Thursday, April 16, 2009

Fracture

Hei vaan. Olenpa ollut taas pitkään poies täältä blogista. Huih! Mutta tämä viikkokin on mennä vierähtänyt enempi tai vähempi sairastellessa. Ensin oli vatsaoireita, sitten tuli kovaa kuumetta ja tänään päätin jo viimein mennä lääkäriin. Ja sainkin vahvan antibiottikuurin ja toivon sen jo pian vaikuttavan.

Mutta tänään osui leffakanavia pyöritellessäni silmiini elokuva, joka oli minulle ennestään ihan tuntematon tapaus.

Katselimme siis mieheni kanssa tänään leffan Fracture, jossa pääosissa vahvan uran luonut Sir Anthony Hopkins sekä jo The Notebook-leffasta vahvasti mieleeni jäänyt, nuori komistus Ryan Gosling.

Mielenkiintoinen psykolinen "thrilleri", jos nyt näin voidaan sanoa, ei niinkään vavisuttava thrilleri, mutta mielenkiintoista psykologista pyöritystä jälleen kerran, niinkuin olen muuten huomannut Hopkinsin leffoissa usein olevan.

Nuori asianajaja Willy Beachum (Ryan Gosling) toimii syyttäjänä jutussa, jossa varakas herrasmies, Ted Crawford (Anthony Hopkins) on syytettynä vaimonsa murhasta. Juttu vaikuttaa alkujaan varsin yksinkertaiselta, mutta pian Beachumille paljastuu, että tämä iäkäs ja rauhallisen oloinen mies onkin varsin ovela vanha kettu, joka onkin huomattavasti hankalampi kala napattavaksi, kuin mitä Willy oli kuvitellut.

Nuori nousukas asianajaja ja vanha, kokenut konkari tuovat kankaalle mielenkiintoisen parivaljakon ja heidän sanallinen ja psykologinen kädenvääntönsä on varsin mielenkiintoista katseltavaa. Muutamat juonenkäänteet ja elokuvan loppukin saattavat olla tarkkanäköiselle katsojalle hieman ennakoitavissa ja itse tarina tuoda mieleen joitakin samalla tyylillä toteutettuja psykologisia thrillereitä, mutta joka tapauksessa varsin kutkuttavaa taiturointia Anthony Hopkinsilta jälleen kerran.

Joku kumma tuon vanhan miehen olemuksessa, hänen ilmeissään ja eleissään, siinä kaikessa rauhallisuudessa ja vakaudessa vaan toimii. Hän on kuin luotu tällaisten harkitsevien, laskelmoivien ja läpipahojen, psykologiset kiemurat taitavien konnien rooleihin.

Eikä Ryan Goslinginkaan rooli ollut moitittava, vaikka jäinkin odottamaan vielä pikkiriikkisen vahvempaa roolisuoritusta häneltä. Mutta toki Anthonyn ollessa vastapeluri ei tältä asetelmalta kai voida välttyä.

Varsin katsottava leffa kaikenkaikkiaan! Suosittelen!

4 comments:

Sooloilija said...

Hei, olen myös katsonut tämän elokuvan,löytyy jopa hyllystäni ja voisikin katsoa jossain vaiheessa uudelleen.

Pidin sen psykologisesta otteesta. Ja Anthony Hopkins on taitava! Hänen äänensä on varmaan yksi elokuvahistorian vaikuttavin! Ryan Gosling on myös persoonallinen, mutta onko tarpeeksi?

Jael said...

Tuosta leffasta en ole kuullutkaan, kuulostaa mielenkiintoiselta sillä pidän psykologista jännäreistä.

Parenemisiin ja hyvää viikonloppua!

Suvi said...

Itse pidin tuosta elokuvata paljon. Just mun tyylinen. Ja näyttelijät molemmat erittäin hyviä.

Sari said...

Moi Sooloilija. Tämä oli tosiaan ihan hyvä leffa ja minä pidän kans paljon tämän tyylisistä, enempi psykologisista jännäreistä. Anthony Hopkins on kyllä ihan omaa luokkaansa näyttelijänä ja hmm, aika tavalla samaa ajattelin Ryanista kuin sinäkin. Jokin vain puuttui hänen roolisuorituksestaan...

Yaelian, tämä kannattaa lisätä katsottavien listalle. Etenkin, jos pidät psykologisista jännäreistä. Ja kiitos, jospa nuo antibiootit alkaisivat pian tepsiä. Melko tyypillinen naistenvaiva on tässä kyseessä, ja oli jo munuaisiin menossa, joka minua vähän hirvittää, kun olen nuorempana sairastanut munuaistulehduksen ja jouduin tuolloin sairaalaan asti. Illasta on taas alaselkää kivistänyt, pitää nyt vaan toivoa, ettei tulisi mitään uutta juttua murehdittavaksi.

Suvi, tämä oli kyllä ihan hyvä leffa ja itselle aiemmin ihan tuntematon tapaus, jonka sattumalta eilen bongasin leffakanavilta.