Trailerin mukaan luvassa oli paljon vauhtia ja jännittäviä tilanteita, mutta vähän aikaa elokuvaa katsottuani huomasin, että leffa oli paljon muutakin kuin jännitystä tai takaa-ajoa.
Russell Crowen, Ben Affleckin, Helen Mirrenin ja Rachel McAdamsin tähdittämässä elokuvassa mennään paljon syvemmälle rikosten tutkintaan ja elokuvassa niin tutkivaa journalistia harjoittavat reportterit kuin poliisietsivätkin koettavat ratkaista mysteeristä murhatapausta, jossa nuori poliittinen assistentti saa surmansa ja on pian linkitettynä sikäläiseen poliitikkoon, jonka kanssa hänellä uskotaan olevan seksisuhde.
Mielenkiintoisia tapahtumia siis luvassa ja pidin tämän elokuvan tyylistä, sillä sitä vastoin, että tässä olisi ollut ihan hirmuisesti toimintaa tai väkivaltaa, tässä leffassa keskityttiin enemmän tutkinnalliseen ja journalistiseen näkökulmaan ja tämä oli mielestäni erinomainen elokuvakokemus, vaikka myönnänkin heti perään fanittavani Russell Crowea aika tavalla ;-)
Mutta tämä leffa oli mielestäni taas kerran osoitus hänen taiturimaisista näyttelijänlahjoistaan, enkä voinut kuin ihailla hänen suoritustaan tässä karkean ja vanhanaikaisen reportterin roolissa, miehenä, joka ei juuri piittaa nykytekniikasta tai hörhö-bloggailuista (hehe), vaan haluaa keskittyä olennaiseen ja on periksiantamaton saadakseen työnsä päätökseen.
Tästä leffasta kirjoitin enemmän englanniksi tänne. Suosittelen tätä leffaa kaikille rikoselokuvien ystäville.
--------------------------------------
Katsoin tässä muutama päivä sitten myös elokuvan The Boy in the Striped Pajamas ja tämä elokuva liittyy myös edellisessä postauksessani olevan The Courageous Heart of Irena Sendler-leffan tavoin Holocaustiin ja toisen maailmansodan aikaan.
Tarinassa pieni saksalaispoika Bruno (Asa Butterfield) muuttaa maaseudulle ja asettuu perheineen isoon kartanoon, jonka lähettyvillä sijaitsee myös sodan aikainen juutalaisleiri. Pojan isä on korkeassa virassa oleva saksalaisarmeijan päällikkö, joka on vastuussa kyseisestä juutalaisleiristä ja sen sisällä tapahtuvista murhenäytelmistä.
Poika karkailee tämän tästä pihapiiristä ja löytää pian tiensä juutalaisleiriin ja tuon leirin reunalla, piikkiaidan takana, hän tutustuu toiseen pikkupoikaan, Shmueliin (Jack Scanlon), jonka kanssa hän ystävystyy tällä kummalla tavalla, piikkilanka-aidan heidät toisistaan erottaen.
Brunolla on oma lapsenomainen käsityksensä Shmuelin leiristä eikä hänellä ole aavistustakaan siitä, millaisissa olosuhteissa Shmuel ja hänen perheensä leirillä asuvat.
Vahvin rooli elokuvassa lienee juutalaispojalla, joka elokuvan lopussa houkuttelee saksalaispojan leiriinsä kohtalokkain seurauksin ja elokuvan karmaiseva loppu tuntui minusta itsestäni miltei oikeutetulta. Saipahan paha palkkansa, vaikka viaton lapsi olikin tässä se uhri, monien muiden viattomien ihmisten ohella.
Aiheena karmaiseva ja tässä olisi voinut olla kovastikin potentiaalia koskettavaan elokuvakokemukseen, mutta oli mielestäni hivenen epäonnistunut yritys. Tarina on vähän kankeasti toteutettu ja näyttelijäsuoritukset ovat lievä pettymys.
---------------------------------
Ja eilen illalla katsoimme sitten tämän.
Marley & Me-leffa, joka oli ensi-illassa jo joskus joulun aikoihin. Nauruhermoja kutkutteleva komedia/draama Marley-koirasta, joka elävöittää nuoren parin elämää ja sittemmin myös kolmilapsisen perheen arkea. Pääosissa Marleyn roolissa olevien nelijalkaisten lisäksi Jennifer Aniston ja Owen Wilson.Elämänmakuinen ja hauska elokuva, joka saa hyvälle mielelle. Lopussa pääsi sitten jo pieni itkunpyrähdys, sillä Marleyn elämää seurataan elokuvassa pentuiästä vanhuuteen ja lopussa on tiedossa hyvästien jättäminen uskolliselle ystävälle, Marleylle, tuolle energiselle nelijalkaiselle ystävälle, joka sekä ihastutti että vihastutti omalla räiskyvällä ja eläväisellä olemuksellaan.
Mukava leffaelämys, vaikka koko perheelle!
------------------------------------
Lopuksi vielä hauska haaste, jonka sain Mikaelalta.
Tuntomerkit itsestäni haasteessa paljastan muutamia tuntomerkkejä, joista minusta ehkä saattaapi ulkopuolinenkin tunnistaa... ;-)
1. Minulla on pitkät, vaaleat hiukset (ollut aina), jotka peijakas vie, koettavat aina käpristyä hivenen kikkuralle ja minulla on tätä hiuskuontaloani kohtaan ikuinen viha-rakkaussuhde.
2. Pitkät kynnet ovat olleet sormissani aina ja ikuisesti. Ne vaan kasvavat niin hurjaa vauhtia, etteivät kynsisakset oikein perässä pysy ja niinpä ovat aina olleet melko pitkät.
3. Olen farkkutyttö henkeen ja vereen. Siispä farkut jalassa minut yleensä näkee, missä ikinä liikunkin. Oli ne sitten stretchit, pillit, leveämmät, caprit tai mitkä vaan, mut juu, shortseja mä en jalkaani laita!
4. Tatuointi nilkan sisäosassa on muutaman vuoden takainen, jo kauan haaveissa ollut toteutus. Itse väkerretty tribaalikuvio, joita olisi ehkä kiva saada lisääkin, jokunen... Ainakin niskaan tai yläselkään...
5. Olen vasenkätinen ja ravintoloissa käydessä tuppaamme aina istumaan miehen kanssa niin, että tökimme toisiamme kyynärpäillä...
6. Luonteenpiirteiltäni olen edelleen hivenen perfektionisti ja itsekriittinen, siinäpä vasta mukava pari, joka varsinkin nuorempana aiheutti vähän ongelmia käytännön tasolla. Yhä edelleen taistelen näiden luonteenpiirteiden kanssa, mutta alan jo elämään niiden kanssa, sulassa sovussa...
7. Pituutta minulle on luotu 173cm ja painokin on tätä nykyä ihan normilukemissa, toivon mukaan vielä muutama kilo nykylukemista tipahtaa... ;-)
Tähän haasteeseen voit sinäkin osallistua, jos haluat. En nyt lähde ketään sen kummemmin erikseen tähän haastamaan. Mutta nappaa tästä, jos haluat osallistua ;-)
Terkuin Sari
