Saturday, September 5, 2009

Where The Wild Things Are

Muistaako kukaan lapsuudestaan tällaista kirjaa? Tai onko joku teistä ehkä kuullut tästä kirjasta tai lukenut omalle lapselleen? Itse en muista tätä kirjaa omasta lapsuudestani, mutta oman tyttären kirjavalikoimista tämä ihastuttava teos kyllä löytyy.


Where The Wild Things Are on Maurice Sendakin kirjoittama ja kuvittama kirja, joka on voittanut mm. Caldecott mitalin. Where The Wild Things Are on Yhdysvalloissa ehkä yksi luetuimmista ja rakastetuimmista lastenkirjoista ja itse olen erityisen ihastunut kirjan kuvitukseen, itse tarinankin ollessa varsin hyvin oivallettu ja omalaatuinen.

Kirja kertoo pienestä Max-pojasta, jolla on takanaan enemmän tai vähemmän villi ilta, sillä susipukuunsa pukeutuneena ja huonosti käyttäytyneenä hän jää ilman iltaruokaansa ja seisoo närkästyneenä omassa huoneessaan. Yhtäkkiä hänen huoneensa alkaa kuitenkin elämään ja hän päätyy mielikuvituksessaan suureen seikkailuun, kauas merten taakse, salaperäiselle saarelle, jossa kaikki villit asustavat.

Nuo hurjat, villit otukset eivät Maxia juuri hetkauta ja hän lumoaa tomeralla olemuksellaan kaikki pelottavannäköiset hirviöt ja onkin pian koko mörkölauman kuningas! Hän ja kaikki jättiläismäiset hirviöt kirmaavat, temuavat, riehuvat ja tekevät mitä hurjimpia juttuja, kunnes Max toteaa lyhyesti: Now Stop! Ja pian koko mörkölauma on unten mailla ja Max huomaa olevansa yksin.

Yksin ja makoisan ruoan tuoksun leijaillessa hänen sieraimiinsa, hän huomaa kyllästyneensä kuninkuuteen tuolla kaukaisella villien otusten saarella ja kaipaa takaisin kotiin.

Niinpä hän palaa saarelta pitkän matkan tehneenä ja paljon kokeneena omaan huoneeseensa ja kas, siellähän se on illallinenkin häntä odottamassa - ja ihme ja kumma, ruoka on vielä lämmintä ;-)

Olen erityisen ihastunut kirjan kuvitukseen. Persoonallisesti toteutetut villit oliot, hassunkurisine varpaineen, nenineen, korvineen, hampaineen ja sarvineen ovat virittäneet useita keskusteluja 5-veeni kanssa ja juuri tänäänkin pohdimme, millaiseksi tytär omissa silmissään näkee esimerkiksi vasemmanpuoleisen hirviön liskomaiset jalat, kun taas oikeanpuoleisella hirviön totesimme hetimiten omistavan ihan ihmislapsen kaltaiset, viidellä varpaalla ja kynsillä varustetut jalat.

Innostuimmepa jopa maalaamaan omat villit otuksemme ja täytyy heti myöntää, että tyttäreni onnistui taiteilussa huomattavasti äitiään paremmin. Hänen mörkönsä kun olivat aivan ilmiömäisen hassuja kaikkine sarvineen, hampaineen ja erikoisine jalkoineen.

Tämä kirja saa tosiaankin pienen lapsen mielikuvituksen vauhtiin, jos vaan annat sille luvan ja tartut itsekin mukaan hauskaan keskusteluun ja puuhasteluun.

Niinpä olin pyllähtää tuoliltani, kun tässä jokunen viikko sitten elokuvasalissa istuessani näin trailerin tästä ihanasta elokuvasta. Ajattelin mielessäni, että jes! Tämä on aivan pakko nähdä! Ja mikä kiehtovinta Where the wild things are-leffa ei ole animaatio, vaan aivan oikein ihmisin ja "möröin" varusteltu tarina, joka nappaa taatusti syliinsä niin lapset kuin aikuisetkin, myös minut, 37-vuotiaan kotiäidin.

Tuskin maltan odottaa, että tämä elokuva tulee ensi-iltaan. Näen jo itseni kurvaamassa täyttä kyytiä läheiselle mallille, seisoskellen lippuluukulla ensimmäisten joukossa.

Harkinnassa on vielä, arvaanko ottaa mukaani 5-veen tyttäreni. Elokuvassa esiintyvät isot villit otukset kun voivat näinkin realistisesti toteutettuna saada mielikuvituksen liiaksikin villiintymään. Joten voi olla, että äiti menee katsomaan elokuvan yksin.


Luulenpa, että tämä elokuva on myös visuaalisesti upeaa taiturointia ja odotan tätä elokuvakokemusta myös siltä osin erittäin suurella mielenkiinnolla!

Yhdysvaltojen ensi-ilta tälle ihanuudelle on 16.10., Suomen ensi-ilta puolestaan 6.11.

12 comments:

Helinä Laajalahti said...

Minulle tuo kirja ei ole tuttu, mutta kansikuva herätti jotain mielleyhtymiä - pitää tämä ainakin lainata kirjastosta ensi kerralla!

Leffaa olen minäkin odottanut jo jonkin aikaa. Näin siitä trailerin joskus loppukeväästä ja se näytti niin ihastuttavalta, että pistin heti katsottavien joukkoon.

Suvi said...

Tuli heti mieleen Hassut hurjat hirviöt. Ja kun tänään ollaan juts kirjastoon menossa, katsoin verkkokirjastosa josko tuo kirja olis paikalla. Ja sehän olikin sitten oikeasti tuo Hassut hurjat hirviöt.

Itsekkin olen nähnyt sen trailerin teatterissa, ja vaikutti erittäin mukavalta.

Pitää siis käydä hakemassa kirjakin kotiin luettavaksi, ja varmasti pojan kanssa käydään elokuvissa katsomassa.

Sonja said...

Oi, tuon voisin itsekin katsoa, vaikka en kirjaa tunnekaan.

Sari said...

Päivi, kirja on tosi hauska, itse tekstiä ei ole hirmusti, mutta useinhan kuvat kertovatkin enemmän kuin sanat. Ja luulenpa, että pikkuneitinne pitää tästä!

Tämä leffojen odottaminen on rasittavaa, kun ihan jo polttelee nähdä tämä. Niin ihanalta tuo traileri tosiaan vaikutti!

Suvi, mä en tosiaan edes tiennyt, mikä kirja on suomeksi, mutta nythän se sitten paljastui! Ja arvauksesi meni ihan nappiin!

Ja kirjana varmasti mieleinen pojallesi, kun pääosassakin on pieni poika. Meillä ainakin tosi tykätty kirja, ei liian paksu, ei liikaa tekstiä, mutta kuvia sitäkin enemmän.

Sonja, siis ihmeessä katsomaan tämä leffa, jos vaan aiheeltaan yhtään tuntuu kiinnostavalta. Tämä elokuva on taatusti erilainen ja ihastuttava!

Suvi said...

Kirjastosta tuon kirjan hain. Poika tykkäs kovasti ja kyllä tyttökin. Ihanat ne kuvat. Kiitos siis kirjavinkistä.

Sari said...

Hei Suvi ja kiva jos olin samalla kirjavinkin antajana! Ihana kirja se kyllä onkin!

Anonymous said...

Minä en muista tällaista kirjaa ollenkaan! Siksi ihmettelinkin kun trailerissa kohkattiin että rakastettu ja tunnettu kirja, olin että whaaaattt??! Mutta leffa näyttää mielenkiintoiselta joten otan sen katsontalistalleni ;O)

Sari said...

Moi Mikaela. Tämä kirja on tosi tunnettu täällä Jenkkilässä, mut en mäkään muista kyseistä kirjaa omasta lapsuudestani. Meidän pikkuneidin lempparikirjoja, kun pääosassa vähän rasavilli, peloton pikkupoika... ;-) Leffa on varmasti aivan ihana, pakko mennä katsomaan!

Helinä Laajalahti said...

Minä sain juuri oman kirjani kirjastosta ja lukaisin sen tuossa pikaisesti :) Pikkuneidille tulee sitten varmaan iltalukemisena. Tämä ei tosiaan ollut minulle ennestään tuttu, kansikuvan olin vissiin joskus nähnyt mutta tarinaa en tuntenut. Jännä tutustua uusiin asioihin näin, kun eri kirjat ovat eri maissa lasten suurimpia suosikkeja :) Leffaa odotan kyllä edelleen kirjan luvun jälkeen mielenkiinnolla!

Sari said...

Moi Päivi. Huomasit varmaan, että itse teksti jää tässä kirjassa miltei toiselle sijalle kuvituksen kanssa, mutta tarinahan kyllä etenee ihan loogisesti, eikä nuo muksut juuri liikaa tekstiä kaipaa, eivätkä jaksa edes keskittyä, jos tekstiä on liikaa. Edes 5-veenä.

Luulen, että leffassa on hiukan lisätty tarinaan sisältöä, jotta siitä on saanut kokopitkä elokuva. Juu, mielenkiinnolla odotan kyllä leffan ensi-iltaa!

Anonymous said...

Ilmeisesti elokuvaversio on alkuperäistä kirjaa synkempi ja traagisempi. Lainaus arviosta (http://www.theglobeandmail.com/news/arts/where-the-wild-things-are/article1325210/): "Who, exactly, is this self-consciously sad film for? Possibly it's aimed at adults who, remembering the book from their childhoods, may see this retelling as a parable about childhood loss. If they need relief from the lugubrious funk left by the movie, a renewed acquaintance with Sendak's boisterous book should do the trick." Eli ehkä kannattaa ainakin ensin mennä ilman 5-vuotiasta :)

MEP said...

Joko kävit katsomassa elokuvan? Pääsin pojan kanssa katsomaan sitä hänen partiporukan kanssa joka oli voittanut liput siihen. Pojat olivat n 11v-16v + joukko aikuisia. Ainakaan pojat eivät sen ihmeemmin välitäneet koko elokuvasta. Aikuiset (suurin osa miehiä) eivät oikein tienneet mitä ajatella, ihmettelivät kenelle elokuva oli "tarkoitettu". Itsellekin jäi jotenkin ontto olo. Elokuvan loppu ei ollut mieleeni. Hienosti se oli kuvattu ja hiukan kirjaa muunneltu.
BTW minäkin tykkään Fur elokuvasta :)