Benihana

Viime viikolla tosiaan juhlistimme myös miehen syntymäpäiviä ja menimme sen kunniaksi syömään lempparipaikkaamme, Hibachi steakhouse Benihanaan, japanilaiseen ravintolaan, josta saa mm. herkullista, perinteisellä "teppanyaki" tyylillä tehtyä ruokaa.


Olimme ensimmäisiä asiakkaita, joten saimme odottaa hivenen aikaa ravintolan aulassa. Sieltä aukenivatkin ihan kivat näkymät drinkkibaariin.


Liekö ollut ravintolan omistaja nojailemassa tiskiin...

Kivoja nuo kaikki valaisimet tässä ravintolassa.

Ja sitten asiaan. Teppanyaki on perinteinen japanilainen tapa ruoanlaitossa ja annokset tehdään aina tällaisen lieden äärellä ja asiakkaat siis istuvat kokin ympärillä ja seuraavat ruoan valmistusta. Ja tapana on, että pöydän ollessa suuren lieden ympärillä, saatat jakaa sen tuntemattomien ihmisten kanssa, sillä pöytään istutetaan niin monta ihmistä, kun mukavasti saadaan mahtumaan ja niinpä jaoimme pöydän intialaisen pariskunnan kanssa, jotka vaikuttivat ihan mukavilta kunnes...

He päättivät valittaa joka ikisestä asiasta, kastiketta liikaa, liian vähän, mitä tämä nyt on, tuo uusi annos, ei tätä ei sitä, minä haluan extra-sitä extra-tätä. Vaivasivat kokkiparkaa koko ajan ja lopulta jopa ravintolan omistaja tuli selvittämään, että mikä on ruoassa vikana, kun koko ajan suu kävi ja valitusvirttä tuli solkenaan.

Lisäksi ärsytti, kun pariskunta puheli koko ajan rahasta. Itse en ainakaan juuri halua omista henk.koht. asioista keskustella, jos jaan pöydän tuntemattomien ihmisten kanssa...

Mutta onneksi ruoka oli sentään hyvää ja sitä oli riittävästi, tai oikeastaan ihan liikaa... Otimme Chef-special annoksen, joka oli kahdelle. Annokseen kuului alkusalaatti ja keitto, katkaravut, kanaa ja punaista lihaa paistettuna tuolla isolla liedellä sekä lisukkeena riisiä ja ihania japanilaisia kastikkeita. Punaisen lihan olisi voinut kohdaltani jättää pois kokonaan.

Jälkiruoaksi sai valita jäätelön tai shorbetin, minä valitsin tämän appelsiinishorbetin, joka oli ehkä hiukkaisen liian imelää omaan makuuni, mutta upposi kuitenkin.

Hyvää oli, mutta nyt kun on itse pienentänyt omia ruoka-annoksiaan melko tuntuvasti, olo oli varsin turta ruokailun jälkeen ja voi olla, että seuraavalla kerralla tänne mentäessä otan ihan jonkun pienen annoksen.

Enkelit ja Demonit

Katselin tässä juuri alkanutta The Insider-julkkisohjelmaa, kun yllätyksekseni huomasin, että loppukeväästä ensi-iltaan on tulossa Dan Brownin kirjaan perustuva elokuva Angels & Demons, Enkelit ja Demonit.

Brownin ehkä tunnetuin kirja/elokuva DaVinci Code jakoi niin lukijansa kuin myös elokuvayleisön kahtia. Osa piti jo kirjaa yliampuvana ja ehkä jopa liian arkana aiheena (entäpä tämä kirja sitten?), ja elokuvasta moni ei pitänyt lainkaan. Noh, sanotaan mitä sanotaan, mielestäni DaVinci Code oli viihdyttävä elokuva, mutta pakko tunnustaa, että odotan kyllä Enkelit ja Demonit-elokuvaa huomattavasti suuremmalla jännityksellä kuin DaVinci Codea.

Mielestäni Enkelit ja Demonit-kirjan tarina oli kohuttuun DaVinci Code-teokseen verrattuna mielenkiintoisempi ja selvästi mukaansatempaavampi. Ja vaikkei makuasioista voikaan kiistellä, uskaltaudun veikkaamaan, että näin on asia myös näiden kahden elokuvan suhteen ;-)

Tarinan pääosissa on Katolinen kirkko ja ikivanha, salainen veljeskunta Illuminati, joka on saanut voimansa takaisin ja aikoo tehdä kaikkensa tuhotakseen vanhan vihollisensa, Katolisen Kirkon, kohdistaen vihansa erityisesti Vatikaaniin. Ja jos tarina etenee elokuvakankaalla yhtikäs samaan tyyliiin kuin kirjan teksti, on luvassa paljon mystiikkaa ja symboliikkaa, joiden perusteella Harvardin uskonnon laitoksen tunnettu tutkija Robert Langdon
(Tom Hanks) yrittää tulkita veljeskunnan seuraavia askelia.

Langdonilla onkin siis edessään aivan uudenlaiset haasteet, kun hän yrittää kaikin tavoin estää tämän erittäin vanhan ja jo miltei unhoon jääneen, Illuminati-järjestön suunnittelemaa iskua Vatikaaniin.

Ja itse tarinahan sijoittuu pitkälti Vatikaaniin, joten onkin jännittävää nähdä, miten tietyt kohtaukset on toteutettu. Jännittyneenä odotan myös yleisesti visuaalisen puolen toteutusta, sillä ainakin DaVinci Codessa se teki minuun vaikutuksen.

Pääosassa Langdonin roolissa nähdään siis Tom Hanks, mutta näyttelijäkaartista löytyy myös muita tuttuja nimiä, kuten Ewan McGregor sekä ruotsalaiskasvo Stellan Skarsgård.

Mutta vielä pitää odottaa toukokuun 15.pvään, jotta elokuva on teattereissa.

Trailerin voit katsoa täältä: http://www.imdb.com/video/imdb/vi1394934553/

Ystävyydelle!

A friend is someone who listens

A friend is someone who cares

A friend is there for you always

I guess that's why true friends

are always so rare...

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ TEILLE KAIKILLE!

Terkuin Sari

Kiireen keskellä haastetta ja tunnustusta ;-)

Huh, hivenen on ollut kiirusta viime päivinä, kun on ollut kaikenlaista kissanristiäistä, miehen synttäreistä Valentine's Day partyjen suunnitteluun yms. liittyen.

Ja tänään vein sitten neidin pyjamissaan kerhoon, sillä he olivat päättäneet yhdistää sekä pyjamapartyt että Valentine's Dayn pippalot samalle päivälle ja mikäs siinä, sinne meni neiti Ariel-yökkärissään kerhoilemaan. Ja äiti kohta perässä, sillä vanhemmat saavat liittyä juhlintaan iltapäivällä ja sinne suuntaan siis, minäkin.

Ja partyt senkun jatkuvat iltapäivällä. Neljän maissa jatkamme toisiin Valentine's Day juhliin, jossa on sitten enempi suomitunnelmaa ja suomalaisia lapsia juhlimassa mukavaa ystävänpäivää.

Mutta hei, sainpa tässä ihanaisen tunnustuksen Yaelianilta, kiitos kaunis sinulle siitä!


Ja tiedän, tämä pitäisi myös jakaa edelleen, mutta ojentaisin sen nyt mieluummin näin yleisesti teille kaikille ihanille bloggaajille, joihin olen saanut tutustua. Teitä on liian paljon lähteä jakamaan tätä jollekin tietylle blogille ;-)

------------------------------

Ja sitten sain toisen haasteen Susalta. Se menee näin.

"Kerro jostain hurjasta kokemuksestasi.Jokaisella meillä on varmaan ollut jonkinlainen hurja mieleenjäävä kokemus.Joskus ne palautuvat mieleen; ne voivat olla joko hauskoja hurjuuksia tai sitten vakavia sellaisia, mutta niissä on jotain,mikä on jäänyt mieleen enemmän kuin joku toinen kokemus."

Onhan näitä, hurjia kokemuksia kasaantunut vuosien saatossa ja etenkin nuoruudessa niitä taisi olla miltei liiaksikin, joten niitä en aio täällä paljastaa. Ne jääkööt omiin muistoihini, joille joskus hiljaa aina itsekseni saan nauraa... ;-)

Mutta tässä nyt muutama "hurja" kokemus, joka tulee heti mieleeni.

---------------------------------------

Yksi kokemus sattui yllättäen lentokoneeessa. Ja olen tästä jo saattanut aiemminkin kirjoittaa, ainakin kommenttilootaan.

Olimme juuri nousemassa ilmaan läheiseltä, kansainväliseltä kentältä British Airwaysin koneella ja olimme odottaneet jo nousuun lähtöä puolitoista tuntia, sillä keli oli erittäin huono ja tornado-aikaa elimme, eli ilmaan ei ollut nousemista, jos myrskypilvet pörräsivät taivaalla.

Mutta puolentoista tunnin odottelun jälkeen lentokapteeni ilmoitti, että matkaan lähdetään ja niin lähdettiin. Olimme nousseet ilmaan jo jonkun aikaa ja tilanne näytti varsin rauhalliselta, pientä turbulenssia oli havaittavissa, mutta kaikki ok, ja ihmiset alkoivat jo tilailemaan juomia ja lentoemännät kiertelivät kärryineen koneessa.

Kunnes lensimme jostain syystä suoraan myrskykeskukseen ja kone lähti yllättäen putoamaan rajusti alaspäin. Tämä tilanne tuli eteemme täysin yllättäen ja ennätin vain sanoa miehelle, että onkohan tämä nyt ihan normaalia, kun lentoemojen kärryt lensivät ilmaan ja kaikki tarjolla olevat tuotteet ihmisten syliin ja itse lentoemot poukkoilivat käytävillä. Ihmiset kirkuivat ja olivat aivan shokissa ja minä vaan hoen, että onkohan tämä nyt ihan normaalia?

No eipä ollut ei, mutta onneksi pelottava pudotus kesti vain joitakin sekunteja (vaikka tuntuivat ikuisuudelta siinä penkissä käsinojista puristaen) jälkeen tilanne tasaantui kuitenkin nopeasti ja lento jatkui suht rauhallisena eteenpäin kohti Lontoota. Mutta ihmiset olivat silminnähden järkyttyneitä ja lentoemännät ottivat ymmärtäväisinä vastaan ihmisten juomatilauksia. Minä en tilannut mitään, mutta tyhjensin kyllä mieheni muovilasissa olevan viskin yhdellä kulauksella. Vaikken edes pidä viskistä... ;-)

Ja mikä minua jäi vaivaamaan, kapteeni ei sitten missään vaiheeessa vaivaantunut ilmoittamaan, miksi näin kävi ja kuinka pitkän matkan itse asiassa tipuimme alaspäin? Tai edes pahoittelemaan tapahtunutta ja rauhoittamaan matkustajia... Ihan mäntti kaveri...

-------------------------------

Toinen tilanne tulee mieleen matkaltamme Malesiassa. Olimme ystäväpariskunnan ja heidän vanhempiensa kanssa matkalla Langkawin saarella ja majoituimme ns. bungaloweihin keskelle viidakkoa, joka ajatuksena oli todella romanttinen ja eksoottinen, mutta käytännössä välillä kaikkea muuta...

Jo ensimmäisinä päivinä saimme kokea eksotiikkaa huomatessamme käärmeitä ja isoja hämähäkkejä bungalowiemme edustalla. Ja kun eräänä päivänä tulimme saarikierroksen jälkeen erittäin väsyneinä bungalowiimme, oli sänkyni päällä seinällä jumalaton lisko. Siis ihan oikeasti se oli pituudeltaan noin kolmisenkymmentä senttiä ja siinä kökötti seinällä. Minä ilmoitin miehelle kovaan ääneen, että minähän en huonettani tämän elikon kanssa jaa, ja niin mies soitti respaan ja kertoi tilanteen. Jo kohta tulee henkilökunta poistamaan otusta seinältä, vannoen että tämä on ihan harmiton tapaus, ihan harmiton... Jaa-a, no miksiköhän sitä otusta sitten riuhdottiin kaksi metriä pitkän kepin varalla eikä kukaan halunnut siihen tehdän lähempää tuttavuutta. Mene ja tiedä.

-----------------------------

Ja toinen kokemus samalta reissulta. Olimme ystävättäreni kanssa hakemassa bikineitä bungalowista miesten ollessa rannan tuntumassa. Siinä puhelimme niitä näitä ja minä ihastelin polulla olevaa, isokokoista perhosta, kunnes... Ystävätär kirkaisee: Sari VARO!!!

Minä katson häntä ihan ihmeissäni, että johan nyt on kumma, kun perhonen saa tällaisen kohun aikaan. Mutta kun vilkaisen jalkoihini, näen että jalkojeni juuressa olla kököttää isokokoinen skorpioni häntä pystyssä, valmiina suhaisemaan minua jalkaan. Olin nimittäin juuri astumassa kaverin päälle avoimissa sandaaleissani, joten kiitos P., kun huusit minulle sen varoittavan sanan!

Kun menimme bungalowiin ja tajusin tilanteen vakavuuden, istuin hetken aikaa sängyllä jalat täristen, sillä malesialaiset skorpionit ovat häijyjä ja usein erittäin myrkyllisiä. Jälkikäteen kyselimme henkilökunnalta, että ovatko skorpionin pistot jopa kuolettavia ja muistan ystävällisen mieshenkilön kertovan, että eivät ole... Yleensä...

----------------------------

Että tällaisia hurjia kokemuksia nyt tuli mieleen tällä kertaa...

Ja tämä on minusta aikas mielenkiintoinen haaste, joten laitanpa sen eteenpäin näille blogituttaville.

Sooloilijalle, Marille ja Marille.

Mukavaa perjantaita teille kaikille. Minä nappaisen nyt vähän murkinaa massuun ja sitten kipin kapin neidin kerholle juhlimaan ;-)

Nami nami...

Laihduttamisen myötä olen totuttautunut täysin uudenlaiseen ruokavalioon.

Paljon vettä, paljon kasviksia, vihanneksia, marjoja ja vielä kerran marjoja.

Myös pavut, linssit ja herneet ovat nyt enenevässä määrin ruokavaliossamme ja niistä erityisesti japanilaiset Edamamet (baby soybeans) ovat meidän herkkua!

Jopa perheen pienin napsii niitä lautaselta minkä ehtii ja huokailee vaan, että: Nami nami!

Minusta Edamamet ovat parhaimmillaan, kun ne ottaa pakastimesta (ostamme aina ison laatikollisen näitä pakasteena), ripottelee päälle vähän Kosher-suolaa ja sitten mikroon hetkeksi sulamaan (sulatuksen jälkeen saavat olla vielä rapsakkoja ja raikkaita, siis älä kuumenna).

Näitä voit syödä ihan tällaisenaan tai vaikkapa raikkaana lisukkeena salaateissa.

Ja osan laitoinkin kevyeen lohisalaattiin, jossa oli aineksina salaattia (baby spring mix), lohta, sitruunamehua ja edamamea. Tosi helppo ja kevyt ruoka ja maistuu!

Uutisotsikoissa tänään...

Meille tulee paikallinen sanomalehti, tosin vain sunnuntainumero, sillä siinä on yleensä ne tärkeimmät uutisoinnit metropleximme alueelta.

Mutta olin silti varsin yllättynyt, kun kahlasin tänä aamuna läpi etusivua ja silmiini osui uutinen etusivun alalaidassa, joka alkoi näin...

Texas school reformers try to learn lessons from Finland.

Teacher authonomy, emphasis on individuals, high goals created system that outscores most others.

Wow!

Olemme uutisotsikoissa jälleen!

Vastahan viime vuoden puolella Wall Street Journal ylisti suomalaista koulusysteemiä ja koulutuksen tasoa. Ja samoissa merkeissä olemme otsikoissa jälleen ja tällä paikallisella lehdellämmekin on levikki miljoonia.

Hyvä me!

En taida malttaa olla ensi viikolla tytärtä kerhoon viedessäni mainitsematta tästä ohikulkijoille ja ehkä jopa kerhon rehtorille.

Tyyliin, satuitko huomaamaan ne kaksi artikkelia sunnuntain lehdessä?

Etusivun juttu jatkui edelleen koko sivun mittaisena selontekona suomalaisesta koulusysteemistä sisäsivuilla. Ja Business-osiosta löytyi yllätyksekseni vielä toinen, suomalaiseen koulutukseen ja asiantuntijoihin liittyvä artikkeli, jossa vilahtelee myös suuria firmojen nimiä, kuten Nokia, Wärtsilä ja Vaisala Corp.

Enkä malttanut olla hymyilemättä, kun Business-osion otsikko jatkui sisäsivuilla näin: U.S. might take lesson from Finland... ;-)

Mielenkiintoista luettavaa ja te kaikki, jotka asustatte tällä alueella, käykäähän jo viimeistään nyt ostamassa tämä DMN:n sunnuntai-numero!

Tätä leffaa jo odotan...

Eilen leffassa ollessani näin trailerin elokuvasta Harry Potter and the Half-Blood Prince, eli Harry Potter ja puoliverinen prinssi.

Luin tämän kuudennen Potter-sarjan kirjan vasta joku aika sitten ja mielenkiinnolla odotan tätä leffaa, sanottiin näistä Potter-leffoista sitten mitä tahansa. Minua ne kuitenkin kiehtovat, enkä voi kuin ihastella elokuvien upeasti toteutettuja visuaalisia yksityiskohtia, jännittäviä tilanteita ja juonenkäänteitä, roolihahmojen kehittymistä ja varttumista ja yleisesti tapahtuminen etenemistä kirjojen tarinankulkua mukaillen.

Vaikkeivat leffat koskaan pääsekään aivan samalle tasolle kuin kirjat, ovat Potter-elokuvat olleet mielestäni erittäin katsottavia, viihdyttäviä, jopa pelottaviakin. Ainakin jos ajatellaan, että aika moni kouluikäinen lapsikin näitä katsoo.

Leffa tulee ensi-iltaan vasta heinäkuussa, eli pitkään saan vielä odotella, niinkuin varmasti moni muukin... Pääosin teini-ikäinen Potter-fani... ;-)

Harryn ja Hermionen ystävyys on ollut useaan otteeseen koetuksella, mutta silti se on säilynyt yhtä vahvana vaaratilanteesta toiseen. Rohkeasti ja päättäväisinä nämä ystävykset ja kuvasta puuttuva Ron ovat olleet mukana mitä uskomattomimmissa seikkailuissa ja selviytyneet monista vaaran hetkistä aina kuin ihmeen kaupalla, vahingoittumattomina. Ja rohkeutta nämä ystävykset kyllä tarvitsevatkin, sillä Harryllä ja hänen lähimmillä ystävillään on vastassaan vielä useita koettelemuksia.

Joista yksi suurimmista liittyy Albus Dumbledoreen, viisaaseen Tylypahkan rehtoriin, velhoon, jonka taidot ovat velhomaailmassa mittaamattomat, mutta joka hänkään, ei valitettavasti ole kuolematon.

Joku minua on aina kiehtonut Dumbledoressa. Tuo valkopartainen, viisaan katseen omaava, poikkeuksellisen kyvykäs ja omalaatuinen velho on jollain tapaa tuttu, mutta toisaalta mystinen. Mies joka tietää niin paljon, mutta joka myös ikäänkuin kätkee osan itsestään viittansa alle.

Ja suurimmista koettelumuksista tietenkin vastaa se toinen kiehtova ja toisaalta karmiva hahmo, eli tietenkin Lord Voldemort. Kaiken pahan alkuunsaaja, pahanruhtinas, joka haluaa hallita velhomaailmaa, vallata kaiken itselleen ja tuhota kuraveriset, ja ennen kaikkea, saada Harry Potterin pois elävien kirjoista.

Ralph Fiennesiä oli mielenkiintoista katsella tässä roolissa, minulla meni itse asiassa hetken aikaa, että edes tunnistin hänet, tämä siis leffasta Harry Potter and The Order of The Phoenix.

--------------------------------------

Joku tässä tarinoiden sarjassa minua kiehtoo. Ja minun on miltei mahdotonta ajatella, että joudun odottamaan sarjan uusinta elokuvaa heinäkuulle saakka. C'moon!!!

Silkkaa kiusaamista minultakin laittaa tänne traileria jo nyt, mutta jos tämä tarina kiehtoo myös sinua elokuvana, käy kurkkaamassa traileri täältä: http://www.imdb.com/video/imdb/vi1236534041/