Saturday, February 7, 2009

Tätä leffaa jo odotan...

Eilen leffassa ollessani näin trailerin elokuvasta Harry Potter and the Half-Blood Prince, eli Harry Potter ja puoliverinen prinssi.

Luin tämän kuudennen Potter-sarjan kirjan vasta joku aika sitten ja mielenkiinnolla odotan tätä leffaa, sanottiin näistä Potter-leffoista sitten mitä tahansa. Minua ne kuitenkin kiehtovat, enkä voi kuin ihastella elokuvien upeasti toteutettuja visuaalisia yksityiskohtia, jännittäviä tilanteita ja juonenkäänteitä, roolihahmojen kehittymistä ja varttumista ja yleisesti tapahtuminen etenemistä kirjojen tarinankulkua mukaillen.

Vaikkeivat leffat koskaan pääsekään aivan samalle tasolle kuin kirjat, ovat Potter-elokuvat olleet mielestäni erittäin katsottavia, viihdyttäviä, jopa pelottaviakin. Ainakin jos ajatellaan, että aika moni kouluikäinen lapsikin näitä katsoo.

Leffa tulee ensi-iltaan vasta heinäkuussa, eli pitkään saan vielä odotella, niinkuin varmasti moni muukin... Pääosin teini-ikäinen Potter-fani... ;-)

Harryn ja Hermionen ystävyys on ollut useaan otteeseen koetuksella, mutta silti se on säilynyt yhtä vahvana vaaratilanteesta toiseen. Rohkeasti ja päättäväisinä nämä ystävykset ja kuvasta puuttuva Ron ovat olleet mukana mitä uskomattomimmissa seikkailuissa ja selviytyneet monista vaaran hetkistä aina kuin ihmeen kaupalla, vahingoittumattomina. Ja rohkeutta nämä ystävykset kyllä tarvitsevatkin, sillä Harryllä ja hänen lähimmillä ystävillään on vastassaan vielä useita koettelemuksia.

Joista yksi suurimmista liittyy Albus Dumbledoreen, viisaaseen Tylypahkan rehtoriin, velhoon, jonka taidot ovat velhomaailmassa mittaamattomat, mutta joka hänkään, ei valitettavasti ole kuolematon.

Joku minua on aina kiehtonut Dumbledoressa. Tuo valkopartainen, viisaan katseen omaava, poikkeuksellisen kyvykäs ja omalaatuinen velho on jollain tapaa tuttu, mutta toisaalta mystinen. Mies joka tietää niin paljon, mutta joka myös ikäänkuin kätkee osan itsestään viittansa alle.

Ja suurimmista koettelumuksista tietenkin vastaa se toinen kiehtova ja toisaalta karmiva hahmo, eli tietenkin Lord Voldemort. Kaiken pahan alkuunsaaja, pahanruhtinas, joka haluaa hallita velhomaailmaa, vallata kaiken itselleen ja tuhota kuraveriset, ja ennen kaikkea, saada Harry Potterin pois elävien kirjoista.

Ralph Fiennesiä oli mielenkiintoista katsella tässä roolissa, minulla meni itse asiassa hetken aikaa, että edes tunnistin hänet, tämä siis leffasta Harry Potter and The Order of The Phoenix.

--------------------------------------

Joku tässä tarinoiden sarjassa minua kiehtoo. Ja minun on miltei mahdotonta ajatella, että joudun odottamaan sarjan uusinta elokuvaa heinäkuulle saakka. C'moon!!!

Silkkaa kiusaamista minultakin laittaa tänne traileria jo nyt, mutta jos tämä tarina kiehtoo myös sinua elokuvana, käy kurkkaamassa traileri täältä: http://www.imdb.com/video/imdb/vi1236534041/

10 comments:

Sari said...

Interesting...

Susa said...

Ma kayn tosi harvoin leffateatterissa, mutta kaikki Potterin leffat olen kaynyt kuopuksen kanssa teatterissa katsomassa. Se on ihan MUST!
Ma rakastan niita maisemia. Joku mulle tosin paljasti joku aika sitten etta ne ovat lavastuksia... ;)
Mutta aion menna kuopuksen kanssa katsomaan ton uuden, kiitos muistutuksesta :)

Sooloilija said...

Tuo Harry Potter on kyllä jännä ilmiö, mietin miksi se on mennyt multa osittain ohi.

Kaksi ensimmäistä elokuvaa olen nähnyt ja ne olivat kivoja, Harrykin niin pieni poikanen vielä silloin.
Yhtään kirjaa en ole innostunut lukemaan eikä ole vanhempi tytärkään, joka kerran sanoi, ettei pidä epätodellisista velhotarinoista, erityisemmin..

On me silti seurattu tätä ilmiötä ja ehkä käydään tämä uusinkin elokuva katsomassa, mutta ollaan silti kuin ulkopuolisia. Varsinkin jos elokuvissa istuu todellisia faneja kaulahuiveineen ja hattuineen. Silloin voimme tyttären kanssa tökkiä toisiamme kylkeen ja kuiskata, että 'Kato nyt noitakin fanaatikkoja'.

Mutta yhtään ei silti halveksuta tätä ilmiötä, se vain on jotenkin mennyt meistä ohi...

Suvi said...

Itse en aluksi lukenut kirjoja ollenkaan, sillä en pitänyt mistään yliluonnollisesta. Sitten serkkuni taisi ylipuhua minut ja luin ensimmäisen kirjan. Sain lukeakkin sitten neljä kirjaa peräjälkeen. Niin koukuttavia kirjat oli, ja on edelleen. Tämä viimeinen kirja on vielä lukematta. Yöpöydällä se on ollut julkaisemisesta asti. Taidan vaistomaisesti säästellä viimeistä osaa. Kohta sen silti aloitan.

Ja sitten kyseisistä elokuvista. Kaks ensimmäistä oli vielä sellaisia mukavia seikkailuja, joita hieman nuoremmatkin (ehkä ala-aste ikäiset) vois katsoa. Mutta nämä loput on kyllä ollu niin pelottavia/raakoja, että ei ole mitään lasten elokuvia. Ikärajana taisi olla 11. Eikä kyllä yhtään nuoremmille mielestäni sovikkaan.

Odotan kyllä kovasti tätä uutta elokuvaa. Tulee varmasti täällä teattereihin samaan aikaan, ainakin toivottavasti.

Susa said...

Sari, sinulle on haaste blogissani :)

Helinä Laajalahti said...

Minusta Potterit on ihania - niin kirjoina kuin elokuvinakin! Itse en myöskään ollut ilmiöstä innostunut ensin. Näin pari ensimmäistä leffaa ja olin sitä mieltä, että hohhoijaa... ;-) Sitten jostain syystä päätin tarttua kirjoihin, aloitin Azkabanin vangista (koska olin ne kaksi leffaa jo nähnyt) ja olin ihan koukussa heti! Luin samantien kaikki muutkin siihen mennessä ilmestyneet kirjat, ja sen jälkeen olen katsonut kaikki leffatkin, useaan kertaan (kuten myös lukenut kirjat ensin englanniksi ja sitten vielä suomennoksen ilmestyessä suomeksi).

Minusta Potterit on aivan mahtavasti kirjoitettuja - sen verran kevyellä kädellä, ettei käy lukijalle liian raskaaksi (kuten saattaa käydä esim LOTRin kanssa) mutta toisaalta asioihin on paneuduttu riittävän syvälle, että ne jaksavat kiinnostaa aikuisempaakin lukijaa.

Sari, minä siis odotan yhtä innolla näitä uusia elokuvia koska kirjat on nyt loppu :)

Sari said...

Susa, Potterit on kyllä tosi mielenkiintoista katseltavaa ja suosittelen myös lukemaan kirjoina! Tosi mukaansatempaavaa luettavaa ;-) Mä kans ihastelen aina niit Potter-leffojen upeita maisemia ja visuaalista puolta, mutta kyllä ne itse tarinatkin mua kiehtoo, sen verran olen mieleltäni kyllä vielä lapsellinen ;-) Kun vaan olisi ensi-illassa vähän aikaisemmin kuin vasta heinäkuussa... Blaah...

Sooloilija. Ihan totta? Ette siis kuulu Potter-fanittajiin. No mutta, toisaalta onhan tästä ilmiöstä tehty vähän kaupallinen ja jollain tapaa se tökkii, mutta itse tarinathan on tosi kiehtovia ja mä pidän kaikenlaisista yliluonnollisista, tarunomaisista tarinoista ja scifi-leffat ja kirjatkin on aina jollain tapaa kiinnostaneet. Potterin ohella LOTR on ollut aina oma suosikki-trilogiani, vaikka itse kirjan lukeminen jäi pitkäveteisen alun jälkeen kesken (pitäis tarttua kyllä kirjaan uudelleen...).

Makuasioista ei voi kiistellä. Tämä tarinasarja ei ole kaikkia varten ja ymmärrän hyvin, etteivät kaikki innostu yliluonnollisista velhotarinoista, joissa on vähän lapsellisiakin piirteitä havaittavissa, ehkä... Mut minä se olen vähän sellainen lapsellinen tytteli edelleenkin, että tällaiset iskee... ;-)

Suvi. Mä katselin ensin noi pari ekaa leffaa ja tykästyin jo tuolloin Harry Potteriin, vaikka nyt tuntuvatkin tosiaan aika lällyiltä näihin viimeisimpiin leffoihin verrattuna. Mitä pidemmälle tarina etenee, sen raaemmaksi sisältö tosiaan muuttuu ja en tosiaankaan veisi omaa lastani, edes kouluikäistä sellaista näitä leffoja katsomaan.

Potter-kirjoja aloin itse asiassa lukemaan vasta vuosi sitten, kun alkoi vain tuntumaan, että mä missasin aina jotain noist leffoista, enkä saanut mielestäni kaikkea irti kaikista juonenkäänteistä ja itse tarinasta. Ja nyt onkin ihan eri fiilis katsella näitä leffoja.

Odotan tuota viimeistä leffaa kyllä tosi mielenkiinolla, sillä tiedossa on ratkaisevia hetkiä tarinan etenemisen kannalta, etenkin leffan loppupuolelle mentäessä. On jännä nähdä, kuinka tämä kaikki on toteutettu elokuvassa niin visuaalisesti kuin roolihahmoin. Harmi vaan, kun pitää noin kauan vielä odotella... Tulee varmaan samaan aikaan ensi-iltaan myös Suomessa. Ovat aina tainneet olla maailmanlaajuisessa ensi-illassa.

Susa, kiitos haasteesta. Käyn kurkkaamassa... ;-)

Päivi. Pottereissa on vaan sitä jotakin ja mitä pidemmälle tarina etenee, sen mielenkiintoisemmaksi ja kiehtovammaksi niin kirjat kuin leffatkin muuttuvat. Minulta on vielä tuo viimeisin: Harry Potter ja kuoleman varjelukset kesken. Ostin sen viime kesänä Suomesta ja tarina vie kyllä mukanaan ja jännittyneenä nyt odotan, kuinka Harry Potterin pitkä matka pienestä pojasta 17-vuotiaaksi päättyy... Dumbledoren kohtalo oli minulle jo edellisessä kirjassa järkytys. Mitä lie on vielä tulossa...? Älä vaan kerro...

Sooloilija said...

Vielä lisäisi, että ne kaksi ensimmäistä elokuvaa oli tosi kivoja, vain hieman jänniä ja meidän molemmat lapset pystyivät katsomaan ne. Lähinnä just harmittaa se, että ne muuttuivat niin julmiksi ja liian jänniksi, että eivät pienille sovi.

Olen havainnut toisen erikoisen ilmiön täällä meidän kotikaupungissamme: nuoret aikuiset, 17-22-vuotiaat, käyvät katsomassa animaatioita sankoin joukoin. Emmätiedä, musta se on kuitenkin vähän outoa.. Siellä ne jonottaa popconitörppöjen kanssa isoäitien ja lastenlasten kanssa pääsyä katsomaan jotain piirrettyä..

Äh, olen kai tosikko, mutta olen jo huokaissut helpotuksesta kun mun ei tarvitse ihan jokaista animaatiota enää käydä katsomassa lasten kanssa. Meillä 9-vuotiaskin käy useimmiten jo luokkakaverinsa kanssa..

Olen ehkä saanut YLIANNOSTUKSEN lastenohjelmia ;D

Anonymous said...

Kylla se taytyy kayda katsomassa, ja dvd hankkia myohemmin. Me ollaan silloin varmaan just Suomessa.
Meilla on ne kirjat, keskimmainen on lukenut varmaan kaikki 3-6 kertaan, mut se onkin lukutoukka ja siita taitaa tulla kirjailija.

Sari said...

Auts, nämä kaksi kommenttia ovat jääneet multa huomaamatta. Pitäisikön nyt vihdoin tilata nämä kommentti-ilmoitukset maili-osoitteeseen, ettei jatkuvasti käy näin?

Mutta siis Sooloilija, täällä on ihan sama suuntaus, että nuoret aikuiset käyvät katsomassa animaatioita ja hömmm, taidan olla samaa luokkaa, tai ainakin aina ihan yhtä mielelläni lähden katsomaan tyttären kanssa animaatioita kuin hän itsekin. Siis hivenen lapsettaa. Ja ihan oikeasti, esimerkiks japanilaisen Miyazakin animaatiot ovat uskomattoman taidokkaita ja luovasti toteutettuja taidonnäytteitä, joista myös aikuisilla on opittavaa.

Mutta meillä tosiaan käydään miltei järjestyksessä katsomassa kaikki lastenleffat, no Coraline-leffaa en aio tyttären kanssa mennä katsomaan, voi olla liikaa näin pienelle, mutta sanoisin että 95%:sti kaikki kyllä katsotaan. Minulla ei siis vielä ole kiintiö täynnä, vaikka joidenkin leffojen kohdalla on alkanut haukotuttamaan. Mutta esimerkiksi vasta taannoin näkemämme Wall-e oli aivan ihana leffa!

Moi Kirsi, juu, ehdottomastihan tämä pitää nähdä! Ja mulla on kans kaikki noi Potterin kirjat, viime kesänä haalin viimeiset käytettyinä kirppareilta ja netistä, kun alkoi koukuttamaan niin pahasti. Ja juuri luin tuon Kuoleman varjelukset kirjan ja nyt sitten vain leffoja odottelemaan!