Kaiken takana on... Tracy Anderson

Kuka on tämä nainen? Aivan järkyttävä body (miehille nyt tiedossa vähän silmänruokaa...) tällä nuorella naisella. A-a-auts! Tahtoo samanlaisen!!!

Kyseessä on Tracy Anderson. Melkoisen hyvässä kunnossa on tämä muutaman meille melko tutunkin julkkiksen oma personal trainer, oman Tracy Anderson Method-treenausohjelman ja oman treenistudion luonut nainen, joka on usein lehtien sivuilla ja lööpeissä esillä.

Tämä upeakroppainen nainen jakaa mielipiteet kahtia. Toiset ovat sitä mieltä, että tämä Tinkeriksi kutsuttu, pieni mutta pippurinen nainen on täysi huijari, joka ottaa rahat pois rikkailta (so???) ja esittää ihan huuhaa-seikkoja omina faktoinaan.

Omiin silmiini pisti Tracyn 1000 kalorin dieetti, suosittelemansa 2 tunnin treenit 6 kertaa viikossa (Missä ovat lepopäivät kropalle? Vai eiks niitä enää tarvita? Valaiskaa?) ja se, ettei naisten pitäisi hänen mukaansa tehdä yli 3 paunan painoja. Siis mitä tuo nyt on sitten kiloissa? Ei juuri mitään. Itse käytän päivittäin 7 paunan puntteja, enkä kyllä ole mielestäni mikään jättilihasmassaan pyrkivä nainen, enkä luule noilla paunamäärillä siihen yltäväni, mutta lihasta jo näkyy ihan kivasti parin kuukauden kotona treenaamisen jäljiltä ja olen tosi tyytyväinen.

Mutta muuten hänellä on ihan hyviä neuvoja ja myönnän heti katselleeni googlettamalla hänen muutamia treeniohjeitaan, ja mielestäni niissä on ihan varteenotettavia vinkkejä, joista muutamia käytän minäkin.

Moni ehkä jo tietääkin tämän, mutta ne Tracyn julkkiksista julkkiksimmat asiakkaathan ovat siis:

Madonna. Jaa-a, voiko näistä sääristä ja noista käsivarsista siis kiittää Tracyä? No arvelenpa, että Madonnalla itselläänkin löytyy vähän eväitä näiden lihasten ylläpitoon, mutta varmasti osa kiitoksista kuuluu myös Tracylle.

Tässä Madonna ja Tracy ovat käyneet täkäläisessä orgaanisia tuotteita suosivassa Whole Foods-kaupassa. Ihan ok ketju, ei tosin kuulu omiin suosikkeihini (hintava, ja samantyylisiä tuotteita saa myös muista ketjuista, kuten Market Street ja Central Market, joista jälkimmäisessä hinnat ovat nykyään ihan kohtuulliset).

Ja tässä sitten ihan ns. bestikset. Gwyneth Paltrow ja Tracy Anderson. Ovat muuten aloittaneet jonkinasteisen yhteistyön juurikin treenauksen/treenistudioiden saralla.

Ja tässä ystävykset matkalla mitä luultavimmin salille tai salilta, jonnekin...

----------------------------------------------

Ja tästä aasinsiltana omaan painonhallinnan tilanteeseeni. Oma jumppakärpäseni on iskenyt jo tätä nykyä siinä määrin, että koen jo jonkinlaista huumaavaa nautintoa lenkillä käydessäni tai salilla/kotona lihassarjoja treenatessani. Kun tämä päivä oli yhtä hulinaa, tuntui aivan autuaalliselta lähteä illalla YKSIN lenkille, nauttia ilta-auringosta ja antaa ajatusten soljua vapaina. Kerrassaan ihanaa!

Vaikka itse pidän enemmän lenkkeilystä (ei tarkoita, että juoksen tai edes hölkkään, vaan pääosin reipasta kävelyä, väliin pieniä spurtteja, ajassa n. 45-60 mintsaa, 3-5 kertaa viikossa), myös salilla on joskus kiva käydä vähän itseään repimässä.

Ja mikä onkaan sen parempi fiilis, kun lihaksissa tuntuu, että jotain on tullut tehtyäkin. Mutta silti se kaikkein paras fiilis tulee siitä, kun vuosikausien jälkeen huomaa solahtavansa saman kokoisiin farkkuihin kuin joskus 90-luvulla.

Jips, olen iloinen!

Viikonlopun herkutteluja

Viikonloppuna ystäväperhe oli luonamme kyläilemässä ja koska olemme edelleen laihdutuskuurilla molemmat mieheni kanssa, niin päätimme, että valmistaisimme jotain vähän kevyempää ruokaa. Ja jo tuttuun tapaan pojat innostuivat ruoanlaitosta ja valmistivat kalaa niin grillissä kuin savustaenkin.

Arvatenkin taas lohta tehtiin, sillä se on täällä mielestäni se varmin valinta. Halibut maistuu vähän mutaiselta, kissakalasta en innostu lainkaan, troutia (taitaa olla taimen) tulee myös usein tehtyä, mutta on vähän hintavampi kala kuin lohi. Kalaa tuleekin syötyä nykyään aika usein, vaikkemme vieläkään taida ihan kerta viikkoon kalaa valmistaa.

Lisukkeeksi pojat valmistivat vielä kivan vihanneskulhon (siis ei riisiä tai perunaa, kuten olisimme aiemmin tehneet). Nämä paistuivat myöskin grillissä ja olivat tosi kiva lisuke kalan kanssa.

Tässä oma lautaselliseni. Namskua! Ja näet ihan oikein, tuo valkoinen kastike on sour cremeä, eli kermaviilin tyylistä kastiketta, mutta kevytsellaista, joten ei pitäisi olla niin paha juttu...

Ja ups! Sunnuntaina innostuin vielä paistelemaan räiskäleitä. Niistäkin tulee jo nähtyä unia, kun tämä laihdutus se ei vaan ota loppuakseen ja kalorit vilisevät silmissä ja pieni omantunnon pistos on rinnassa pienenkin herkuttelun jälkeen.

Mutta tätä herkkuhetkeä en voinut jättää väliin! Pitäähän sitä vähän osata hellittää, vaikka koettaa painoa pudottaakin.
Mutta tämä ranskalaisen ystävättären suosittelema Nutella on nyt sitten sitä ihan kiellettyjen listalla olevaa herkkua. Suklaapähkinätahna on ihan taivaallisen hyvää, mutta kaloreita tässä herkussa onkin sitten 190 parissa lusikallisessa... Auts!!!

Siitä huolimatta lettusen väliin sujahti pikkiriikkisen (mieheni voi olla tästä kyllä eri mieltä tyyliin pikkiriikkisen tosiaankin...) Nutellaa ja minä tykkään!

--------------------------------------

Laihdutusurakasta sen verran, että tällä hetkellä painoa on tippunut yhdeksän kiloa. Jippii!!! Mutta totuus on se, että nyt vasta alkaa tuntumaan siltä, että tämä painonpudotus alkaa näkymään jossakin. Mutta silti, vielä voisin helposti tiputtaa ainakin viisi kiloa, sillä vieläkin löytyy sitä löysää siellä ja täällä. Ja jotta pääsisin niihin lukemiin, jotka mulla oli ennen lapsen syntymää...

Suurin syy siihen, että tämä laihdutuskuuri nyt kerrankin toimii on se, että päätimme yhdessä miehen kanssa laittaa koko ruokavalion uusiksi. Ja että se halu lähti meistä molemmista, omasta tahdosta, sillä kyse ei ole pelkästään siitä, että pudotamme painoa, vaan myös terveydellisistä syistä. Mieheni on jo vuosia syönyt verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä, vaikkei olekaan millään tapaa ylilihava, vaan nämä ongelmat johtuvat hänellä perintötekijöistä. Ja kun tuo 40 vee alkaa väistämättä lähestymään meillä molemmilla, päätimme, että nyt jos koskaan on aika vähän tarkistaa omaa elämäntyyliä ja ruokatottumuksia.

Vähensimme lihan osuutta ja punaista lihaa emme syö juuri lainkaan (paitsi tytär). Syömme pääosian kanaa ja kalaa, kasviksien ja vihannesten osuutta lisäsimme huomattavasti, vähensimme riisin ja pastan osuutta ja ostamme nykyään vain kokojyväpastaa. Marjoja syömme päivittäin ja vettä koetamme juoda useita lasillisia päivässä. Mutta se tärkein asia on ehkä kuitenkin se, että annoskokoja olemme pienentäneet huomattavasti emmekä enää santsaa samalla tapaa kuin aiemmin.

Minä olen nimittäin ollut ruoan suhteen ihan rohmu. Iltaisin notkuin jääkaapilla tai ruokakaapilla ja olen ollut aina se, joka on heti hakemassa toisen lautasellisen ruokaa. Nyt on jo tottunut ajatukseen, ettei sitä tarvitse aina syödä itseään ihan tukkoon ja olo on paljon kevyempi.

Mutta silti makeanhimo iskee aina välillä ja silloin antaa mennä. Ei sitä pysty kuitenkaan kaikkia herkkuja ruokavaliosta poisjättämään. Joten silloin tällöin voi myös maistella jotain makiaa, ihan hyvällä omallatunnolla ;-)

Äitini kommentti muuten tästä laihdutuksesta oli se, että nopeasti ne kilot tulevat sitten takaisinkin. Ja onhan se niinkin, mutta kyllä kova pyrkimys olisi nyt siihen, etteivät ne enää takaisin tulisi, vaan tuo 18 voipakkausta rasvaa pysyisi pois kehostani, lopullisesti!

Saas nähdä, kuinka käy...

Kevätilmettä...

Hups! Mä vaihdoin blogin taustavärin vaaleankeltaiseksi. Minusta alkoi vain näin kevään korvilla tuntumaan hiukan synkältä tuo musta blogini pohjaväri, eli katsotaan, josko tuo keltainen pysyisi ainakin hetken taustavärinä...

Kevättä on ilmassa muutenkin. Täällä meillä alkaa jo nurmi vihertää ja ihan totta, puiden lehdetkin ovat jo pienillä silmuilla.

Mutta ei tämä tarkoita sitä, että täällä jo mennä viiletettäisiin teeppareissa, kyllä kelit edelleen sahaa lämpimän ja kylmän väliä, joten ei vielä arvaa heittää kesävaatteille.

Vaikka eilen oli jo ihanan lämmintä, reilusti yli kaksikymmentä astetta auringossa ja tuntui oikein mukavalta. Tosin, tänään on jo vähän harmaanpaa... Eli päivä kerrallaan.

Ja niinkuin tuossa heti vuoden alussa tuli todettua, kevään tavoitehan oli saada kilojakin karisemaan. Ja miehellä sama tavoite, eli kilpaa ollaan joka maanantai aamu hypätty puntarilla vertailemassa omaa pudotustulosta, ja onhan noita kiloja jo karissut, jippii 4 kiloa!!!

Vaan onhan tuota tavoitettakin yli kymmenen kiloa, joten matkaa on vielä. Ja oikeesti, minussa ei edes näy tämä neljän kilon katoaminen, miehessä kylläkin on muutos jo heti nähtävissä.

Mikähän siinäkin sitten on? Miehille laihdutus tarkoittaa lähinnä sitä, että tuosta mahanseudulta lähtee se ylimääräinen. Naisilla taas sitä, että saat kyllä laihduttaa ja laihduttaa ja jumpata ja liikkua ja silti se paino, se lähtee mistä? Ja näkyy missä? Rintaliiveissä?

Siis ihan totta. Mun takamus on samaa kokoa, reidet samaa kokoa, massu ehkä hivenen littanampi, mutta kauhukseni olen havaitsevinani, et mun rintsikat, nehän alkaa olla kohta väljät...

YÄÄH! Mutta noh, mä luotan siihen, et jossain vaiheessa tämä muutos näkyy myös jossain muualla kuin rintaliiviostoksissa... ;-)

Perjantaita vaan kaikille!

Sari

No nyt on kakkua mässätty ja jumpattukin ahkerasti...

No nyt on kyllä tullut naposteltua täytekakkua ihan urakalla, tässä on muutaman päivän sisällä ollut nimittäin yhteensä neljät syntymäpäiväkekkerit, omani mukaanlukien.

Ja tänään menimme vain mukamas leikkiryhmän tapaamiseen, niin eikös ollut sielläkin kakkua tarjolla, kun perheen pikkuneiti oli viikonloppuna täyttänyt 2-vee. Kiitos vaan päivän emännälle, ihanat oli tarjottavat ja massu ihan pömpöllä ;-)

Niin että laihikseni on ollut heti koetuksella. Auts!

Mutta on sitä tullut liikuttuakin. Viikonloppuna lenkkeilyä, ja parina päivänä kuntosalia, mutta eilen huomasin salilla ollessani, että mahdoinkohan jo ottaa vähän liiankin raskaan spurtin spinnerissä, kun kauhukseni tuijotin loppuyhteenvetotaulukosta, että korkein pulssinopeuteni oli jo huimat 189 lyöntiä minuutissa. Whouh! Ei taida enää olla ihan hyvää luokkaa tuo lukema... Ja hurjan sydämentakomisen lisäksi huomasin jo hivenen voivani pahoin tuon rääkin jälkeen, vaan eikun lisää tuulta purjeisiin ja kaikenlaisia vimpaimia piti päästä kokeilemaan.

Vaan tuota, taidan ehkä huomenaamuna ottaa hivenen rauhallisemmin salille mennessäni, ettei tämä minun poloinen elimistöni joudu heti laihiksen alussa liian koville.

Mutta juu, taidan lähteä jo hissukseen pötköttelemään ja koetan nyt saada jotain matkajuttuakin tässä kasaan jossain vaiheessa. Kuvat vaan ovat ihan epämääräisessä järjestyksessä monessa eri tiedostossa, joten melkoinen on plaraaminen, kun tulihan niitä räpsittyä noita kuvia aika tavalla.

Vaan nyt koisimaan ja huomenaamuna sitten reippailemaan heti neidin kerhoon vietyäni!

P.S. Maistuvia keitto-ohjeita otetaan nyt ilomielin vastaan! Eli jos reseptivihkosestasi löytyy joku ihanan täyteläinen keitto-ohje, laita pliis tulemaan! Keitot on nyt kova sana meillä!

Aina on joku vialla...

Mikähän siinä on, että naisilla on aina joku asia vialla, tai paremminkin viturallaan. Vai olenkohan ihan yksikseni tämän ongelman kanssa?

Aina joku asia omassa itsessä stressaa huoleksi asti, ärsyttää, märisyttää ja murisuttaa...

Vuoroin paino.

Vuoroin hiukset.

Vuoroin naamavärkki.

Vuoroin allit, jenkkakahvat, peffanseutu, lantio, reidet, sääret, kynnet, varpaat...

Lista on loputon!

Ja itse olen taas löytänyt itselleni uuden huolen aiheen, tai no siis, sen ikuisen.

Eli oman painoni tietty!

---------------------------------------------------------

Jos kesällä märehdin naamavärkkiä kärsiessäni jonkinsorttisesta hormonisekoilusta ja tunsin palanneeni puberteettiaikaan (vieläkin keräilen itseäni tästä vaiheesta takaisin normaalien kirjaan) ja rasvapurkkia ja tuubia kului ja hermot olivat kireällä nähdä näppyä näpyn jälkeen jo reippaasti kolmikymppisellä ihollani.

Mutta juu, nyt kun naamavärkki alkaa taas olemaan edes jollain tapaa normaalissa tilassa ja toivon mukaan nyt siinä pysyykin, se paino taas alkaa kummittelemaan.

Mikä hitto siinä on, että kun yksi asia alkaa helpottamaan, niin tilalle pitää aina keksiä uusi?

Ja nyt huomaan vaatehuoneessani ähiseväni ja puhisevani vaatteita kokeillessani. Äh, ei hyvä, ei mallaa, ihan kamala, korostaa persusta, korostaa käsivarsia, korostaa reisiä, korostaa vatsaa... Apuaaah! Mulla ei oo mitään puettavaaa! Mä oon LÄSKI!!!

Vaikka jos olen ihan realistinen, niin en ole kuitenkaan lihava, jollen ole nyt laihakaan. Olen siitä väliltä ja pituuteni on pelastukseni, kun olen aika pitkä, mutta silti... Ahdistaa!!!

Eikä sitä lisää se, että lehdistössä jaksetaan aina jauhaa julkkisten painoista ja esimerkiksi Lacey Burke on liian tuhdissa kunnossa ollakseen hyvänä esimerkkinä Dancing with the Stars-ohjelmassa. Samoin Eva Longorian paino (nyt hän on taas jollain ihmedieetillä ja uusimmassa kuvassa langanlaiha) viimeisten kuukausien aikana nostatti raskaushuhuja, joihin hän vastasi järjestään: C'moon, olen vain lihonut!

Tältä Lacey näyttää tänä päivänä ja ok, onhan hänellä vähän pyöreämmät muodot, mutta ei hän kyllä mielestäni ole lihava tai huono esimerkki muille painonsa vuoksi...

Tietty jos verrataan tähän aiempaan kuvaan, ilkeämieliset osaavat kyllä verrata mm. vatsanseutua, lantiota, käsivarsia ja reisiä, mutta eiköhän aika moni muukin nainen elävässä elämässä kärsi juuri samoista ongelmista, samoilla alueilla? Ainakin minä....

Ja tuo pieni kumpu Longorian vatsanseutuvilla jokunen aika sitten aloitti hirmuisen huhumyllyn Hollywoodissa ja lehdistössä... Huoh, kuinka monta kertaa naisilla pömpöttääkään vatsat tällä lailla... Mutta julkkisten kohdalla osataan olla armottomia. Heti ollaan sormella osoittamassa ja arvailemassa sitä ja tätä...

Joku hyvä puoli siinäkin, ettei ole millään muotoa julkisuuden henkilö, ei ainakaan tarvitse koko aikaa vaakaa tuijottaa ja pelätä lehtien otsikoita painonsa tähden. Johan se muutenkin stressaa ihan tarpeeksi... Mutta se meille sallittakoon, olemmehan vain naisia ;-)