Marraskuun puolessavälissä mennään, enkä mahda mitään, mutta...
PANIIKKI ISKEE!
Kuten joka vuosi tähän aikaan.
Alkaa se vakiostressaamisen aihe.
JOULU!
Se tulee aina liian nopeasti, salakavalasti, yllättäen ja varoittamatta!
Siis jessus! Mua niin nyppii tää joka vuotinen hohhailu lahjojen ja joulukorttien suhteen.
Kelle sitä? Kelle tätä?
Ja onko hyvä? Kelpaako? Kehtaanko laittaa?
Hmphhh... Miksi edes ajattelen tällaista? Eikö tärkeintä lie se, että muistetaan toista. Miksi nykyihmisen pitää jo stressata sitä, että laitanko nyt varmasti tarpeeksi hyvä lahjan toiselle, ettei vaan tule sanomista?
Niin mälsää ja turhaa ja just niin materialistista, että...
-------------------------------------
Viime vuosina on yhä enenevässä määrin alkanut tulemaan sellainen olo, että koko joulun merkitys on unohtunut ja kaikki pyörii vain joululahjojen ympärillä.
Täällä joulun materialistisoituminen korostuu vielä ehkä parhaiten tapaninpäivänä niitä palautusjonoja katsellessani. Kun isät ja äidit huulta purren palauttavat lelujakasoja, KUN EIVÄT KELVANNEET!
Hmphhh....
Noh, saa nähdä, kuinka meillä käy...
Kaapit ne nimittäin jo notkuvat lahjoista...
Miten on teillä?
Aiheuttaako joulun aika stressiä?
Ahdistusta?
Vai odotatko joulua innolla?
Itse rakastan joulun rauhaa ja tunnelmaa, joulun tuoksuja ja koristeluja, mutta tämä kaupallinen puoli, se on jo vähän liikaa. Ei jaksa, ei innosta, ei sitten tippaakaan!
Mutta pitänee lopetella ja lähteä.
Joululahjaostoksille...
Blaa-aaa-aaaah!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
10 comments:
Ei stressaa ollenkaan, koska en ostele lahjoja muille kuin muutamalle lapsukaiselle. Se kyllä vähän aiheuttaa paniikinomaista tunnetta kun ne lahjat ovat vielä kaupassa ja pitäisi saada paketit ajoissa postiin :).
Taas me päätimme että jouluruokia ei laiteta, mutta saa nähdä miten käy. Jos olemme kotona jouluna, niin tuntuu kuitenkin haljulta jos ei mitään suomalaista jouluruokaa ole pöydässä. Jos vaan ihan aattoillan illallisen laittaisi, se riittäisi meille. Joululeipää, laatikot, kinkkua, rosollia, silliä ja herkkuja.
Oletteko täällä vai lähdettekö Suomeen?
Raija
Minä olen jouluihminen henkeen ja vereen mutta en stressaa kuin yhdestä asiasta. Rakastan lahjojen ostamista ja antamista, leipomista ja kokkailua, koristelua ja korttien valintaa (joka joulu ensimmäiset kortit jäävät lähettämättä kun löydän paremmat tilalle)...
Ainoa stressia aiheuttava asia tänä jouluna on se, että pilaako eräs lapsuusperheeni jäsen meidän kaikkien joulun hänen perinteisellä kiukuttelullaan ja stressillään... Siksi yleensä nautin jouluista vain oman perheen kanssa enkä isommalla perheellä, mutta tämä joulu on poikkeus.
En ota pienintäkään stressiä. Mulle ennen joulunalusaika oli työasioissa kiireistä ja mutta mukavan puuhakasta aikaa. Jotenkin nautin siitä. Aikoinaan kun lapset oli pieniä laitettiin kotona yhdessä joulua. Tehtiin koristeita, kortteja yms.
Nykyisin ostan vain pari lahjaa. En lähettele kortteja. Paitsi ehkä ihan ex tempore jollekin.
Täällähän valitettavasti joulu menee niin nopeasti, että sellaista todellista joulurauhan tuntua ei edes kerkiä tulla. Joulupäivänä syödään anopilla, mutta jouluaatoksi ajattelin ostaa jotain suomalaista jouluruokaa, jos Skandinavia kaupasta löytyy.
Mulle juuri se joulurauha on kaikkein tärkein. Ei se materiaalinen puoli.
Kadetan täällä ihan täysillä! Siis ei stressiä, vaan tosi tyyntä teillä kaikilla... Yäääh!!!
No mutta, suurin stressi on nyt onneksi ohitse, sillä tänään (kolmen tunnin kaupungilla kurvailun jälkeen) suurin osa lahjoista on jo hankittu ja nyt aion lopettaa tän stressaamisen tähän paikkaan! Huh!
Itse vaan aina haluis kaikkia läheisiä muistaa ja sit stressaan siitäkin, et oonko nyt taatusti muistanut kaikkia. Tehdään yleensä itse kortit ja paketteja tulee läheteltyä edelleen aika monta, juuri nimenomaan sinne Suomeen. En mäkään aiemmin stressannut lahjojen ostoa (päinvastoin), mut viime vuosina on tullut sellainen olo, et mä en yksinkertaisesti jaksa tätä kulutushysteriaa ja iänikuista tavaran perässä juoksemista... Olenkohan tulossa vanhaksi, vai mistä lie johtuu? Itkupilli, en mäkään nauti siitä materialistisesta joulun puolesta (ja just siks stressaan) ja tiedät varmaan ja olet ehkä nähnyt, kuin se täällä vielä kärjistyy. Voin kuvitella, millaista menoa on taas Black Fridayna, ensi perjantaina... Huh...
Itse huomaan myös odottavani tältä joululta rauhallista, perheen kanssa yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja joulun tunnelmaa. Joulumusiikkia (suomalaista kiitos!), joulutorttuja, glögiä, lapsen riemua, jouluista tunnelmaa kodissa ja se joulukuusi. Siinä ne tärkeimmät. Sitä, että ollaanko joulu täällä vai Suomessa, sitä ei olla vielä päätetty. Itse kallistun tänne jäämisen puolelle, sillä matka Suomeen, se maksaa, eikä meillä olisi mahdollisuutta olla siellä kuin viikko pari.
Ei tule suuremmin stressattua. Eniten stressaan aatosta, kun se pitää lähteä aina viettämään isovanhempien luokse. Ihan mukavaa yhdessäoloa, mutta se meteli...
Ihanaa, kun illalla pääsee oman kodin rauhaan. Kynttilät palamaan, tv:stä jouluohjelmaa, glögiä, pihalle ulkotulia, joulukuusi... Voih, ihanaa kun tulee joulu ja pääsee kotiin sitä viettämään!!!
Pakko sanoa etta sressaan ja kovin!!!
Teen suomalaisia jouluruokia ja leivotaan tietysti pipareita. Mulla on taalla monta laatikkoa joulukoristeita. Joulukortit tehdaan tana vuonna 'me + koirat + pennut' eli ens viikonloppuna. Lahjat, ne hankin myohemmin, nyt ei ole aikaa.
Mut ehka me tehdaankin tana jouluna jotain erilaista, taalla kun on silloin kesa parhaimmillaan.
En stressaa joulusta, joulu ja sitä edeltävä aika ovat parasta aikaa vuodesta. No, ehkä kesää lukuunottamatta (tai riippuu vähän kesästä). Olemme aina viettäneet jouluaaton ja joulupäivän oman perheen kesken (lapsemme ovat nyt jo 21 v. ja 23 v.). Myös esikoisemme, joka asuu Englannissa on tulossa kotiin jouluksi ja perhe on taas koossa. Tänä vuonna siskoni perheineen tulee meille tapaninpäivänä syömään. Lisäksi asun viikot töiden vuoksi poissa Suomesta, joten vihoviimeiset jouluvalmistelut jäävät jouluviikolle. Tutut jouluherkut valmistan niin tänä jouluna kuin aina ennenkin. Kortit on jo ostettu ja kirjoitettu, samoin kynttilät, lahjapaperit ja pakettikortit, sekä valtaosa lahjoista ostettu tai ainakin mietitty. Lahjoja ostamme vain omille lapsille ja kummilapsille (2kpl), sekä siskolleni ja hänen miehelleen. Minulla on kyllä veli ja isäkin, mutta he ovat irtisanoutuneet "lahjojenostorumbasta". Sääli, sillä mielelläni ostaisin lahjat heillekin. Mieheni vanhemmat eivät enää elä, eikä hänellä ole sisaruksia. Näin meillä. Mutta ihanaa aikaa tämä on, nautin todella!
Huomenia Kirsi, Nina ja Auli. Ja kiitos teille kommenteistanne. On kyllä ollut yllättävää huomata, että suurin osa teistä kanssasisarista ei juuri joulusta stressaa. Taidan siis olla miltei ainoa lajiaan...
Mutta sanotaan nyt vielä, että itse stressaan lähinnä tuosta joululahjapuolesta, mutta itse joulun tunnelmahan on ihana, kun joululaulut soivat ja jouluruoat muhivat uunissa...
Vaan ensin vietellään Thanksgivingiä, joka on jo huh! Ensi viikolla!
eipä tuo joulu stressauta sen kummemmin. joululahjoiksi ajattelin omatekemää (ekologista ja edullista!) :) ja joulussa minulle ainakin tärkeintä on perheen kanssa oleminen, se tunnelma, lämpö, joulun tuoksu jne. ei jaksais odottaa, että päästään suomeen joulua viettämään... =)
Hei Tarja. Kiva kun piipahdit sivuilleni ja kivalta kuulostavat suunnitelmasi omatekemistä lahjoista ja muista jutuista. Suomeen mekin jossain vaiheessa ajateltiin jouluksi mennä, mutta saas nähdä, tuleeko lähdettyä...
Post a Comment