Where The Wild Things Are

Muistaako kukaan lapsuudestaan tällaista kirjaa? Tai onko joku teistä ehkä kuullut tästä kirjasta tai lukenut omalle lapselleen? Itse en muista tätä kirjaa omasta lapsuudestani, mutta oman tyttären kirjavalikoimista tämä ihastuttava teos kyllä löytyy.


Where The Wild Things Are on Maurice Sendakin kirjoittama ja kuvittama kirja, joka on voittanut mm. Caldecott mitalin. Where The Wild Things Are on Yhdysvalloissa ehkä yksi luetuimmista ja rakastetuimmista lastenkirjoista ja itse olen erityisen ihastunut kirjan kuvitukseen, itse tarinankin ollessa varsin hyvin oivallettu ja omalaatuinen.

Kirja kertoo pienestä Max-pojasta, jolla on takanaan enemmän tai vähemmän villi ilta, sillä susipukuunsa pukeutuneena ja huonosti käyttäytyneenä hän jää ilman iltaruokaansa ja seisoo närkästyneenä omassa huoneessaan. Yhtäkkiä hänen huoneensa alkaa kuitenkin elämään ja hän päätyy mielikuvituksessaan suureen seikkailuun, kauas merten taakse, salaperäiselle saarelle, jossa kaikki villit asustavat.

Nuo hurjat, villit otukset eivät Maxia juuri hetkauta ja hän lumoaa tomeralla olemuksellaan kaikki pelottavannäköiset hirviöt ja onkin pian koko mörkölauman kuningas! Hän ja kaikki jättiläismäiset hirviöt kirmaavat, temuavat, riehuvat ja tekevät mitä hurjimpia juttuja, kunnes Max toteaa lyhyesti: Now Stop! Ja pian koko mörkölauma on unten mailla ja Max huomaa olevansa yksin.

Yksin ja makoisan ruoan tuoksun leijaillessa hänen sieraimiinsa, hän huomaa kyllästyneensä kuninkuuteen tuolla kaukaisella villien otusten saarella ja kaipaa takaisin kotiin.

Niinpä hän palaa saarelta pitkän matkan tehneenä ja paljon kokeneena omaan huoneeseensa ja kas, siellähän se on illallinenkin häntä odottamassa - ja ihme ja kumma, ruoka on vielä lämmintä ;-)

Olen erityisen ihastunut kirjan kuvitukseen. Persoonallisesti toteutetut villit oliot, hassunkurisine varpaineen, nenineen, korvineen, hampaineen ja sarvineen ovat virittäneet useita keskusteluja 5-veeni kanssa ja juuri tänäänkin pohdimme, millaiseksi tytär omissa silmissään näkee esimerkiksi vasemmanpuoleisen hirviön liskomaiset jalat, kun taas oikeanpuoleisella hirviön totesimme hetimiten omistavan ihan ihmislapsen kaltaiset, viidellä varpaalla ja kynsillä varustetut jalat.

Innostuimmepa jopa maalaamaan omat villit otuksemme ja täytyy heti myöntää, että tyttäreni onnistui taiteilussa huomattavasti äitiään paremmin. Hänen mörkönsä kun olivat aivan ilmiömäisen hassuja kaikkine sarvineen, hampaineen ja erikoisine jalkoineen.

Tämä kirja saa tosiaankin pienen lapsen mielikuvituksen vauhtiin, jos vaan annat sille luvan ja tartut itsekin mukaan hauskaan keskusteluun ja puuhasteluun.

Niinpä olin pyllähtää tuoliltani, kun tässä jokunen viikko sitten elokuvasalissa istuessani näin trailerin tästä ihanasta elokuvasta. Ajattelin mielessäni, että jes! Tämä on aivan pakko nähdä! Ja mikä kiehtovinta Where the wild things are-leffa ei ole animaatio, vaan aivan oikein ihmisin ja "möröin" varusteltu tarina, joka nappaa taatusti syliinsä niin lapset kuin aikuisetkin, myös minut, 37-vuotiaan kotiäidin.

Tuskin maltan odottaa, että tämä elokuva tulee ensi-iltaan. Näen jo itseni kurvaamassa täyttä kyytiä läheiselle mallille, seisoskellen lippuluukulla ensimmäisten joukossa.

Harkinnassa on vielä, arvaanko ottaa mukaani 5-veen tyttäreni. Elokuvassa esiintyvät isot villit otukset kun voivat näinkin realistisesti toteutettuna saada mielikuvituksen liiaksikin villiintymään. Joten voi olla, että äiti menee katsomaan elokuvan yksin.


Luulenpa, että tämä elokuva on myös visuaalisesti upeaa taiturointia ja odotan tätä elokuvakokemusta myös siltä osin erittäin suurella mielenkiinnolla!

Yhdysvaltojen ensi-ilta tälle ihanuudelle on 16.10., Suomen ensi-ilta puolestaan 6.11.