sen ihmeempiä tällä erää. Nyt on pakko mennä pehkuihin ja toivoa, että aamulla olisi hivenen parempi olo. Mutta koettakaa te ihmiset pysyä nyt terveinä siellä ja täällä ja nauttikaa lämpimistä juomista ja c-vitamiinista. Itsellä on juuri teekupponen edessä ja kurkkupastilleja on mennyt kohta askillinen... Kunpa vain saisi yöllä nukuttua...

Thanksgiving-lounastelua

Tänään on sitten Thanksgiving-päivä ja tässä katselen sivusilmällä Macyksen paraatia, suoraan New Yorkista. Olisipa kyllä ihana joskus päästä tuonne paraatiin ihan livenä katselemaan jättikokoisia floateja, mutta tänä vuonna katselemme niitä näin televisioruudun kautta.

Kiirettä on pitänyt koko alkuviikon. On ollut kaikenlaista kissanristiäistä, kuten Thanksgiving-lounastelua suomalaismammojen ja lasten seurassa, muuten vaan lounastelua muutaman muun ystävättären ja muksujen kera, Suomeen lähtevien pakettien pakkaamista, joulukortin rustaamista ym. jouluunkin jo liittyvää kiirusta.

Tiistaina olin tosiaan suomalaisten mammojen kanssa lounastamassa jo kovasti Thanksgiving-tyyliin ja tuosta lounaasta jäi mieleeni erityisesti tämä...



Sweet potato casserole. Oh my! Ja kyllä vaan. Päällä on vaahtokarkkeja. Oli kyllä niin makeaa tämä casserole, etten pystynyt syömään kuin pari haarukallista. Ja tuntui jotenkin ihan oudolta ajatukselta nuo vaahtokarkit tuossa sweet potatoesien päällä. Mutta tulipahan kokeiltua. Ja kivalta näyttää, eikö vain?

Tämä oli lounaamme. Lapset söivät samanlaisen annoksen, tosin heille upposi parhaiten lihapullat ja kalkkuna. Villiriisi ja kalkkuna olivat omia suosikkejani. Kalkkuna oli helpolla tapaa valmistettavaa Turkey in a bag-mallia. Pussissa oleva pakastekalkkuna (rintapala) laitetaan suoraan uuniin (mausteet ovat jo valmiina) ja la laa! Maittava kalkkuna on jo kohta valmis. Hyvää oli ja pehmeää. Usein kun kalkkuna on hirmuisen sitkoa ja itse en edes välitä kokonaisesta kalkkunasta stuffingin kanssa. Se stuffing kun ei ole olleskaan mun herkkuani.

Eilen lounastimme taas muutaman ystävättären kanssa ja ranskalainen ystävättäreni oli tehnyt ihanat jälkiruoat. Flanit ovat Ranskassa suosittuja ja tämä oli oikein maittavaa.

--------------------------------------

Tänään sitten ajelemme miehen työkaverin luokse maistelemaan heidän loihtimiaan herkkuja. Tiedossa ei ole kalkkunaa, vaan savustettua lammasta ja muita herkullisia talon antimia.

Kamera on matkassa mukana, joten laitan herkkupöydästä pian kuvia tulemaan.

Perjantaina valmistamme itse kalkkunaa ja pumpkin pietakin kokeilen tehdä ihan itse. Kivan reseptin löysin Martha Stewartin lehdestä, on pakko kokeilla.

Mutta nyt lähden viimeistelemään joulukortteja, ja muutaman tunnin päästä sitten lähdemmekin jo kyläilemään.

Mukavaa torstaita ja mukavaa kiitospäivää!

Terkuin Sari

La Hacienda Ranchilla syömässä...

Onpas nyt jotenkin ruokavoittoista tämä meininki ollut viime päivinä, mutta minkäs mahtaa, kun se ruokakin on aina lähellä sydäntäni. Niin itse laitettuna kuin toistenkin laittamana.

Mikähän siinä muuten on, että aina ravintolassa ruoka tuntuu tosi makoisalta ja nautinto usein suurempi kuin kotona, vaikka kyllä se kokkaaminen itseltäkin ihan hyvin sujuu.

Kai se on se tunnelma, joka sen tekee. Ja jonne ajaessa sattui vielä olemaan tosi kaunis auringonlasku ja jonka auton sivuikkunasta hätäpäissäni tallensin. Jotenkin paistoi niin komiasti tuo Teksasin aurinko, mutta hivenen jo ennätti horisontin taakse mokoma mollukka...




Aurinko laskee täällä nyt viiden jälkeen ja tuntuu, että niin ne vaan alkavat illat pimetä täälläkin kolkassa maailmaa aikaisemmin ja syksyn tai paremminkin alkutalven merkit ovat jo ilmassa.

Mutta siis, illan pimetessä hurruutimme tunnelmalliseen La Hacienda Ranch-ravintolaan, jossa on mielestäni varsin mukava, lämmin, teksasilaistyylinen sisustus ja rento fiilis kaiken kaikkiaan.


Seinillä taidetta lännen malliin ja tunnelma oli hyvin lännenhenkinen.

Ja pöytään tulee täällä yleensä automaattisesti tex-mex paikoissa nachoksia ja salsaa, tässä ravintolassa salsa on vielä kivasti smokattua ja ihan tuhdin tulistakin kyllä.

Ihastelin näitä suomalaistyyppisiä kärrynpyöriä, joista oli hauskasti toteutettu nämä värikkäillä lampuilla varustetut kattovalaisimet.



Ja seinät tietty hirrestä ja siniset ikkunanpokat oli aika hauska ilmestys myöskin.

Ja pitkästä aikaa päätin kokeilla mieheni suosituksesta pihviä. Kovin usein ei enää tule punaista lihaa syötyä ja niinhän siinä sitten kävi, etten jaksanut syödä 10 ozin pihvistä kuin puolet. Ja erästä asiaa myös ihmettelin annoksessani. Mitä ihmettä nuo kaksi paahtoleipäviipaletta tekivät pihvilautasellani?

Syönnin päätteeksi perheen pienin halusi vielä kokeilla ravintolan edustalla olevia satula-baarituoleja. Yiii-haaaah! Ja kyllä vaan, Teksasissakin saa jo olla toppatakit päällä. Ainakin iltaisin...

Viikon jatkoja!

Korealaisen marketin eksoottista tarjontaa, ruoka-aiheinen kysymys sekä Yogurtlandin antimia...

Olen niin onnekas, että olen ystävystynyt kahden tosi mukavan korealaisäidin kanssa ja heidän kauttaan sain tietää suht lähistöllä olevasta korealaisesta, jättikokoisesta marketista.

Josta löytyy esimerkiksi vihannespuolelta vaikka mitä vihannesta ja juuresta, ja joista en hyvänen aika, edes tunnista, saatika ymmärrä puoliakaan (nimet useissa kasviksissa vielä koreaksi, joka ei tosiaankaan auta asiaa...).

Mutta koska pidämme mieheni kanssa aasialaisesta ruoasta, niin tänään teimme pienen retken tähän ruokakauppaan.

Ja matkaan tarttui erilaisia juttuja, esim. rice vinegaria, sesame oilia, noodeleita, chilijauhetta, korealaista BBQ-kastiketta ja lihaa (kyllä vaan, ostin täältä, sillä ostin lihaa jo viimeksi ystävättärieni kanssa täällä käydessä ja oli taivaallisen hyvää juuri tuon BBQ-kastikkeen kanssa).

Mutta osui silmiini muutama erikoisuuskin, kuten nämä kananjalat... Siis ihan ne varvasosastot...

Mitähän näistä tehdään? Sillä kun katselin ohimennen erääseenkin kärryyn, siellä oli monta pakettia näitä varpaita... Ja äsken muuten katselin ohjelmaa Jamaicasta ja siellä tehtiin näistä samoista kintuista keittoa, joka on kuulema maan perusteellisen hyvää.

No, minun matkaani ei lähtenyt kananjalkoja...

Mutta näitä alla olevia kanan sydämiä mies meinasi kyllä ostaa. Oikein kuolasi näitä ja mietti, miten hyvältä maistuisivat valkosipulin ja maustekastikkeen kera uunissa rapeiksi paistettuna.

Ja ovat esimerkiksi Brasiliassa (josta kummisetäni kautta ohjeen olen saanut, kun hän on siellä asunut pitkään ja tälläkin hetkellä) suuren suurta herkkua. Ja nähtävästi myös Koreassa, kun näitä myynnissä oli... Ja ihan oikeasti, maistuvat hyvälle, kun oikein rapeiksi uunissa paistaa.

Mutta ei meidän matkaan lähtenyt yhtään kanansydänpakettia tällä kertaa. Mies tosin pitkään niitä hipelöi...Saa nähdä, ostaako vielä joku kerta. Itse en enää niin hirmusti näitä himoitse, että lähtisin ostamaan.

Josta tulikin mieleeni kysymys, jonka haluaisin sinulle esittää.

MIKÄ MAHTAA OLLA EKSOOTTISIN RUOKA, JOTA OLET MAISTANUT?

Itsellä se on juuri nämä kanan sydämet ja etanat. Joista pidän ehdottomasti enemmän kanan sydämistä. Etanat on iljakkaita, kumimaisia, ei hyviä, eikä minun makuun...

----------------------------------------

Mutta eksoottisesta ruokatarjonnasta, johonkin vähän vähemmän eksoottiseen ja vähän enemmän visuaalisestikin houkuttelevaan.

Eli korealaiseen jogurttibaariin. Siis voi NAMI NAMI!

Täällä on kiva idea, eli otat seinustalta hermeettisen kipon, johon saat itse tursottaa sun kymmenestä eri sortista mieleistäsi jädeä (tai tämä ei kuulema ole sitä perinteistä jäätelöä, vaan kevyempää, jogurttimaista vaihtoehtoa, joka on vähärasvaista, mutta siltikin aivan taivaallisen ihanaa!).

Taustalla näkyvät nuo automaatit, joista saa itse ottaa kuppiinsa täytettä sen verran kuin mieli tekee

Ja siinä niitä sitten on. Jos sun minkä sorttista makua. Itse maistoin tänään mangoa, baby coconutia, boysenmarjaa ja green teetä. Neitokaisella oli mansikkaa ja blueberry tartia, joka oli muuten ihan taivaallisen hyvää. Pakko ottaa sitä ensi kerralla.

Ja tästä sitten päälle vähän lisämakua. Näitä oli niin hirveät määrät, etten osannut kyllä valita kuin edellisen pöydän marja-hedelmäpaloista karhunmarjaa, mustikkaa ja mangoa ja tästä vain kookoshiutaleita.

Sitten annokset punnitaan ja hinta määräytyy painon mukaan. Kätevää!

Tässä oma kupposeni, jonka jaoin mieheni kanssa. Makuja siis neljä ja päällä tuoreita marjoja ja kookoshiutaleita.

Ai että oliko hyvää? Jos kippo halutaan kaapia niin tyhjäksi, että loput jo ryystetään, niin voitte ehkä arvata, että hyvää oli... ;-)