The Courageous Heart of Irena Sendler on elokuva nuoresta puolalaisnaisesta, Irena Sendleristä (Anna Paquin), joka rohkealla toiminnallaan pelastaa 2500 juutalaislasta Varsovalaisesta juutalaisghetosta puolalaisperheiden hoiviin. Elokuvan traileri osui sattumalta silmiini viime viikolla ja sunnuntaina päätin katsoa tämän heti ensi-iltalähetyksenä.Ja pidin tästä koskettavasta tarinasta siinä määrin, että kyyneleet noruivat poskiani pitkin, niinkuin kaikissa Holocaustiin liittyvissä elokuvissa on kohdallani käynyt. Joku näissä tositapahtumiin perustuvissa, järkyttävissä kertomuksissa saa minun sisimpäni tukahtumaan. Voin silmissäni nähdä nuo kaikki pienet lapset ja heidän epätoivoiset äitinsä heittämässä viimeiset hyvästinsä, kun Irena on ottanut heidät suojelevien siipiensä hoiviin ja pelastanut varmalta kuolemalta.
Todella kaunis tarina, jota suosittelen erityisesti kaikille äideille, vaikka onkin ajoittain melko raskasta katseltavaa. Elokuvan lopussa lähes satavuotias Irena itse lähettää äitienpäiväterveiset kaikille äideille ympäri maailmaa, muistaen erityisesti lapsistaan luopumaan joutuneita juutalaisäitejä ja kaikkia niitä puolalaisäitejä, jotka olivat avosydämin valmiina ottamaan vieraan lapsen omaan huostaansa.
Irena Sendler nukkui pois vuonna 2008, kunnioitettavassa 98 vuoden iässä ja hänen tarinansa on yksi monista, uskomattomista rohkeuden osoituksista kaiken tuon järjettömältä tuntuvan juutalaisvihan keskellä. Tämä nainen ja hänen suunnaton rohkeutensa teki minuun suuren vaikutuksen ja huomasin toteavani miehelleni, että kuinkahan moni ihminen olisi tämän päivän itsekeskeisessä maailmassa valmis samankaltaiseen humanitaariseen hyväntekoon ja niihin riskeihin, joissa myös oma elämä on uhattuna.
9 comments:
Voi kun näkisi tämän pian! Taitaa tulla täällä pelkkään dvd-levitykseen, ja milloin..?
Anna Paquinista on kasvanut aikuinen. Hänet kun muistaa aina Pianosta, jossa hän oli pieni tyttö. Nyt hän on jo 26-vuotias (piti googlettaa). Onko Piano-elokuvastakin jo niin kauan aikaa!?
Tällaisia Irena Sendlereita maailma tarvitsee, ja on tarvinnut! Elokuvan arvoinen nainen!
Muistan lukeneeni Sendlerista joskus.Nyt minäkin haluaisin nähdä tuon leffan,josta en ollut kuullutkaan. Olisipa mahdollisimman paljon Irena Sendlereita siellä missä tarvitaan!Anna Paquinia näin alkutalvesta vampyyrisarjassa True Blood, jossa hänellä on päärooli.
Minä toivon, että tulisi pian kansainväliseen levitykseen. Oli todella mieleenpainuva elokuva, jota suosittelen sinulle ehdottomasti. Siis kuule, mun on pakko katsoa toi Piano uudestaan. Ensinnäkin siksi, että arvelisin elokuvan aukenevan minulle tässä iässä paremmin kuin ensimmäistä kertaa sen katsoessani ja toisekseen, itse en juuri edes muista Paquinia tuossa Piano-leffan roolissaan.
Olen samaa mieltä. Missä ovat tämän päivän Irena Sendlerit? Hänen kaltaisiaan naisia maailma tarvitsee kipeästi! Ihana nainen, jonka pieni kommenttipätkä elokuvan lopussa sai minut kyyneliin.
Hei Yaelian. Minä en ollut aiemmin kuullut Sendleristä, mutta hän teki minuun kyllä syvän vaikutuksen. Miten ihana, sydämellinen nainen! Tämän päivän maailmassa hänen kaltaisiaan ihmisiä tarvittaisiin tähän kylmään ja arvoiltaan kieroutuneeseen maailmaan.
Minä en olekaan tuota True Bloodia seurannut, mutta joku siitä on joskus täällä blogissa minulle itse asiassa maininnut. Ettet vaan olisi ollut sinä? Pyöriikö millä kanavalla? Taisi olla kuulemani mukaan vähän raaka sarja, vai muistankohan väärin.
Se True Blood sarjahan on vampyyrisarja...joten...Katselin ensin pari jaksoa ihan vain Anna Paquinin vuoksi, mutta sitten katsoin koko ensimmäisen kauden.Vähän verinenhän se oli..
Kuulostaa vaikuttavalta elokuvalta. Itselläkin nämä tällaiset tositapahtumiin perustuvat jutut, joissa puidaan jotain historian kauhua, koskettavat jostain syvältä ihan vaan senkin takia, että miten julmia ihmiset oikeasti ovat.
Itse katsoin eilen blu-rayltä puolalaisen elokuvan Katyn, joka kertoi Toisen Maailmansodan aikaisista puolalaisupseerien massateloituksista Katynin metsässä ja tätä peilattiin heidän kotona odottavien vaimojensa, siskojensa, äitiensä ja tytärtensä kautta. Ohjaajan oma isä kuulemma oli teloitettu tuolla muiden 12 000-20 000 miehen ohella...
Haastetta pukkaa blogissani jos kiinnostaa ;O)
Moi Yaelian. Juu, muistan, et vampyyreistä oli sarjassa kyse.
Päivi. Sama täällä. Niin kirjoissa kuin leffoissakin omaelämäkerralliset tarinat kiehtovat. Katyä en ole nähnyt, kuulostaa surulliselta. Mä vuokrasin eilen The boy in the striped pajamas-leffan, jossa käsitellään taas kerran juutalaisvihaa ja mielenkiinnolla odotan tuota elokuvakokemusta.
Moi Mikaela, käynpä kurkkaamassa haasteen blogistasi ;-)
Enpa ole viela tata nahnyt, vaikka usein Hallmark sarjan elokuvia katselen, tosin taa kuuluu kylla nakojaan siihen sarjaan, joita en ehka uskalla edes katsoa.
Liikutun todella herkasti ja jo nyt lukiessa tuosta loppukohtauksesta kyyneleet alkoi putoilla.
Mulla tulee valilla todella vahvoja "muistoja" Holocaustista, kuin olisin elanyt silloin, en vankina, mutta vartijana. Mulle tulee hapean ja katumuksen tunne. Ja suuri helpotuksen tunne, kun pelastus vihdoin tulee.
Moi Itkupilli. Kyllä tämä kannattaa kuitenkin katsoa, on ajatuksia herättävä elokuva, eikä tämä leffa kuitenkaan ihan koko ajan piinaa mieltä. Oli oikeastaan hienoa löytää uusi kasvo niiden monien joukosta, jotka ovat ottaneet suuren riskin ja halunneet auttaa viattomia juutalaislapsia. Holocaust on kyllä aiheena vakava ja surullinen ja kyllä itsekin tunnen häpeää, että Euroopassa on tällaista voinut koskaan tapahtua. Pitää vaan toivoa, ettei vastaavia joukkomurhia enää tapahdu tulevaisuudessa eikä samanlaisia diktaattoreita pääsisi enää koskaan valtaan. Mutta miten lie se sanonta taas mennytkään... Historia toistaa itseään... :-(
Post a Comment