Golden Globesit on nyt jaettu

Tässä ne tärkeimmät Golden Globes-pystit tältä illalta...

Paras elokuva (draama):

SLUMDOG MILLIONAIRE

On vielä itseltä katsomatta, mutta pitänee nyt sitten katsoa, vaikkei leffan juoni mua nyt ihan heti kauheasti innostakaan. Vai miltä sinusta kuulostaa tämä: Nuori ja köyhyydessä asuva intialaisteini voittaa sikäläisen Kuka haluaa miljönääriksi kisan ja huomaa pian olevansa syytettynä pelissä huijaamisesta.

Hmm, no niin, mutta tämä leffa kahmi yhteensä neljä pystiä, joten pakkohan tässä nyt on jotain hyvää olla!


Paras elokuva (komedia/musikaali):

VICKY CRISTINA BARCELONA

Jaa-a. Itsellä oli kyllä pari muuta suosikkia tältä listalta. Veikkasin Burn after reading tai In Bruges-leffaa voittajaksi parhaan elokuvan komedia/musikaali kategoriassa. Ja monella on varmasti ollut suosikkina myös yhtenä ehdokkaana ollut Mamma Mia.

-----------------------------------------

Paras naispääosa (draama):

KATE WINSLET roolistaan elokuvassa Revolutionary Road.

Kate Winslet on jotenkin sympaattisen oloinen nainen ja ehkä yksi uskottavimmista ja aidoimmista näyttelijättäristä, joita tiedän. Ja kun hänen nimensä tuli julki voittajana, hän meni täysin shokkiin ja oli pystinsä kanssa kuin pieni tyttö, hivenen hukassa, itku kurkussa. Jatkuvasti itselleen hokien: Gather! Gather!

Tämäkin leffa nyt siis lisättäköön katsottavien listaan. Mietin ensin, että mahtaako olla jo itselle liiankin koluttu (tai tuttu... heh) aihe tämä avioparin elämästä ja riidankylvämisestä, ahdingosta ja riutumisesta kertova draama, mutta nooh, kait tämä nyt on katsottava... Ja onhan tässä tietty erittäin hyvä näyttelijäkaksikko, Titanicista jo tutut Winslet ja DiCaprio.


Paras miespääosa (draama):

MICKEY ROURKE elokuvasta The Wrestler.

Mickey Rourken tie ei taatusti ole ollut mikään helpoin eikä niitä ystäviä ja selkääntaputtajia ole taatusti ollut hänellä liikaa. Minulla jäi mieleen erityisesti hänen puheestaan kohta, jossa hän sanoi jotain tähän suuntaan: And I also want to thank my dogs (past and present), since being a lonely man my dogs are everything to me.

Mä muuten näin tämän leffan trailerin vasta muutama päivä sitten ja vaikka itse tarina ei ehkä heti näkemältä innostaisikaan, kertoo nimittäin ammattipainijasta (mulle ei toi ammattipaini vaan joteskin naksahda ei yhtään), joka uransa lopussa ja sairastuttuaan haluaa tehdä sovinnon tyttärensä kanssa.

Vaan silti, kun katselin Rourken roolia vain tuon pienen trailer-pätkän ajan, oli mulla jo iho kananlihalla. Tämä rooli on taatusti vahva ja kyllä, tämäkin leffa on nähtävä!

Paras naispääosa (komedia/musikaali):

SALLY HAWKINS elokuvasta Happy - Go - Lucky.

Nuori nainen oli aivan hämmästynyt tästä pystistään ja soperteli myös aika sujuvasti lavalla. Minulle täysin tuntematon näyttelijätär, mutta herätti kyllä kiinnostuksen kyseistä leffaa kohtaan.

Minulle tämä leffakin oli aika tuntematon tapaus, mutta kyseessä on elokuva nuoresta ja varsin energisestä ja optimistisesta englanninopettajasta, jonka elämä on täynnä iloa ja hauskoja tapahtumia.

Paras miespääosa (komedia/musikaali):

COLIN FARRELL elokuvasta In Bruges.

No niin! Nyt päästiin asiaan! Ensinnäkin, tykkään Colin Farrellista, hänen rebelmäisestä olemuksestaan, korviksistaan, parransängestään, aksentistaan ja siitä jonkinasteisesta anti-Hollywood tyylistään. Mutta voi kuinka hän soperteli lavalla... Uih, ihan harmitti hänen puolestaan, sillä osa rebel-vaikutelmasta mureni kyllä heti siinä. Mut hei, onhan toi tilanne jännittävä, jopa isoille miehillekin!

Ja siis, Colin Farrell oli ihan hulvattoman hauska, reppana, avuton, outo, pimeä, rasittava, naiivi tässä tragikomedisessa leffassa, jossa kaksi hitmania menevät "lomailemaan" Brugesiin ja pian heille selviää matkan oikea tarkoitus. Huonosti käy lopulta kaikille, mutta tässä leffassa oli jotain synkän hauskaa, mustaa huumoria viljeltiin kyllä kiitettävästi. Ja Colin Farrell on kyllä omalaatuinen, mielenkiintoinen näyttelijä!


Paras naissivuosa:

KATE WINSLET roolistaan The Reader leffassa.

Siis wau! Kate sai sitten kaksi Golden Globe-pystiä. Mitähän tämä nyt sitten tarkoittaa Oscareita ajatellen? Hmm, mielenkiintoista... Ja pianhan se nähdään. Eihän noihin Oscareihinkaan enää niin kovin kauaa mene.

En ole nähnyt vielä tätä elokuvaa, mutta vaikuttaa trailerin mukaan mielenkiintoiselta, tosin aika arkaluontoiselta aiheelta. Onhan kyseessä tarina, jossa nainen rakastuu itseään huomattavasti nuorempaan poikaan tai oikeastaan nuoreen mieheen. Ja jotka kohtaavat uudelleen naisen jouduttua oikeuden eteen natsi-Saksan aikaisiin asioihin liittyvässä oikeudenkäynnissä.

Paras miessivuosa:

HEATH LEDGER

No niin. Tämän varmasti aika moni osasi jo arvata etukäteen. Ja minä aloin tietty vielä pillittämään, kun voittaja julistettiin. Äääh, niin turha kuolema, niin nuorena, se vaan pistää surulliseksi.

Ja tämä rooli, se oli yksi Heathin parhaista, ainakin minun mielestäni. En ole vielä eläissäni nähnyt näin karmaisevaa Jokeria, niin tunteettoman ja puolihullun oloista hirviötä. Kunpa Heath vaan olisi saanut itse pystinsä ottaa vastaan...

Mutta nyt on aika jo mennä pötköttämään ja miettimään, että kukahan sitten kahmii ne Oscarit? No jaa, eipä sentään. Kyllä taidan ottaa kuitenkin esille kirjan ja lukea hivenen, ennenkuin uni saa taas ylivallan, sulkemaann kirjan ja napsauttamaan pöytälampun kiinni...

Hyvää yötä!

Noloja tilanteita...

En tiedä miksi mulle nyt tuli tämä aihe mieleen, mutta eilen vaan nauratti muutamat nolot tilanteet, joita on eteeni sattunut.

Tai ehkä lähti siitä, et mua toissapäivänä alkoi vähän nolottamaan, kun olin pikkuneidin kanssa kaupungilla ja kun törmäsimme neidin entiseen kerhokaveriin ja tämän äitiin, hänen äitinsä kurkkaili uteliaana ostoskärryymme ja minä jotenkin nolona selittämään, että tytöt vähän innostui shoppailemaan.

Jälkikäteen harmittelin, et mitä nolottamista tuossakin nyt oli. Kärryissä oli kuiteskin paljon tarpeellista, kaverin synttärilahjaa, uutta kerhovaatetta, uusi tyyny tytölle ja vain yksi lelu hänelle ja sekin siitä hyvästä, kun oli reipas tyttö aamulla ja flunssarokote otettiin reippaasti ja vain vähän itkien... Höh, siis ihan suotta nolostelin täyttä ostoskärryäni...

-------------------------------------

Mutta siis, tästä se ajatus ehkä lähti, ja mä nyt paljastan täs muutaman ihan viattoman, mutta silti vähän nolon tilanteen omasta elämästäni.

.....Viime syksynä vein tyttöä kerhoon ja hirveässä kiireessä taas lähdettiin, hampaat pestiin puolijuoksussa ja aamupalakin vedettiin yhdellä kädellä. Siinä sitten vien tyttöä kerhoon ja kummastelen, kun neidin kerhotäti katsoo mua pitkään ja taas ja katsoo vielä kerran, ei niinkään kasvoihin, kuin rintamukseeni. Ja kun kävelen kohti ulko-ovea, neidin kerhokaverin äiti tulee ovesta ja hänkin katsoo mua pitkään, tai siis rintamustani.

Kummastelen asiaa ja menen autoon, istun alas ja rupean tutkimaan, sitä rintamustani. Ja johan selvisi! Kun katson paidan etumustani, on siinä valkoinen, pitkä ja leveä rantu. Siis ihan on kyllä hammastahnaa, mutta ihan kiitettävä määrä ja voi kyllä helposti muistuttaa myös jotain muuta eritettä kuin hammastahnaa... En nyt sano ääneen, mutta kerhotäti saattoi vaikka luulla isän ja äidin harrastaneen aamutuimaan jotain muutakin kuin hampaanpesua...

Niin että kiva oli hakea neitiä iltapäivällä kerhosta, ja se paita oli kyllä vaihdettu!

--------------------------------------

Toinen tilanne mua huvituttaa vieläkin, vaikken edes tiedä, näkikö sitä kukaan. Vaan itseäni kyllä jaksaa naurattaa. Olimme tuolloin juuri muuttaneet tänne Yhdysvaltoihin ja olin vasta saanut täkäläisen ajokortin, enkä hirveästi ollut vielä ajellut autolla, enempi istuin siinä pelkääjän paikalla, ohjeita jaellen.

Olin sinä aamuna lähdössä ystävätärtä tapaamaan ja kävelen tohkeissani ja omissa ajatuksissani autolle, avaan oven ja istun alas. Kunnes huomaan hölmistyneenä, että hei, mähän istun nyt jumankekka pelkääjän paikalla, vaikka olen ihan yksin lähdössä ITSE ajamaan ystävättäreni luokse. Siis eikun nolona ulos autosta, kävely auton toiselle puolelle, istumaan kuskin paikalle ja menoksi.

Kyllä kuulkaas nauroin itselleni miltei pissat housussa ja monta kertaa vilkuilin naapureiden ikkunoihin, että näkiköhän kukaan? Ja tunsin itseni siinä matkustajan paikalla istuessani kyllä niin blondiksi, ettei mitään rajaa... Niin ja hei, tämä ei ollut vika kerta kun näin sattui...

------------------------------

Ja yksi tilanne tulee mieleen myös nuoruudestani. Siis tämäkin ihan viaton juttu, meillä oli vieraana vanhempien työkaveri, jonka sukunimi sattui olemaan Torvinen. Mä en tiedä mikä muhun meni, kai se jostain alitajunnasta tuli, mut mä aloin yhtäkkiä keittiössä kahvikuppeja laittaessani hoilottamaan kovaan ääneen että: Tonttu Torvinen on salainen, pukin tärkein alainen...

Kunnes meidän äiti hyökkii olohuoneesta naama punaisena ja vähän tirskuen itsekin, että mitä sä nyt tollasii alat laulamaan? Minua ei sit juuri sen jälkeen näkynytkään olohuoneen puolella, vaan nauraa röhötin itsekseni keittiössä ja vilahdin jo kohta kaverin luokse etuovesta, sinne jäi tonttu Torvinen istumaan olohuoneeseen... ;-)

-------------------------------

Mutta näitä tilanteitahan siis sattuu meidän elämässä koko ajan ja siis mulla näitä riittäis vaikka kuinka, mut tässä nyt sellaiset, jotka tuli ensimmäisinä mieleen.

Mutta nyt odotankin sitten, mitä sinulla on kerrottavaa? Onko joskus hameenhelma pöllähtänyt korviin, tai tullut sanottua jotain väärässä paikassa väärään aikaan? Tai ehkä jotain muuta? Kerro!

No nyt on kakkua mässätty ja jumpattukin ahkerasti...

No nyt on kyllä tullut naposteltua täytekakkua ihan urakalla, tässä on muutaman päivän sisällä ollut nimittäin yhteensä neljät syntymäpäiväkekkerit, omani mukaanlukien.

Ja tänään menimme vain mukamas leikkiryhmän tapaamiseen, niin eikös ollut sielläkin kakkua tarjolla, kun perheen pikkuneiti oli viikonloppuna täyttänyt 2-vee. Kiitos vaan päivän emännälle, ihanat oli tarjottavat ja massu ihan pömpöllä ;-)

Niin että laihikseni on ollut heti koetuksella. Auts!

Mutta on sitä tullut liikuttuakin. Viikonloppuna lenkkeilyä, ja parina päivänä kuntosalia, mutta eilen huomasin salilla ollessani, että mahdoinkohan jo ottaa vähän liiankin raskaan spurtin spinnerissä, kun kauhukseni tuijotin loppuyhteenvetotaulukosta, että korkein pulssinopeuteni oli jo huimat 189 lyöntiä minuutissa. Whouh! Ei taida enää olla ihan hyvää luokkaa tuo lukema... Ja hurjan sydämentakomisen lisäksi huomasin jo hivenen voivani pahoin tuon rääkin jälkeen, vaan eikun lisää tuulta purjeisiin ja kaikenlaisia vimpaimia piti päästä kokeilemaan.

Vaan tuota, taidan ehkä huomenaamuna ottaa hivenen rauhallisemmin salille mennessäni, ettei tämä minun poloinen elimistöni joudu heti laihiksen alussa liian koville.

Mutta juu, taidan lähteä jo hissukseen pötköttelemään ja koetan nyt saada jotain matkajuttuakin tässä kasaan jossain vaiheessa. Kuvat vaan ovat ihan epämääräisessä järjestyksessä monessa eri tiedostossa, joten melkoinen on plaraaminen, kun tulihan niitä räpsittyä noita kuvia aika tavalla.

Vaan nyt koisimaan ja huomenaamuna sitten reippailemaan heti neidin kerhoon vietyäni!

P.S. Maistuvia keitto-ohjeita otetaan nyt ilomielin vastaan! Eli jos reseptivihkosestasi löytyy joku ihanan täyteläinen keitto-ohje, laita pliis tulemaan! Keitot on nyt kova sana meillä!

Ja taas puhallan yhden kynttilän enemmän...

Miten se lapsena olikaan odotettu aamu.

Se kun oli taas syntymäpäivät ja yksi uusi kynttilä kakussa.

Niinkuin omalla muksulla myöskin.

Koko ajan puhellaan siitä, että mä en haluu olla enää lapsi, mä haluun olla jo aikuinen. Mä haluun olla jo ainakin kymmenen!

Johon äiti yrittää kauniiseen sävyyn vastata, että älä pidä kiirettä, kyllä lapsena on vaan kivempi olla.

-------------------------------

Ja tänä aamuna tuli omaan täytekakkuuni taas yksi kynttilä lisää.

En nyt ehkä huomaa hyppeleväni ilosta, vaan en sentään ole pahoillanikaan kynttilöiden määrästä, joita on nyt 37 kappaletta.

Onhan sitä tullut nähtyä, koettua ja elettyä mielenkiintoisia aikoja, joista varmasti ne antoisimmat nyt oman lapsen kanssa.

Ja kauriin tapaan huomaan olevani enenevässä määrin oman tieni kulkija, se boheemi, se vähän omissa oloissaan, hiljaisuudesta ja luonnosta nauttiva nainen, joka VIHDOIN VIIMEIN! taitaa alkaa aikuistua ja voi jo sanoa olevansa NAINEN.

Siis kanssasisaret, kun sinne kakkuun taas tulee uusi kynttilä, nautitaan siitä, että olemme tiellä kohti aikuisuutta (vaikka kyllä sitä lapsenmielisyyttäkin pitää olla aina matkassa mukana, ettei elämä mene ihan tylsäksi ja liian aikuismaiseksi...), kohti naiseutta ja koko ajan seesteisempää ja nautinnollisempaa elämää.

Nuoruusaikaa en vaihtaisi pois, mutta ei tässä iässäkään ole mitään valittamista. Enkä usko, että kymmenen vuoden päästäkään kauhistelen kynttilöideni määrää.

Ainoa asia jota tulevaisuutta ajatellen murehdin, on terveys. Sen asian kun voisi säilyttää ja terveenä elämästään nauttia pitkälle vanhoille päiville saakka. Sitä minä lahjaksi itselleni toivon.

-------------------------------

Viettelen muuten synttäreitäni freezing rainissa ja mies lupaili illalla jotain hyvää ruokaa lemppariravintolassani (Thai-sellaisessa) ja ehkä mahdollisuuden livahtaa leffaan, Doubt tai The Curious Case of Benjamin Button olisivat nyt kärkisijoilla katsottavien listalla...

Saas nähdä, tuleeko lähdettyä mihinkään, jos toi keli pysyy yhtä tympeänä...

Mutta joka tapauksessa, oikein mukavaa maanantaita teille kaikille!

Niin ja hyvää mennyttä tai tulevaa syntymäpäivää teille kaikille lukijoille, oli siinä kakussa sitten kuinka monta kynttilää hyvänsä... ;-)

Terkuin Sari

Kotona taas

Hei vaan kaikki!

Ja OIKEIN IHANAA JA MENESTYKSEKÄSTÄ UUTTA VUOTTA 2009 teille kaikille!

Meillä meni uuden vuoden aatto Disneylandissa seikkaillessa ja takaisin hotellissa olimme jo reippaasti ennen puolta yötä, sillä seuraavana aamuna oli vielä tarkoitus kiertää hivenen Losin keskustaa ja sitten lennellä takaisin kotiin.

Joten ilotulitukset jäivät tällä kertaa väliin ja katselimme vuoden vaihtumista jo vähän varkain televisiosta, sillä aikaero Nykin ja Losin välillä on kolme tuntia. Ja niin se vaan vaihtui taas vuosi iloisissa merkeissä Nykissäkin, vaikka kylmää näytti olevan, huih...

Eli toissayönä palattiin takaisin Californiasta ja vaikka reissussa olikin mukavaa ja kaikinpuolin rentouttavaa, oli kuiteskin kiva palata takaisin omaan kotiin ja päästä nukkumaan omaan sänkyyn, pehmeiden vällyjen väliin.

Eilinen päivä se mennnä hujahti perusjuttujen hoitamiseen, laukkujen purkamiseen, siivoamiseen, ruokakaupoissa juoksemiseen ja ruoanlaittamiseen.

Ja kylläpä vaan maistui taas hyvältä itse tehty ruoka, kun kymmenen päivän ajan oltiin enempi tai vähempi ravintoloiden ja pikaruokaloiden asiakkaina.

Niin ja hmmh...

Tässä taasen omat uuden vuoden lupaukseni:

1. LISÄÄ LIIKUNTAA

2. RUOKAVALIO UUSIKSI

3. PAINONPUDOTUSTA

Eli se sama saakutin lista kuin aina ennenkin, saas nähdä kuinka kauan kestää intoa tuota listaa toteuttaa. Mutta hei, tänään olin lenkillä ja jopa juosta jolkutin välillä. Se on jo jonkin sortin ihme se... ;-)

Ja ehkä tuo liikuntainnostus lähti lomamatkastamme kytemään, sillä kylläpä tuli käveltyä tuon vajaan kahden viikon aikana ihan kiitettävästi. Jos ei kävelty rannoilla, kaupungilla tai pienissä kaupunginosissa, niin sitten metsissä tai akvaarioissa tai teemapuistoissa, tai puistossa, sillä loppujen lopuksi karsimme teemapuistot vain yhteen, käyden ainoastaan Disneylandissa.

Vaan aivoni ovat vielä hivenen off-asennossa kirjoittamisen suhteen loman jäljiltä, joten ei sen ihmeempiä tällä kertaa.

Mutta en tietty malta olla laittamatta edes yhtä kuvaa tyypillisestä näystä, joka sinut kohtaa Californiassa matkaillessasi.

Oli kesä tai talvi, niin surfareita riittää ja itseä kyllä paleli jo ajatuskin, että kaverit odottivat kunnon aaltoja hyisen meren äärellä. San Franciscossa oli tänä aamuna, jolloin kuvan nappasin, vajaat 10 astetta lämmintä ja tuulikin oli aika navakkaa...

Joten eipä kyllä itsellä juurikaan kävisi mielessä lähteä surfailemaan tuossa säässä, jos ei tulisi mieleeni lämpimämpinäkään päivinä, kun ei tuo lautailu oikein taitaisi minulta luonnistua tällä tasapainolla...

Mukavaa viikonlopun jatkoa teille kaikille!

Takaisin ollaan blogimaailmassa ja palailen tänne taas pian!

Terkuin Sari

Jouluntoivotukset teille kaikille!

Kiitos teille kaikille ihanille blogiani lukeville blogituttaville mukavasta vuodesta ja niistä kaikista piristävistä kommenteista, joita olette blogiini jättäneet. Tämä blogin pitäminen on ollut minulle yhdenlaista terapiaa, kun olen saanut tänne tuntojani kirjoittaa ja päiväkirjamaisesti usein elämästäni turista.

Harkinnassa on tämän kaikkein henkilökohtaisimman blogin salasanalliseksi muuttaminen ensi vuoden puolella, sillä oma perheeni ja sen turvallisuus on minulle kaikki kaikessa. Ja kun täällä blogimaailmassa on niin monenlaista liikkujaa, niin tämä ajatus on virinnyt takaraivossani jo jonkin aikaa. Mutta tämä on siis vielä harkinnassa ja jos blogini muuttuu salasanalliseksi, kerron siitä hyvissä ajoin, eli kaikki halukkaat ovat sinne tervetulleita jatkossakin, salasanan avuin... ;-)

Nyt kuitenkin toivotan teille kaikille OIKEIN RAUHALLISTA JA IHANAA JOULUN AIKAA!

Ja tietenkin ONNELLISTA JA MENESTYKSEKÄSTÄ UUTTA VUOTTA 2009!

Ja heti ensi vuoden alusta (hui, kuulostaa jotenkin kaukaiselta, vaikkei vuodenvaihteeseen olekaan kuin muutama hassu päivä...) taas bloggailen täällä, jos sattuu niin, etten pääse tänne matkan aikana päivittelemään uusia juttuja... Mutta katsotaan, kuinka käy.

Iso hali ja rutistus teille kaikille!

Nyt lähden koisimaan ja aamulla sitten kaikki tarvittavat kimpsut ja kampsut kainaloon ja menoksi matkaan...

Kaikenlaista kissanristiäistä ja ne lahjat, nekin on jo avattu...

Lähtö länsirannikolle häämöttää jo kahden päivän päässä ja laukkua ollaan jo koetettu pakkailla. Lähinnä sitä LÄMMINTÄ vaatetusta, sillä etenkin San Franciscon korkeuksilla on aika viileää näin talvisin. Niin ja sadettakin voi ropsautella, joten sontikatkin on jo laukun pohjalla...

Kiirettä on meinannut olla, sillä viime viikolla oli kaikenlaista kissanristiäistä, aina leikkiryhmän pikkujouluista, neidin joulujuhlasta, ja kaikenlaisesta lounastamisesta aikuisten pikkujouluihin.

Perjantaina sain nimittäin minäkin osallistua miehen työpaikan järjestämiin pikkujoulutteiluihin ja oli kyllä tosi hauska ilta! Tosin kotiin lähdimme jo kymmenen aikoihin illalla ja hyvä niin, sillä ei sitä vanha jaksa... Muutama drinkki ja lasi viiniä ja se jo riittää... Ja aamulla ihan veltto olo. Vanhuus ei siis taida tulla yksin... ;-) Mutta tulipahan ns. bondattua miehen työkavereiden ja siippojen kanssa ja pelasimme jopa mieheni kanssa erän tätä...

Niin ja kaikille uteliaille tiedoksi, että minä voitin! Hahaa! Miehekästä puuhaa tai ei, mutta mä tykkään tosi paljon pelata biljardia ja jos meillä olisi kotona yksi ylimääräinen huone, siellä luultavasti olisi biljardipöytä.

Eli oli oikein kivaa, ja hienosti järkätyt pikkujoulut täkäläisessä, melko tunnetussa Cool River-ravintolassa, josta firma oli varannut ihan erillisen juhlanviettotilan biljardipöytineen kaikkineen, joten saimme ruokailla ja viettää aikaa ihan omassa porukassa. Ja ruoka, se oli hyvää!

Pääruoaksi otin filet mignonin (vaikken niin usein enää pihviä syökään, mutta nyt teki mieli maistaa) uuniperunalla ja herkkusienillä ja jälkiruoka... mmmmhmmm...

Enkä malta olla laittamatta kuvaa jälkiruoastamme. Diablo Helado-annoksessa oli nimittäin ihanaa jäätelöä, habanerolla sävytettyjä vohveleita (tuolla jossain jäden ja muiden lisukkeiden alla...), mansikoita, manteleita ja kermavaahtoa. Njam!

Oli kyllä taivaallisen hyvää, eikä mielestäni mitään ihan mahdottoman makeaa, kuten täällä usein jälkiruoalla on tapana olla.

Lauantai-aamuna menin vielä kuuntelemaan mielenkiintoista lasten taidekasvatukseen liittyvää luentoa (hivenen kyllä unenpöpperössä, edellispäivän ja illan ohjelmasta johtuen, huoh...) Suomi-kouluumme liittyen ja kannatti kyllä ajaa kuuntelemaan väsymyksestä huolimatta, sillä tuo parituntinen antoi taas paljon virikkeitä, niin kerhoiluun kuin oman lapsen kanssa taiteilemiseen liittyen.

------------------------------------

Niin ja tänään... Ja tänään sitten availimme jo joululahjamme. Juu-u! Kyllä vaan! Joulupukki kävi meillä jo pari päivää etuajassa...

Tämä ihan siksi, ettemme ole jouluna kotona ja koska huomenna mies menee vielä töihin ja tiistaina jo sitten matkaamme kohti Kaliforniaa, oli tänään se paras hetki lahjojen avaamiseen, niin on neidilläkin aikaa hivenen nauttia uusista joululahjoistaan.

Kiitos muuten kaikille meitä muistaneille! Ja ne Suomesta saapuneet paketit, ne lämmittivät erityisesti mieltä suomalaisine karkkeineen, glögimausteineen ja tietty tytön lahjoine kaikkineen. Me olimmekin täällä ihan ällikällä kaikista ihanuuksista, joita paketeista avautui! Kiitos paljon kaikki ihanat immeiset!

----------------------------------

Eli tätä sunnuntaipäivää ollaankin vietetty varsin rauhallisissa merkeissä uusien lelujen ympäröimänä (siis neidin sellaisten). Ja kävimmepä vielä iltapäivällä katsomassa juuri teattereihin tulleen lastenleffan The Tale of Despereaux.

Hellyttävä tarina rohkeasta pikkuhiirestä, joka pelottomalla käytöksellään järisyttää hiiriyhteisöä ja päihittää jopa pelottavat, hiirulaisia poskiinsa pistelevät rottalurjukset. Mutta ennen kaikkea, Despereaux pelastaa myös pienen kuningaskunnan harmaudestaan ja avaa surun murtaman kuninkaan silmät pelastamalla hänen tyttärensä rottaklaanin kynsistä.

Erityisesti ihastuin elokuvan animaatioon. Tosi kauniisti ja vähän erilailla toteutettu animaatio. Suosittelen kaikille lapsiperheille!