Itse odottelemme, josko oman tyttären kerhopäivä järjestetään huomenna, vai suljetaanko myös meidän alueemme kaikki koululaitokset kokonaan. Samoin Suomi-koulumme kevätjuhla on vielä vaakalaudalla ja oma suunnittelemani garage sale huomiselle ja lauantaille vaiheessa, kun ei ole tietoa, järjestääkö communitymme tätä yhteistä tapahtumaa nyt lainkaan.
Sairastuneita on jo alueellamme kymmeniä ja etelä-Teksasista löytyy jo ensimmäinen kuolonuhri, 2-vuotias meksikolaislapsi menehtyi sikainfluenssaan aiemmin tällä viikolla.
Eli hivenen on sekavat fiilikset asian suhteen. Toisaalta nämä kaikki varotoimenpiteet kummastuttavat, mutta toisaalta on myös hiukan huolestunut fiilis, kun tauti leviää jo selvästi aiempaa nopeammin ja siirtyy pisaratartuntana ihmiseltä ihmiselle.
----------------------------------------
Mutta jos aamun televisiotarjonnasta ja uutisoinnista löytyi niitä vakaviakin puolia, niin sentään jotain keveämpääkin oli tarjolla. Uutisten jälkeen katselin nimittäin joka-aamuista, livenä New Yorkista lähetettävää Regis ja Kelly-showta, jossa myös tottakai oli puheenaiheena sikainfluenssa, mutta oli paikalle uskaltautunut kuitenkin myös muutamia julkimoja.
Joista ensimmäisenä ilmestyi haastateltavaksi hän...
Haastattelussa siis aiheena Jackmanin uusin elokuva, X-Men Origins Wolverine, jossa Hugh Jackman nähdään itse Wolverinena ja jota elokuvaa itsekin tässä suunnittelen meneväni katsomaan, kunhan siihen vain tilaisuus koittaa.
Itselle uutta tietoa oli se, että Jackman on myös Wolverinen tuottajana. Haastattelussa puheltiin myös roolin aiheuttamista paineista ruokavalion ja treenauksen suhteen ja Hugh naureskeli, että olihan siinä, omat kommervinkkinsä koettaa selvitä erittäin tarkkaan kellotetusta päivärytmistä. Itseäni huvittivat erityisesti nämä: kello 3:45am viipale leipää, 5:30am puolentoista tunnin treeni ja sitä rataa...
------------------------------------
Mutta ei Hugh suinkaan ollut ainoa tämän aamuinen vieras Regiksen ja Kellyn studiossa. Sen lisäksi katsojat saivat myös nauttia pienestä tanssiesityksestä, jossa tähtinä nämä kaksi.
Näitä kahta oli kyllä ilo seurata tanssilattialla kaikkien näiden viikkojen ajan. Niin kepeää ja kaunista heidän tanssinsa ja niin sähköistä ja säkenöivää heidän välinen kemiansa oli.
Kuvan oikeassa reunassa näkyvä Kelly Ripahan on täällä Yhdysvalloissa paljon esillä lehdissä ja mainoksissa ja hänestä minun on ihan pakko vielä mainita, etten kyllä lakkaa ihmettelemästä, miten tuo nainen pysyy noin hemmetin hoikkana? Lapsiakin jo ties kuinka monta, mutta ei mitä, hän on niin sorja kuin pajunvarsi. Itse en noihin mittoihin kyllä pääse enää millään, joten ei voi kuin ihailla hänen tarmoaan ja tuota lihaksikasta ja niin pienen pientä kroppaansa.
Mutta on tässä itselläkin jo painon kanssa paremmat oltavat. Vanhoihin mittoihin olen jo päässyt ja jopa aavistuksen pienempäänkin ja odotan, josko vielä muutama kilo tipahtaisi, niin sitten oltaisiin jo aikas kivoissa lukemissa. Mutta melkoista itsensätarkkailua saa koko ajan harrastaa. Ei ole kauheasti varaa retkahdella uudesta ruokavaliosta, se kun näkyy heti vaa'alle seisahtaessa...
Toivottavasti teillä kaikilla on ollut oikein kiva vappu. Meillähän sitä ei vietetä, tosin lauantaina paistelen munkit ja kutsumme kotiimme ystäväperheen, joiden kanssa pienimuotoisesti vapputyyliin juhlimme. Tiedossa siis simaa, munkkia, nakkeja ja perunasalaattia ja lapsille ilmapalloja. Ei sen ihmeempää, vaan eipä sitä juuri muuta tarvitakaan.
Tai noh, ehkä vähän kuohuvaa... ;-)
Mukavaa viikon jatkoa kaikille!
Sari
Tarinassa pieni saksalaispoika Bruno (Asa Butterfield) muuttaa maaseudulle ja asettuu perheineen isoon kartanoon, jonka lähettyvillä sijaitsee myös sodan aikainen juutalaisleiri. Pojan isä on korkeassa virassa oleva saksalaisarmeijan päällikkö, joka on vastuussa kyseisestä juutalaisleiristä ja sen sisällä tapahtuvista murhenäytelmistä.
Marley & Me-leffa, joka oli ensi-illassa jo joskus joulun aikoihin. Nauruhermoja kutkutteleva komedia/draama Marley-koirasta, joka elävöittää nuoren parin elämää ja sittemmin myös kolmilapsisen perheen arkea. Pääosissa Marleyn roolissa olevien nelijalkaisten lisäksi Jennifer Aniston ja Owen Wilson.
The Courageous Heart of Irena Sendler on elokuva nuoresta puolalaisnaisesta, Irena Sendleristä (Anna Paquin), joka rohkealla toiminnallaan pelastaa 2500 juutalaislasta Varsovalaisesta juutalaisghetosta puolalaisperheiden hoiviin. Elokuvan traileri osui sattumalta silmiini viime viikolla ja sunnuntaina päätin katsoa tämän heti ensi-iltalähetyksenä.
Todella kaunis tarina, jota suosittelen erityisesti kaikille äideille, vaikka onkin ajoittain melko raskasta katseltavaa. Elokuvan lopussa lähes satavuotias Irena itse lähettää äitienpäiväterveiset kaikille äideille ympäri maailmaa, muistaen erityisesti lapsistaan luopumaan joutuneita juutalaisäitejä ja kaikkia niitä puolalaisäitejä, jotka olivat avosydämin valmiina ottamaan vieraan lapsen omaan huostaansa.
Irena Sendler nukkui pois vuonna 2008, kunnioitettavassa 98 vuoden iässä ja hänen tarinansa on yksi monista, uskomattomista rohkeuden osoituksista kaiken tuon järjettömältä tuntuvan juutalaisvihan keskellä. Tämä nainen ja hänen suunnaton rohkeutensa teki minuun suuren vaikutuksen ja huomasin toteavani miehelleni, että kuinkahan moni ihminen olisi tämän päivän itsekeskeisessä maailmassa valmis samankaltaiseen humanitaariseen hyväntekoon ja niihin riskeihin, joissa myös oma elämä on uhattuna.
Taken elokuvan johtotähtenä on aina yhtä kiinnostava, harkitun rauhallinen ja itsevarmuutta uhkuva kestosuosikkinäyttelijäni, Liam Neeson.






Ja tässä sitten jo isin ja äitin pizza lähdössä uuniin.



Perheen pienin tykkäsi elokuvasta kovasti ja tänäänkin määräsi äidille, että: Äiti, laitatko sitä Monstersia ja Aliensia tulemaan televisiosta! Eli uppoaa pieneen yleisöön! Neiti oli ilmiselvästi haltioissaan isokokoiseksi ja voimakkaaksi muuttuneesta Susan-tädistä, joka seikkaili animaatiossa kaikenlaistan monstereiden kanssa ja jopa neidille ihan tutuissa maisemissakin, San Franciscossa, josta tyttö tunnisti heti Golden Gate-sillan ;-)
Juonen kulku oli jotenkin kankeaa ja useat tilanteet olivat ennalta-arvattavissa. Samoin näyttelijävalinnat olivat menneet kyllä aika tavalla poskelleen. Kuulinkin, että tämä leffa oli osittainen yritys saada John Cenan uraa käyntiin, mutta tällä roolisuorituksella se taitaa kyllä jäädä tavoittelemattomaksi haaveeksi.




