Wednesday, October 28, 2009

Where the Wild Things are

Viime viikolla kävin viimein katsomassa ensi-iltaan tulleen Where the Wild Things are-elokuvan. Tarina etenee hiukan eri tavalla kuin kirjassa, jossa keskitytään värikkääseen kuvitukseen, tarinan itsessään jäädessä melko lyhykäiseksi.

Olikin siis arvattavissa, että juonta on hiukan rikastettu tässä elokuvaversiossa.

Elokuvassa lähdetään liikkeelle ihan normaalista arjesta. Pienen Max-pojan näkökulmasta, joka kärsii isosiskonsa ja yksinhuoltajaäitinsä saamattomasta huomiosta ja on ymmärrettävästi asiasta turhautunut ja vihainen.

Eräänä iltana Max on taas kerran kiukkuinen, tällä kertaa uuden poikaystävänsä kanssa kikattelevan äidin piittaamattomuudesta ja järjestää keittiössä pienen kohtauksen, josta äiti on häpeissään ja selvästi raivoissaan.

Mutta niin on Maxkin ja yhteenoton jälkeen tuo sudeksi pukeutunut poika pinkaisee ulos kotoa ja juoksee kuin henkensä kaupalla kohti pimeitä kujia ja läheistä synkkää ja pimeää metsää, kunnes mielikuvitus saa hänestä otteen.

Ja hän huomaa rannalla veneen ja lähtee seikkailuun, kohti tummanpuhuvaa ulappaa, ja tuolla pimeässä, keskellä vaahtopäiden hän seilaa yli yön ja yli päivän, kunnes saapuu autiolle saarelle, myrskyn ja pauhaavien vesin uuvuttamana.

Saaren huipulla kajastaa valoa ja sinne Max kulkunsa suuntaa. Siellä hän kohtaa omituisen näyn. Valon kajossa hurjat suurikokoiset hirviöt ovat kokoontuneet nuotioiden äärelle ja yksi hirviöistä näyttää olevan vähintäänkin yhtä kiukkuinen kuin Max.

Maxin uteliaisuus voittaa ja hän päättää mennä tutustumaan näihin hurjiin, pelottavan näköisiin ja oloisiin hirviöihin.

Hirviöt ovat myös uteliaita ja tuumaavat ensin, josko hotkisivat Maxin kitaansa, kunnes Max omalla nokkeluudellaan osoittaakin olevansa ihan kuningasainesta ja niin hänestä kruunataan hirviöiden kuningas.

Max ystävystyy hirviöistä surumielisimmän, Carolin kanssa ja nämä kaksi viettävät paljon aikaa yhdessä.

Max hallitsee hirviöitään jonkun aikaa, kunnes paljastuu, ettei Max olekaan oikea kuningas, vaan ihan tavallinen pieni poika ja tästä tuohtuneena Carol on syödä Maxin suihinsa.

Lopussa ystävyys kuitenkin voittaa ja Max voi hyvillä mielin seilata pienellä laivallaan takaisin kotiin.

Ja pian Max jo kurkistaakin keittiön oven raosta ja päätyy väsyneen ja helpottuneen äitinsä syleilyyn. Ja kellokin lyö jo miltei puoltayötä.

---------------------------------------

Elokuvasta kotiin lähdettyäni en oikein tiennyt, pidinkö tästä elokuvasta vai en. Elokuva oli visuaalisesti todella upeasti toteutettu, mutta itse tarina oli melko synkkä ja melankolinen.

Tarina, jossa korostettiin pienen pojan yksinäisyyttä ja ahdistusta ja joka jatkui surumielisten, vihaisten ja turhautuneiden hirviöiden maailmassa.

Ei siis ollenkaan tyypillinen lastenelokuva, jostä lähdetään hymyillen kotiin pientä lasta kädestä pitäen ja iloisesti elokuvasta puhellen. Pohdin, haluaisinko edes lapseni katsovan tätä elokuvaa. En tiedä, minun pitää ehkä vielä edelleen sulatella tätä elokuvakokemusta ja ehkä katsoa tämä lähiaikoina uudestaan.

Ehkä tuolloin osaan nähdä elokuvan jo hiukan toisenlaisin silmin. Nyt kun minulle jäi käteen tästä kokemuksesta lähinnä vain melankolinen ja surumielinen fiilis.

Tuesday, October 27, 2009

Devdas

Eilen illalla suoritin pienimuotoisen leffa-maratoonin ja katsoin intialaiselta ystävättäreltäni lainaksi saadun Devdas-elokuvan. Olimme heillä viikonloppuna kylässä, kun Bollywood-leffat tulivat puheeksi ja kun näin tästä leffasta pienen pätkän, oli minun saatava tämä elokuva samantien lainaksi.

Ystävättäreni varoitti, että tämä elokuva on kestoltaan melko pitkä (noin 3 h) ja sisältää myös paljon tanssi- ja laulukohtauksia, jotka voivat meitä länsimaalaisia pitkästyttää, vaan eikö mitä, minusta ne olivat tosi kiehtova ja värikäs osa tätä elokuvaa!


Olin itse asiassa erittäin positiivisesti yllättynyt tästä elokuvasta ja kerroinkin tänään ystävättärelleni, että minusta taisikin kerta heitolla tulla Bollywood-leffojen ystävä. Tämä tarina perustuu intialaisen Sharat Chandra Chattopahdyayn novelliin ja kertoo intialaisesta nuorukaisesta Devdasista, joka palaa kymmenen Lontoon vuoden jälkeen vastavalmistuneena juristina takaisin kotikyläänsä.

Devdasia vastassa on hänen nuoruuden rakkautensa Paro. Tuo henkeäsalpaavan kaunis nainen on kaivannut häntä syvästi kaikki nämä vuodet. Aluksi näyttää siltä, että nämä kaksi ovat luotuja yhteen ja että heidän suhteensa solmitaan avioliitolla, mutta yllättäen Devdasin perhe ei hyväksykään Paroa perheeseensä eikä Devdas ole tarpeeksi voimakas noustakseen vahvaa ja auktoritaarista isäänsä vastaan puolustaakseen omaa rakkauttaan Paroa kohtaan.

Niinpä Devdas saa lopulta huomata, ettei Paro jää häntä ikuisesti odottamaan, vaan suostuu äitinsä toiveisiin ja menee naimisiin itseään vanhemman, varakkaan aristokraatin kanssa.

Paro ei kuitenkaan missään vaiheessa lakkaa rakastamasta Davdasia ja kärsii syvällä sisimmässään heidän erostaan aivan yhtä paljon kuin Devdaskin.

Kun Paron ja Devdasin tiet erkanevat, on Devdas surusta sekaisin ja joutuu alkoholikierteeseen päätyen lopulta kauniin kurtisaanin, Chandramukhin luo. Devdas ei kuitenkaan voi sallia itsensä rakastua Chandramukhiin, sillä muistot Parosta ovat liian vahvoina hänen sisimmässään.

Kahden naisen välissä, surun ja muistojen runtelemana Devdas vajoaa alas synkkyyteen, josta ei ole enää paluuta entiseen.

-------------------------------------

Surullinen ja puhutteleva, myös kulttuurillisesti erittäin värikäs ja mielenkiintoinen elokuva, joka sai useassa kohtaa minut kyyneliin.

Tämän elokuvan voisin kyllä katsoa uudelleenkin, sen verran erilainen ja mieleenpainuva tämä tarina oli!

Wednesday, October 21, 2009

Modern Family TV-sarja

Pitää heti myöntää, etten nykyisin juuri katso televisiota tai TV-sarjoja, mutta olenpa kuitenkin varsin iloinen siitä, että tässä eräänä keskiviikkona satuin avaamaan töllöttimen juuri kun tämän TV-sarjan tuorein jakso pyöri ruudussa.

Modern Family on ABC-kanavalla pyörivä komedia ja tykästyin tähän hulvattomaan sarjaan heti ensi näkemältäni. Tämä onkin nyt sitten tällä hetkellä ainoa varsinaisesti seurattavien listallani oleva TV-sarja.
Kuten bannerikin sen kertoo: One big (straight, gay, multi-cultural, traditional) happy family!

Sarjassa siis oivallettu erilaisten perheiden muodot. On tavallinen hetero-perhe, gay-perhe, monikulttuurinen sekä perinteinen? perhe.

Erityisesti pidän sarjan humoristisesta, miltei reality-sarjamaisesta otteesta. Sarjassa kuvataan ikäänkuin pieniä hetkiä kunkin perheen arjesta ja nämä perheet ovat kaikki jollain tapaa kosketuksissa toisiinsa. On sisaruksia, vävyjä, lankoja jne.

Ja hiukan kieroutuneella huumorilla varustettuja tilanteita, joista tämä tykkää!

Olen ehkä hiukan omituinen huumorini suhteen, mutta minulle vaan toimii tällainen tyyli tehdä komedioita.

Sarjan hauskin perhe on mielestäni gay-pari Mitchell ja Cameron vauvoineen. He vain yksinkertaisesti ovat aivan hulvattoman hauska pari, eikä heidän kommelluksilleen voi kuin nauraa!

Tässä kohtauksessa Mitchell on sitä mieltä, ettei hänen tyttärensä voi olla sen huonompi motorisilta kyvyiltään kuin musaryhmän muutkaan muksut ja päättää hiukan avittaa tytärtään. Liu'uttamalla pieneltä vieruskaverilta anastamansa palikat toisten huomaamatta oman tyttärensä eteen voi hänkin nyt ylpeänä kehuskella pikkuneidin motorisilla taidoilla ;-)

Harmi vaan, että turvakamera pirhana tallensi tämänkin tilanteen. Se hiukan loivensi isäpapan ylpeyttä tyttärensä "kyvyistä".

Modern Family näkyy TV-ruudussa täällä Yhdysvalloissa ABC-kanavalla keskiviikkoisin klo 9/8pm central.

Toivon mukaan tämä sarja tavoittaa myös Suomen, tai ehkä jo näkyykin siellä?

Kannattaa katsoa!

Monday, October 19, 2009

Joulublogi

Pieni mainos tännekin blogiini. Aloitin tänään joulublogin Kotilieden webbisivuilla ja seuraavan kymmenen viikon ajan voit käydä lukemassa jouluvalmisteluistamme
Kotilieden jouluosiosta.

Siis tervetuloa kaikki joulusta ja perheemme jouluvalmisteluistamme kiinnostuneet kurkkaamaan, mitä kaikkea tuonne blogiin kirjoitan ja kertoilen. Joka maanantai ilmestyy uusi blogikirjoitus ja olisi mukava saada myös tämän blogin lukijoita sinne kommentoimaan ;-)


Mukavaa maanantaita toivotellen,

Sari