Huomasin tänä aamuna Mikaelan ja Sooloilijan blogeissa suru-uutisen.
Patrick Swayze menetti lopulta kamppailunsa haimasyöpää vastaan ja poistui keskuudestamme maanantaiyönä, 14.9.2009, 57-vuoden iässä.
Patrick Swayze liittyy vahvasti omaan nuoruuteeni, jolloin olin jo täysin koukussa elokuvien värikkääseen maailmaan. Ghost tuli valkokankaalle vuonna 1990, ollessani 18-vuotias, nuori tytönheitukka, lukiolainen, romantikko ja nälkäinen tämäntyyppisille elokuville. Vaikka itse tarina voi vaikuttaa hiukan lapselliselta, minuun tämä tehosi ja olen nähnyt Ghostin taatusti ihan liiankin moneen kertaan. Jokunen vuosi sitten katsoin elokuvan taas kerran ja huomasin, että aikuisen naisen silmin havaitsin siinä paljon huvittaviakin piirteitä, mutta silti, on se mulle ns. klassikkoleffa, johon liittyy paljon muistoja nuoruudesta.
Point Break on kuitenkin SE elokuva, josta muistan Patrick Swayzen parhaiten. Olin tuolloin 19-vuotias ja ollut jo kimpassa muutaman vuoden tuolloisen poikakaverini, nykyisen mieheni kanssa. Minä 90-luvun pörröpää heavytyttö ja pitkätukkainen miehenalkuni katselimme tätä elokuvaa kainalokkain useampaankin otteeseen ja sen sanoma ja kaikki ne coolit surfer dudet upposivat meihin, 90-luvun "kapinallisiin" (vaikkei me mitään kapinallisia oltu, kunhan kuviteltiin...). Pitkätukkiin, rebeleihin, omaa itseään etsiskeleviin nuoriin.
Nämä kaksi elokuvaa kulkevat aina mukanani ja niin kulkee myös Patrick Swayze...
Patrick Swayze oli naimisissa (34 vuoden ajan) suomalaissyntyisen Lisa Niemen kanssa ja he pysyttelivät poissa julkisuuden valokiilasta, asustaen ranchillaan hevostensa ja koiriensa ympäröiminä.
"I would be happy if he's around for a long time, and I am being whatever I need to be to help him do that," Lisa totesi People lehden haastattelussa huhtikuussa 2009.
Patrick oli vielä keväällä televisioidussa Barbara Waltersin haastattelussa toiveikas ja pohti tilannettaan tähän tapaan:
"I want to last until they find a cure . . . I keep my heart and soul and my spirit open to miracles."
Read more: http://www.nydailynews.com/entertainment/galleries/patrick_swayzes_career/patrick_swayzes_career.html#ph3#ixzz0RBgiw4JE
Sydämeni oli murtua, kun katselin keväällä tuota haastattelua ja kun näin sen syvän rakkauden, mikä näiden kahden ihmisen välillä oli. Itkultakaan ei voinut välttyä, kun katseli noita kahta ihmistä, toinen jo niin kuihtunut ja silti täynnä toivoa ja rakkautta, toinen vielä vahvasti kiinni elämässä ja henkisesti ehkä vielä hivenen valmistautumaton kohtaamaan elämänsä suurimman surun....
Patrick Swayze 18.8.1952-14.9.2009
Tämä mamma on ainakin ihan aidosti surullinen tämän sympaattisen näyttelijän kuolemasta. Tuntuu kuin osa omaa nuoruuttakin olisi yhtäkkiä kadonnut jonnekin... Pystynköhän sittenkään katsomaan tänään Point Breakia, harkintaan menee...
Tuesday, September 15, 2009
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
6 comments:
R.I.P. Patrick !
Ihailin heidän avioliittoaan.
Ja tietenkin hänen roolitöitään, joista Myrskyn ratsastajat - Point Break oli minusta paras!
**************
Huomasin sivupalkistasi, että olet katsonut hyviä, mielenkiintoisia ja osittain samoja elokuvia kuin minäkin..
Tuleekohan niistä juttua?
Sama täällä. Ihailin myös heidän tämän päivän maailmassa TODELLA PITKÄÄN kestänyttä avioliittoaan ja sitä syvää rakkautta, joita he toinen toistaan kohtaan tunsivat. Se on jo sellainen saavutus elämässä, että siinä mielessä Patrick tunsi lopun lähestyessä kuitenkin eläneensä täyden elämän, näyttelijäntyönsä ohella.
Juu, täs on tullut katseltua tosi mielenkiintoisia leffoja. Ainakin Julie & Juliasta ja My Sisters Keeperistä olen ajatellut kirjoittaa, jos vain suinkin ennätän... ;-)
Tuo pitkä avioliitto onkin harvinaista noissa piireissä.Surullista kun syöpä vie niin monet ....
Tuo My Sister¨s keeper kiinnostaakin,niin että jään odottelemaan mitä siitä kirjoitat....
Yaelian, pitkä avioliitto on juu harvinaista Hollywood-piireissä, mutta taitaa se ruveta olemaan harvinaista jo meidän tavallisten tallaajienkin keskuudessa... My Sisters keeper oli mielenkiintoinen, mutta tosi raastava elokuva, ja se oli ihan kauhea kokemus leffateatterissa. mun piti pidätellä koko ajan itteäni, etten olisi purskahtanut itkuun. Ja aihe tosi surullinen ja vaikea, syövästähän siinäkin kerrotaan.
Ihana kirjoitus, allekirjoitan kyllä kaiken mitä sanoit ;O) Ollaan samaa ikäluokkaa joten pakkohan tuo Swayzen kuolema oli noteerata, on tehnyt leffoja jotka olivat SE juttu juuri teini-iässä..
Moi Mikaela. Jep, niin se menee. Patrick Swayzeen ja juuri noihin kahteen mainitsemaani leffaan liittyy IHAN liian monta muistoa sieltä nuoruusajoilta, joten en mäkään sit voinut olla hänestä kirjoittamatta... ;-)
Post a Comment