Kirjoittamisen perusopinnot

Tänään minua odotti mailiboxissa iloinen yllätys.

Syksyllähän minulla alkaa aivan uusi elämänvaihe, kun tytär menee jo Kindergarteniin ja on koulussa joka päivä, aamukasista iltapäivä kolmeen. Niinpä mammalla on ollut kevään aikana jo suuri huoli siitä, että kuinka mahdan saada aikani syksyllä kulumaan. Niinpä hain huhtikuussa entisen asuinpaikkakuntani (siis siellä Suomessa) yliopiston järjestämään kirjoittamisen perusopintokokonaisuuteen (30 op) ja halusin kokeilla onneani, josko pääsisin minäkin tähän kirjoittajaryhmään mukaan.

Opinnot järjestetään pääosin etänä, ja kun ennen hakemuksen lähettämistä vielä tiedustelin, onko opintokokonaisuutta mahdollisuus suorittaa täysin etänä (tällainen ulkosuomalainen kun olen, enkä pysty lähijaksoille osallistumaan), sain heti myönteisen vastauksen ja niinpä laitoin hakupaperit ja hakukirjeen menemään.

Opintokokonaisuuteen valittiin reilusta 60 hakijasta 31 opiskelijaa ja minä olin yksi näistä onnekkaista, kirjoittamisen perusopinnot syksyllä aloittavista valituista.


Nyt pääsenkin ihan tosissaan paneutumaan kirjoittamisen eri alalajeihin ja tyyleihin, ja odotan tätä alkavaa opintokokonaisuutta jo suurella innolla ja jännityksellä!

Ehkä nyt löydän sen omimmilta tuntuvan kirjoittamisen tyylin. Oli se sitten kaunokirjallista, tietopohjaista, blogikirjoittamista tai journalistista kirjoittamista.

Mitä näistä tai jollei mitään näistä, se selvinnee minulle syksyn ja tulevan talven aikana.

Toivottavasti ;-)

UP 3D-elokuvan tunnelmia

Kävimme tosiaan perjantaina katsomassa tyttären kanssa animaation UP ja päädyimme katsomaan elokuvan 3D-versiona. Niin ja taisinpa uhata tästä leffasta vielä kirjoittavani vähän lisää.

Hassu tilanne sattui jo heti leffaan mentäessä. Elokuvasalissa, jossa leffan oli tarkoitus alkaa, oli pieniä teknisiä ongelmia ja manageri ystävällisesti ehdotti, että jospa voisimme tulla reilun tunnin päästä alkavaan näytökseen, ilmaiseksi.

No tottahan se meille sopi ja niinpä kävimme pikaisesti kotona lounastamassa ja palasimme puoliltapäivin takaisin leffateatteriin.

Itse elokuva oli oikein värikästä ja vauhdikasta katseltavaa, josta itselleni jäivät päällimmäisinä hahmoina mieleen vanha mies Carl ja hänen hupaisa partiopoikaseuralaisensa Russell, jonka kanssa vanhus päätyy haaveilemaansa, hurjaan seikkailuun, aina Etelä-Amerikkaan saakka. Niin ja milläs muulla ajopelillä kuin omalla talollaan lennellen, tuhansien värikkäiden ilmapallojen varassa.

Tiedossa on siis sangen mielikuvituksellista menoa ja kun tämä parivaljakko pääsee Etelä-Amerikkaan, meno senkuin villiintyy.

Jotta tuo ilmapallojen varassa oleva talo saataisiin määränpäähänsä, Paratiisiputousten viereen, on näiden kahden seikkailijan vastassa vielä monen monta mielenkiintoista ja vauhdikasta tilannetta.

Koko perheen viihdyttävä elokuva, jota oli aikuisena kiva seurata 3D-versiona, mutta joka oli 5-veelle näin toteutettuna joidenkin kohtauksien aikana vähän liikaa ja niinpä neitimme nakkasi 3D-lasinsa muutamassa kohtaa nenältä pois.

Visuaalisesti tosi upeasti toteutettu elokuva, joka oli juoneltaan elokuvan loppupuolelle mentäessä ehkä hivenen sekava ja itselle jäi avautumatta muutama pieni yksityiskohta elokuvassa. Mutta näistä ajatuksista voit lukea lisää täältä.

Leppoisa lauantai

Tänään ollaan otettu ihan rennosti. Perheen kanssa yhdessäoloa, aurinkoa, uintia ja ihan vain oleskelua.

Perheen pienin pulasi pari tuntia uima-altaassa. Meillä ei ole omaa uima-allasta, vaan talomme sijaitsee sillä tapaa kivalla alueella, että asuma-alueellemme kuuluu kaksi erillistä uima-allasaluetta. Tänä kesänä näitä altaita onkin käytetty tiheään tahtiin.

Uimaan kovasti jo opetellaan, vaan silti nuo käsikellukkeet eivät millään meinaa irrota tämän tyttösen käsivarsilta. Noh, ehkä jo syssymmällä...

Ja kun neiti pulasi altaassa, äiti paneutui TODELLA tärkeisiin asioihin. Eli nenällä oli uudet Reiskan kakkulani (vahvuuksilla muuten ja olen näistä ihan tosi iloinen! Just ihkut, isot aurinkolasit, jollaisia halusinkin) nenällä kävin People-lehden kimppuun. Kyseessä olikin varsin tärkeä nummero, sillä käytiinhän siinä läpi kesän muotia ja tietty kaikkien naisten mielenkiinnon kohteita, eli julkkiksia.

Joista erityisesti tämä kuvatus toi reisiensä kanssa ikuista taistelua käyvälle äidille erityistä lohtua. Niin, arvaatkos sinä kuka on tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa?

Ha haa...

Sehän on nimittäin aina ihailemani Scarlett Johansson, jonka luulin omaavan myös nätit ja sironnäköiset reidet. Vaan kappas kummaa, tässä kuvassa kyllä näyttävät hivenen muodokkaamilta, kuin olin kuvitellut.

Joten on näitä reisiongelmia muillakin... Jopa Scarlettin tapaisilla kaunottarilla.

Johan helpotti... ;-)

P.S. Nuo Scarlettin shortsit on muuten aikas vinkeät. Aika korkea vyötärö, joka ei välttämättä ole kauhean imartelevannäköistä katseltavaa...

Tänään ohjelmassa

Täällä mennään vielä perjantai-aamussa ja äiti lupasi jo viikkoja sitten viedä keskiviikkona viimeistä kerhopäiväänsä viettäneen tyttärensä elokuviin.

Ja arvatenkin menemme katsomaan tämän tänään ensi-iltaan tulleen Disney Pixar animaation...

UP-leffan, joka trailerin mukaan tarjoaa jo visuaalisesti herkullisia hetkiä meille katsojille. Tässä on nyt vielä mietintämyssyn alla, että menemmekö katsomaan elokuvan normaaliversiona vai 3D-versiona.

Tyttäremme on erittäin eläytyvää sorttia leffoja katsellessaan ja 3D-voi olla tuon ikäiselle vielä jopa hivenen pelottavakin kokemus, joten katsotaan, mihin päädymme.

Itselläni on tästä elokuvasta päällimmäisenä tämä mielikuva. Vanha mies, viktoriaaninen talo ja miljoona värikästä ilmapalloa kannattelemassa talovanhusta sinitaivaalla, poutapilvien seassa. Mihin lie talon ja vanhuksen tie tarinassa johtaa...?

No, hivenen piti jo uteliaana kurkata jutun juonta, mutta kertoilen lisää leffakokemuksesta tänään tai huomenissa.

Renesanssifestivaalit Osa II

Tässä vielä vähän lisää kuvia viikonloppuna päättyneistä Renessanssi-ajan festivaaleista.

Mustalaisorkesteri soitti upeaa mustalaismusiikkia ja heidän joukostaan löytyi myös tämä tanssija, joka pyöritti kyllä lanteitaan aika tavalla hurjaan tahtiin.

Upeat nuo hänen haaremihousunsa, jotka muuten taitavat olla taas muodissa. Huh, taitaisi itseltä jäädä väliin, vaikka tämän naisen päällä näyttivätkin upeilta.

Ja tässä koko bändi. Upeaa musiikkia soittivat!

Nyt en enää muista, mitä soitinta tämä heppu bändissä soitteli, sillä häntä ei näy tuossa yläkuvassa, mutta itse kiinnitin erityistä huomiota hänen upeaan asuunsa. Kyllä rotevallekin miehelle käy tällaiset vaatteet.

Ja tässä vielä bändin soittimia. Kyllä on monenlaista kielisoitinta. Mitähän lie nimeltään?

Tämä muusikko oli ihan omaa lajiaan. Hän soitteli meille suurilla kelloilla ja tämä oli kyllä todella erikoista ja KOVAÄÄNISTÄ musiikkia!

Siinä on koko hänen kellokavalkadinsa. Oli kuulkaas melkoista kilinää, mutta todella taidolla hän näitä kellojaan kyllä kilisytteli, pakko myöntää... ;-)

Itse ihailen aina tapahtuman lintunäytöstä. Kaikki heidän keräämänsä rahat menevät lintutarhalle, joka pelastaa haavoittuneita tai muuten loukkaantuneita lintuja ja esimerkiksi tämä upea valkopäämerikotka on heidän tarhansa asukki.

Alueellamme on useita ns. Sanctuary-tyylisiä tarhoja, joissa suojellaan hylättyjä tai loukkaantuneita eläimiä. Yksi suosikeistani on kissaeläimistä huoltapitävä Sanctuary, jonne tuodaan mm. lemmikeiksi otettuja petokissaeläimiä, kuten tiikereitä, leijonia ja leopardeja. Täällä kun niitäkin salakuljetetaan ja kuvitellaan, että tiikeriäkin voi pitää lemmikkinä. Surullista, mutta onneksi löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiina auttamaan näitä viattomia eläinparkoja.

Tässä vielä tuo upea valkopäämerikotka. Kyllä se vaan on ylväs lintu!

Alueella oli myös mahdollista ratsastaa norsun selässä. Norsuja oli metsän laidassa kolme ja minua jotenkin säälitti nämä otukset. Tämäkin yksilö polki aloillaan hyvin hermostuneen näköisenä ja mietin, että koskahan mahtaa pillastua. Tähän kyytiin en siis tosiaankaan olisi halunnut, sillä fanttiystävät näyttivät hivenen rauhattomilta kavereilta...

Kamelit sen sijaan ottivat ihan lungisti ja toinen herra-kameli makoili metsän keskellä ja on ollut varmaan oma haasteensa saada se yksilö liikkeelle mahdollisia asiakkaita kuljettemaan. Tämä yksilö oli myös varsin tyytyväinen kaveri ja märehti luultavimmin heinää suunsa siimeksissä, sillä hirmuinen mouskutus sieltä kuului, kun tyttären kanssa teimme vähän lähempää tuttavuutta.

Ihan mukavan päivän saimme taas tuolla tapahtumassa viettää ja arvelenpa, että ensi keväänä taas tuonne suuntaamme. Joka kevät siellä kuitenkin on jotain uutta ja ihmeellistä katseltavaa.

Renesanssifestivaaleilla Osa I

Kirjoittelin jo tuossa aiemmin toiseen blogiini, Pink Pioniesiin tästä mainiosta renesanssitapahtumasta, joka sijoittuu joka vuosi huhti-toukokuulle ja jonne milteipä joka kevät olemme suunnanneet.


Tämä tapahtuma järjestetään pienen pienessä, tätä tapahtumaa varten rakennetussa pikkukylässä, jonne mentäessä astut ikäänkuin eri aikakauteen, keskiaikaisen linnan muurien sisäpuolelle.

Porttien avautumista odotellessa kuninkaalliset toivottelivat väen tervetulleiksi linnan muurilta käsin.

Ja sisällä kylässä saatoit kohdata toinen toistaan upeammin pukeutuneita hahmoja. Tämä lady jakoi lehtisiä jo pian alkavaan esitykseen. Aivan upea puku hänellä...

...mutta erityisesti hänen kenkänsä saivat minut pysähtymään. Oh my! Noillako sitten pitäisi kävellä koko päivä? Taitaisi jäädä itseltä väliin.

Nämä kaksi nuorta miestä kävelivät vastaan joka paikassa ja kovaääniseen tyylinsä esittivät (vai liekö jo sitä loppupäivästä olleet, sillä kylässähän on oikeudet myydä alkoholivirvokkeita) hivenen juopuneita Saksan poikia.

Ja kylä on täynnä tämän tyylisiä pieniä putiikkeja ja rakennuksia. Tässä myytiin, niin hupaisalta kuin se ehkä kuulostaakin, King's Nuts eli siis kuninkaan pähkinöitä.

Tämä huomiota herättävä pari oli pukeutunut upeasti, molemmat narrin asuihin.

Tämä pari taas edusti hivenen hillitympää, talonpoikaistyyliä, mutta mielestäni heidänkin asunsa ovat todella upeasti toteutetut ja kauniit.

Näistä kauniista kärryistä saattoi ostaa vaikkapa rasian mansikoita tai raikastavaa ananasta.

Ja kun istahdit eväitäsi syömään, saatoit nähdä vieressäsi vaikkapa linnan neidon munkin kanssa rupattelemassa.

Tarinatuokioita ja erilaisia esityksiä oli tarjolla usealla eri lavalla. Tässä kerrotaan jännittäviä merirosvotarinoita.

Ja tokihan ihmisillä pitää olla mahdollisuus myös syödä tukevammin. Alueelta löytyy useita pizzerioita...

...sekä muita ravintoloita. Tästä fajitas-paikasta me löysimme omat lounasannoksemme. Ja maittavaa oli, vaikkakin fajitas-lihaan oli eksynyt ihan pikkiriikkisen liikaa suolaa.

Alueella kohoaa myös näyttävä linna, jonka ikkunankarmit olivat pikkuneitimme kummastukseksi punaiset. Hmm, mitähän tässä linnassa lie tapahtuu?

Ja linnan pihalta löytyi vielä näin hurjan oloinen giljotiini? Ups, tänne linnaan emme poikenneetkaan, sillä osoittautui kauhujen linnaksi, jonne saattoi pääsymaksua vastaan mennä koettamaan hermojaan. Sen tarkemmin en lähtenyt kurkkimaan, mitä kauheuksia siellä oli tarjolla. Itselle riitti jo tämä näkymä...

----------------------------------------

Laitan huomenna vielä vähän lisää tunnelmia täältä tapahtumasta. Vähän musiikkiin ja eläimiin liittyviä kuvia tulossa tuolloin.

Block Party

Tänään pidimme kadullamme Memorial Dayn kunniaksi ns. Block Partyt ja niinpä suurin osa katumme perheistä kokoontuikin kadun päädyssä asustavan perheen pihan edustalle, grillaillen, istuen retkituoleissa, siemaillen kuka mitäkin (yksi naapureistamme on Budweiserilla työssä, joten hän tarjoaa aina oluet ja miehet kyllä tykkää... ;-))

Katumme päädyssä asustava perhe on joka ikinen juhlapyhä kehittänyt jotain kivaa yhteistä tekemistä perheille ja kun eilen huikkasivat meille, että olisiko kiinnostusta tulla heille tänään grillailemaan, ei tuohon tarvinnut kovin kauaa vastausta miettiä. Tämän perheen isukki on muuten ohjaaja, joka ohjaa mm. mainoselokuvia ja tämä setä on myös arvatenkin elokuvien ystävä. Siispä yhtäkään block partya ei ole pidetty ilman elokuvia...

Eli siis, alkuillasta lapset leikkivät, pyöräilivät, kirmasivat pitkin katuja ja muuten vaan sähkäsivät sitä sun tätä, mutta kun ilta hämärtyi riittävästi, virittelivät miehet jo tuttuun tapaan leffakankaan ja tänään katselimme illan hämärässä elokuvan Hotel for Dogs.

Tässä taitavat vielä olla koolla kaikki lapset, mutta kun leffaa oli mennyt noin puolisen tuntia (jos sitäkään), jo oli yksi sun toinen joko herkkupöydän äärellä tai kirmailemassa kuka minnekin suuntaan...

Hotel for Dogs on arvatenkin koira-aiheinen, koko perheen elokuva, joka kertoo kahdesta sisaruksesta, Andista ja Brucesta, jotka ovat kiertäneet sijaiskodista toiseen ja ovat onnistuneet kaiken tuon aikaa pitämään salaa huolta Friday-nimisestä koirasta. Kun nämä sisarukset taas kerran päätyvät uuteen sijaisperheeseen, he alkavat salaa majoittamaan kulkukoiria läheiseen, tyhjänä olevaan, vanhaan hotelliin. Tästä alkaa melkoinen hulabaloo ja tietenkin väliin mahtuu myös pientä epäonnea ja vastoinkäymisiä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Enempää en nyt juonta paljasta, mutta koetan kirjoittaa tästäkin elokuvasta vähän tarkemmin MovieBabblingseihin (linkki tuossa sivussa) lähipäivinä ;-)

Tämä oli oikein hauska elokuva, jossa oli juuri sopivasti vauhtia, huumoria ja ihan hyppysellinen draamaa. Hotel for Dogs on aikuisellekin ihan viihdyttävä leffa, minusta ainakin oli aika hupaisaa seurata koirahotellin syntyä ja kehittymistä varsin ylelliseksi hotelliksi, jossa koiraveijareille oli tarjolla jos minkälaista viihdykettä aikansa kuluksi.

Ihan perheen pienemmille tämä voi olla vielä vähän monimutkainen aihe, meidän 5-vee on selvästi vielä animaatioiden lumossa ja tämäntyyliset leffat kiinnostavat häntä hetken, mutta jo kohta kirmasi menemään eikä jaksanut ihan koko aikaa elokuvaan keskittyä.

Minä taas ihastuin elokuvan pieneen tähteen, Friday-koiraan, joka oli tosi veijari kaveri ja mennä kirmasi, minkä kintuistaan ehti. Piti myöskin hämmästellä tuota kaikenkarvaista ja kirjavaa koirajoukkoa, kuinka hyvin jokaikinen koira suoriutui "roolistaan". Tämä elokuva osoitti taas kerran, miten uskomattoman viisaita ja oppivaisia koiraystävämme voivatkaan olla ;-)

Kaikille koirien ystäville viihdyttävää katsottavaa, aikuiset mukaanlukien.