Kävin viikonloppuna katsomassa leffateatterissa parikin mielenkiintoista elokuvaa, Taken ja Sunshine Cleaning leffat, jotka ovat tarinoiltaan hyvin kaukana toisistaan. Taken on actionleffa, joka on pyörinyt teatterissa jo useamman viikon, mutta edelleen vetää katsojia elokuvasaliin, Sunshine Cleaning taas erilainen draama, joka tuli puolestaan juuri ensi-iltaan.
Taken elokuvan johtotähtenä on aina yhtä kiinnostava, harkitun rauhallinen ja itsevarmuutta uhkuva kestosuosikkinäyttelijäni, Liam Neeson.
Hänen roolinsa Takenissa oli sekoitus toimintaleffan sankaria, isää ja ex-vakoojaa. Pääosassa on siis ex-vakooja Bryan (Liam Neeson), joka asustaa vaatimattomasti huoneistohotellimaisessa kodissaan halutessaan olla lähellä 17-vuotiasta tytärtään Kimiä (Maggie Grace), joka asuu ylellisesti äitinsä Lenoren (Famke Janssen) ja isäpuolensa Stuartin (Xander Berkeley) kanssa nauttien yltäkylläisestä ja hemmotellusta elämästä.
Bryanilla itsellään on vain yksi tavoite, olla lähellä tytärtään ja saada takaisin kaikki ne kadotetut vuodet, jotka hän menetti työskennellessään tiiviisti agenttina, pois perheensä parista.
Kun Kim saa yllättäen päähänsä lähteä kesäksi Ranskaan, on Bryan huolissaan asiasta, eikä ole kovinkaan innostunut koko ajatuksesta. Mutta tytär ja hänen äitinsä onnistuvat taivuttelemaan isän allekirjoittamaan suostumuksensa alaikäisen tyttärensä matkustamiselle.
Kim on juuri saapunut Pariisiin ja asettunut taloksi ystävättärensä kanssa tämän serkun upeaan asuntoon, kun tyttöprostituutiota harjoittavat albaanirikolliset sieppaavat heidät. Bryan on tapahtumahetkellä puhelinyhteydessä Kimin kanssa ja tästä puhelusta saa alkunsa takaa-ajo, jossa Bryanin ainoa tavoite on saada tyttärensä ehjänä takaisin, hinnalla millä hyvänsä.
Siis takuuvarmaa, action-leffoille tyypillistä vauhdin huumaa ja jallitusta on tässä elokuvassa tarjolla ja ihan ok elokuvakokemus, sanoisin. Juoni oli ehkä osittain hivenen hatara, sillä Bryan oli jo leffan alkumetreiltä saakka vähän liiankin vakuuttunut siitä, että tyttären turvallisuus on uhattuna ja kun sitten tytär siepattiin, oli se todellakin vahvasti ennakoitavissa.
Perustoimintaleffapyöristystä, mutta Liam Neeson antoi kaikkensa ja jos vertaan tätä toimintaa esim. 12 Roundsiin, on tässä ihan erilainen ote niin ohjauksellisesti kuin näyttelijävalintoineen.
Sunshine Cleaning leffa oli minulle etukäteen aivan tuntematon tapaus. Mutta päätin mennä katsomaan tämän draaman jo pelkästä uteliaisuudesta pikaisesti aiemmin trailerin nähtyäni. Ja tämä oli ihan positiivinen yllätys, monessakin mielessä.
Tässä elokuvan päähahmot vasemmalta lukien: Oscar Lorkowski (Jason Spevack), Rose Lorkowski (Amy Adams), Joe Lorkowski (Alan Arkin) ja Norah Lorkowski (Emily Blunt).
Elokuva kertoo kaikessa yksinkertaisuudessaan Rosesta ja hänen sisarestaan Norahista, jotka perustavat yhdessä kemialliseen puhdistamiseen liittyvän, varsin erikoisen firman, joka perehtyy rikospaikkojen jälkipyykinpesuun, kirjaimellisesti. Nämä kaksi nuorta naista nimittäin pitävät huolta siitä, että kun kuolema kohtaa mitä yllättävimmillä tavoilla, kenet tahansa, he hoitavat verijälkien ja ruumiin eritteiden siivoamisen.
Elokuva tarjoaa varsin mieleenpainuvia ja erikoisiakin tilanteita katsojan koettavaksi ja on tarinankulultaan varsin toimiva ja erilainen elämys. Pidin toisaalta elokuvan arkisesta otteesta ja toisaalta minua kiehtoi juuri ne kaikki omituisuudet, joita tämän nelikon elämään mahtui.
Rosen epätoivoinen takertuminen teini-rakkauteensa, Norahin veltto teinimäisyys ja tapa liikkua omituisissa piireissä, tutustuen myös varsin erikoislaatuiseen nuoreen naiseen, Lynniin (Mary Lynn Rajskub).
Tytärten isän Joen omat pikkubusinekset ja niiden pyöritykset toivat hymyn huulilleni ja pieni Oscar-poika toi oman lisänsä tähän värikkääseen ja elämältä maistuvaan, mielenkiintoiseen draamaan.
Erityisesti ihastuin tässä elokuvassä kuitenkin häneen. Emily Blunt oli valkokankaalla ja Rosen sisaren Norahin roolissa niin valovoimainen ja kiehtova, etten ollut saada silmiäni irti hänestä.
Kuka on tämä näyttelijätär? Toisaalta niin viattomalla tavalla sensuellin oloinen, toisaalta Norahin roolissa niin lapsenomainen, anarkistisesti kapinallisen huoleton, kuriton nuori nainen, joka eläytyi rooliinsa todella uskottavalla tavalla ja jäi luikertelemaan mieleeni vielä kotimatkallakin, niin että minun pitikin heti googlettaa hänestä lisätietoja.
Hänen aikaisemmista roolisuorituksistaan otti silmiini pieni sivurooli Charlie Wilson's War elokuvassa, sekä rooli Devil Wears Prada-elokuvassa. Näistä leffoista en ole nähnyt kumpaakaan, joten Emilyn roolisuoritukset näiden leffojen osalta ovat minulle täysi mysteeri.
Odotan kuitenkin varsin mielenkiinnolla tältä naiselta lisää roolisuorituksia. Etenkin hänen rooliaan elokuvassa The Young Victoria ja Gulliver's Travels sekä mahdollisia rooleja elokuvissa The Girl, Gnomeo and Juliet sekä Shoot the Messenger.
Taken elokuvan johtotähtenä on aina yhtä kiinnostava, harkitun rauhallinen ja itsevarmuutta uhkuva kestosuosikkinäyttelijäni, Liam Neeson.Hänen roolinsa Takenissa oli sekoitus toimintaleffan sankaria, isää ja ex-vakoojaa. Pääosassa on siis ex-vakooja Bryan (Liam Neeson), joka asustaa vaatimattomasti huoneistohotellimaisessa kodissaan halutessaan olla lähellä 17-vuotiasta tytärtään Kimiä (Maggie Grace), joka asuu ylellisesti äitinsä Lenoren (Famke Janssen) ja isäpuolensa Stuartin (Xander Berkeley) kanssa nauttien yltäkylläisestä ja hemmotellusta elämästä.
Bryanilla itsellään on vain yksi tavoite, olla lähellä tytärtään ja saada takaisin kaikki ne kadotetut vuodet, jotka hän menetti työskennellessään tiiviisti agenttina, pois perheensä parista.
Kun Kim saa yllättäen päähänsä lähteä kesäksi Ranskaan, on Bryan huolissaan asiasta, eikä ole kovinkaan innostunut koko ajatuksesta. Mutta tytär ja hänen äitinsä onnistuvat taivuttelemaan isän allekirjoittamaan suostumuksensa alaikäisen tyttärensä matkustamiselle.
Kim on juuri saapunut Pariisiin ja asettunut taloksi ystävättärensä kanssa tämän serkun upeaan asuntoon, kun tyttöprostituutiota harjoittavat albaanirikolliset sieppaavat heidät. Bryan on tapahtumahetkellä puhelinyhteydessä Kimin kanssa ja tästä puhelusta saa alkunsa takaa-ajo, jossa Bryanin ainoa tavoite on saada tyttärensä ehjänä takaisin, hinnalla millä hyvänsä.
Siis takuuvarmaa, action-leffoille tyypillistä vauhdin huumaa ja jallitusta on tässä elokuvassa tarjolla ja ihan ok elokuvakokemus, sanoisin. Juoni oli ehkä osittain hivenen hatara, sillä Bryan oli jo leffan alkumetreiltä saakka vähän liiankin vakuuttunut siitä, että tyttären turvallisuus on uhattuna ja kun sitten tytär siepattiin, oli se todellakin vahvasti ennakoitavissa.
Perustoimintaleffapyöristystä, mutta Liam Neeson antoi kaikkensa ja jos vertaan tätä toimintaa esim. 12 Roundsiin, on tässä ihan erilainen ote niin ohjauksellisesti kuin näyttelijävalintoineen.
Sunshine Cleaning leffa oli minulle etukäteen aivan tuntematon tapaus. Mutta päätin mennä katsomaan tämän draaman jo pelkästä uteliaisuudesta pikaisesti aiemmin trailerin nähtyäni. Ja tämä oli ihan positiivinen yllätys, monessakin mielessä.
Tässä elokuvan päähahmot vasemmalta lukien: Oscar Lorkowski (Jason Spevack), Rose Lorkowski (Amy Adams), Joe Lorkowski (Alan Arkin) ja Norah Lorkowski (Emily Blunt).Elokuva kertoo kaikessa yksinkertaisuudessaan Rosesta ja hänen sisarestaan Norahista, jotka perustavat yhdessä kemialliseen puhdistamiseen liittyvän, varsin erikoisen firman, joka perehtyy rikospaikkojen jälkipyykinpesuun, kirjaimellisesti. Nämä kaksi nuorta naista nimittäin pitävät huolta siitä, että kun kuolema kohtaa mitä yllättävimmillä tavoilla, kenet tahansa, he hoitavat verijälkien ja ruumiin eritteiden siivoamisen.
Elokuva tarjoaa varsin mieleenpainuvia ja erikoisiakin tilanteita katsojan koettavaksi ja on tarinankulultaan varsin toimiva ja erilainen elämys. Pidin toisaalta elokuvan arkisesta otteesta ja toisaalta minua kiehtoi juuri ne kaikki omituisuudet, joita tämän nelikon elämään mahtui.
Rosen epätoivoinen takertuminen teini-rakkauteensa, Norahin veltto teinimäisyys ja tapa liikkua omituisissa piireissä, tutustuen myös varsin erikoislaatuiseen nuoreen naiseen, Lynniin (Mary Lynn Rajskub).
Tytärten isän Joen omat pikkubusinekset ja niiden pyöritykset toivat hymyn huulilleni ja pieni Oscar-poika toi oman lisänsä tähän värikkääseen ja elämältä maistuvaan, mielenkiintoiseen draamaan.
Erityisesti ihastuin tässä elokuvassä kuitenkin häneen. Emily Blunt oli valkokankaalla ja Rosen sisaren Norahin roolissa niin valovoimainen ja kiehtova, etten ollut saada silmiäni irti hänestä.Kuka on tämä näyttelijätär? Toisaalta niin viattomalla tavalla sensuellin oloinen, toisaalta Norahin roolissa niin lapsenomainen, anarkistisesti kapinallisen huoleton, kuriton nuori nainen, joka eläytyi rooliinsa todella uskottavalla tavalla ja jäi luikertelemaan mieleeni vielä kotimatkallakin, niin että minun pitikin heti googlettaa hänestä lisätietoja.
Hänen aikaisemmista roolisuorituksistaan otti silmiini pieni sivurooli Charlie Wilson's War elokuvassa, sekä rooli Devil Wears Prada-elokuvassa. Näistä leffoista en ole nähnyt kumpaakaan, joten Emilyn roolisuoritukset näiden leffojen osalta ovat minulle täysi mysteeri.
Odotan kuitenkin varsin mielenkiinnolla tältä naiselta lisää roolisuorituksia. Etenkin hänen rooliaan elokuvassa The Young Victoria ja Gulliver's Travels sekä mahdollisia rooleja elokuvissa The Girl, Gnomeo and Juliet sekä Shoot the Messenger.
7 comments:
Hei vaan, mielenkiintoisia elokuvia olet nähnyt viime aikoina.
Huomasin sivupalkissasi Grey Gardensinkin, mitä täällä odotan kovasti. Ja mietin tuleeko se koskaan teatterilevitykseen, uskon, että suoraan dvd:lle.
Muistan brittinäyttelijä Emily Bluntin juuri siitä Prada-elokuvasta sekä erityisen hyvin The Jane Austen Book Club-elokuvasta. Kannattaa katsoa nuo molemmat..Varsinkin viime mainittu.
Moi Sooloilija. Grey Gardens oli minulle kyllä pettymys. Drew Barrymoren roolihahmo oli kankea ja hänen aksenttinsa suorastaan särähti korvaani eikä Jessica Langekaan oikein sytyttänyt. Tarina sinällään oli mielenkiintoinen, mutta leffan lopussa vain huomasin katselevani kauhun vallassa, kuinka nuo kaksi naista asuivat kaiken sen jätepaljouden, kissakatraan ja kissan ulosteen keskellä, siitä tippaakaan piittamaatta. Huh, tuo elokuva ei auennut minulle toivomallani tavalla.
Emily Blunt ihastutti minut Sunshine Cleaningissa totaalisesti. Ajattelin, että voisin katsoa joitain hänen aiempia roolisuorituksiaan, ehkä tuo The Jane Austen Book Club olisi hyvä vaihtoehto ;-)
Hyvä kun sanoit tuosta Grey Gardenista. Kun katsoin traileria, mietin, että onko joku puhunut tosiaankin sillä tavalla.. Aksentit ja murteet ovat vaikeita ja ne särähtävät helposti korviin..
Olen myöskin ollut aistivinani, että vaikka Jessica Lange taitava ja ihana onkin, niin hän on jotenkin lopahtanut. Ehkä hän ei enää ihmeemmin tunne paloa näyttelemiseen, tai en tiedä, mutta katsojasta tuntuu silti..
Se Jane Austen book club on ihan mukiinmenevä elokuva, vahvat naisroolit, ja saa hyvälle mielelle. Ei siinä mitään kovin erikoista tapahdu, mutta aina ei tarvitsekaan olla suuria juttuja, pienikin voi koskettaa, kuten tuo Sunshine Cleaning tuntuu myös olevan..
Neeson on siitä jännä tyyppi (paitsi että on irkku) että hänen charminsa on aina ollut vakio minun mielestäni. Kelpasi nuorena ja kelpaa vanhana. Pätevä näyttelijä ja todella lahjakas ja moniulotteinen ottaen huomioon mitä leffoja mies on tehnyt. Täytynee tuo vuokrata sillä meillä leffassa mennyt multa ihan ohi!
Sooloilija. Drew:n sönköttämä aksentti oli aivan kamalaa kuunneltavaa. Huh! Saattaahan olla, että olen poikkeus muiden joukossa, kun en tästä leffasta lämmennyt, mutta joku tästä vaan puuttui. Ja Jessica Langen valovoima on minustakin jo hiukan laskenut, hänen suorituksensa ei ollut kovin kummoinen ja hänen lauluosionsa olivat melko karmaisevaa kuunneltavaa nekin...
Juu, mä voisin katsoa ton Book Clubin, vaikuttaa ihan mukiinmenevältä leffalta. Sunshine Cleaningia suosittelen sinulle. Oli ihan piristävän erilainen tapaus tämäkin ;-) Nyt selvästi haetaan niin draamojen kuin komedioidenkin saralla erilaista otetta ja sen ihan tavallisen arjen tuomista katsojan luo. Ja monta tämäntyyppistä leffaa olemmekin saaneet jo tämän vuoden puolella nautiskella. Happy go Lucky ja Rachel Getting Married ovat näistä myös hyviä esimerkkejä.
Moi Mikaela. Liam Neeson on kyllä yksi omista lemppareistani ollut kautta vuosien ja aina vaan jaksaa kiehtoa meikäläistä vankkumattoman rauhallisella otteellaan. Tämä oli ihan ok toimintaleffa, vaikka itse juoni ei nyt niin kovin kummoinen olekaan. Neeson tekee leffasta kuitenkin katsottavan ja onhan tässä ihan hyvää pyöritystä. Tykkäsin! Eli ei kun vuokraamaan...
Katsoin juuri kotona flunssapäivää viettäessäni tuon Takenin ja tykkäsin siitä tosi paljon! Se oli toimintaleffaksi juuri sellainen sopiva eli siinä oli kunnon idea ja syy sille kaikelle toiminnalle ja räiskeelle. Lisäksi Liam Neeson on kyllä mahdottoman hyvä näyttelijä ja ilman hänen karismaansa ja läsnäoloaan tuosta olisi tuskin tullut yhtä hyvä kokonaisuus kuin mitä se nyt oli.
Moi Päivi. Hyvin pitkälle samat ajatukset minullakin Taken leffasta. Liam Neeson on ollut aina mun suosikkini ja osaa kyllä hommansa 1-0! Ilman häntä tästä leffasta olisi luultavimmin puuttunut se jokin ;-)
Post a Comment