Meidän kolmen kuukauden visiitillä ollut vieraskin sitten keräsi lauantaina kimpsunsa ja kampsunsa ja lähti takaisin Suomeen.
Vähän oli sekavat fiilikset niin lähtijällä kuin kotiväelläkin. Kolmessa kuukaudessa alkoi jo toisaalta tottua tähän yhteen ylimääräiseen ihmiseen kotona, mutta toisaalta jo odotti kovasti sitä, että saa jatkaa taas elämää ihan vain oman perheen kesken.
Vieraammehan oli kolmekymppinen naisihminen, mieheni serkku H, joka asusti luonamme opiskeluihinsa liittyvän ulkomaillaolo-vaatimuksen puitteissa ja osallistui kyllä kiitettävästi taloutemme hoitoon ja jos nyt satut H tätä tekstiä lukemaan, niin kiitos vielä kerran siitä! Samoin siitä, että jaksoit aina mukisematta hoitaa meidän pikkuneitiämme tarpeen vaatiessa.
Niin, saimmehan tämän kolmen kuukauden aikana aina silloin tällöin mieheni kanssa karata kaupungille. Ravintolaan, konserttiin tai vaikkapa ihan leffaan.
Sitä huvia kun ei niin hirmu usein tule harrastettua, kun ei noita babysittereitä ole meidän kulmilla niin kovasti tarjolla.
Toisaalta taas, varsinkin alussa, minusta tuntui varsin oudolta, että kotonani, jossa yleensä huseeraan ja touhuan niinkuin itse parhaaksi näen, olikin lisäkseni toinen aikuinen nainen keittiössä touhuamassa tai pyykkejä vinkkaamassa. Jonkun ajan kuluttua tosin aloin tottumaan tuohon ylimääräiseen käsipariin jo siinä määrin, että vähän huumorimielessä tuli jo välillä heitettyä, että kukas meillä sitten leipoo sämpylät, tiskaa astiat tai laittaa salaatit, kun H lähtee Suomeen?
Miten teillä muilla? Onko perheessänne ollut ehkä au pair? Tai kotiapulainen? Tai muuten vain sukulainen tai tuttava apuna huushollin ylläpitämisessä?
Miltä sinusta on tuntunut, kun ns. ulkopuolinen (enhän mieheni serkkua ollut tavannut kuin kerran aiemmin ennen hänen tänne tuloaan) asui/asuu kodissasi ja osallistui/osallistuu perheen arkeen?
Tässä iässä voin ainakin omalta osaltani sanoa, että kaikkeen tottuu, kaikenlaiset kokemukset vain kasvattavat ja toivottelen Suomi-vieraallemme hyvää jatkoa ja joulun odotusta!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
10 comments:
Meilla ei ole ollut aupairia tai kotiapulaista koskaan. Yhdessa vaiheessa meilla kavi siivoojat kerran viikossa, mun leikkauksen jalkeen.
Mutta kun ystavani tulevat meille Suomesta, ja vaikka heita onkin 5 hengen perhe ja he ovat meilla noin 5 viikkoa, jaan siltikin kaipaamaan sita suomalaisen naisen apua. Se on iso shokki taas huomata vieraiden lahdettya kuinka paljon niita hommia kotona olikaan kun yksin joutuu tekemaan...kynnet lohkeilee ym ;D
Moi Susa. Ystävien kohdalla fiilikset onkin kyllä ihan erilaiset, niin vieraiden tullessa kuin lähtiessä. Itse olin ennen tämän vieraamme tuloa jännittynyt mm. siitä, että mitäs sitten, jos en tulekaan hänen kanssaan olleskaan toimeen tms. Siinä sitä olisikin ollut tekemistä...
Mutta kaikki meni hyvin, eikä meillä ollut mitään ongelmia, vaikka aluksi tosiaan tuntui jotkut asiata vähän oudoilta. Esimerkiksi se, kun ei voinutkaan kävellä keittiöön, hmm... missä vain asussa... Tai ilman asua... Ja muita pikkujuttuja.
Niin ja joo, vieraan lähdettyä kyllä itsekin huomasin, että no niin, rouva alkaa sitten tiskaamaan ja miettimään sitä sämpylöiden leipomista...
Niin se on totta, ystavien kanssa tunteet on ihan erilaiset.
Mulle tuli kanssa tanne kerran yksi serkku 3 kuukaudeksi. Olin viimeksi nahnyt hanet 10 vuotta aikaisemmin kun han oli joku 5v. Joten en tuntenut oikeestaan koko ihmista...
Ja se on muuten tosi arsyttavaa jos tulee vieraita pidemmaksi aikaa, ketka kayttaytyvat kuin vieraat. Siis eivat laita tikkua ristiin, vaan odottavat etta heita palvellaan.... siitakin on meinaan kokemusta :/
Piti sanoa etta olin nahnyt hanet viimeksi 20 vuotta sitten.
Susa, no joo, vieraat, jotka eivät ole kiinnostuneita tekemään mitään tai osallistumaan mihinkään, ovat kyllä omaa luokkaansa. Huippuna muistan yhden mieheni miespuolisen ystävän, joka tuli meille kyläilemään Suomesta joitain vuosia sitten ja saattoi ruveta arvostelemaan vaikkapa laittamaani ruokaa tms. Siinä meinasi kyllä palaa jo päreet, kun ilmaiseksi meillä asui ja söi. Eikä tekemäni murkinat olleet mielestäni millään tapaa huonoja, mutta joka asiasta vaan piti päästä sanomaan...
Joo, tollasesta mullakin on kokemusta! Tai sellasista suomi-vieraista ketka valittavat kaikesta ja vertaavat kaikkea koko loman ajan. Tosi arsyttavaa.
Tollasten vieraitten takia ma olen laittanut tan meidan "taysihoitolan" kiinni, ja meille paasee enaa harvat ja valitut vieraat ;)
Nimenomaan. Kai se vaan kuuluu suomalaiseen perusluonteeseen se vertailu, mutta haloo, joskus olisi kuiteskin hyvä pitää melut mahassansa... Minäkin otan mielelläni vastaan omia ystäviä ja ihmisiä, jotka ovat maassa maan tavalla, eivätkä purnaa joka hemmetin asiasta. Huh, ihan puistattaa tollaset ihmiset!
Kenian ajoilta kaipaan kipeästi kotiapulaista... Siihen kun tottui 13 vuoden aikana ;) AuPairia ei ole ollut, mutta itse joskus nuorena likkana olin itse sellainen. Ihan kyllä täällä Suomen kamaralla. Ja hauskaa oli! Viihdyin tosi hyvin perheessä, jossa pääasiallinen hoidettavani oli silloin 3v Sulevi poika ja hänen jo kouluikäiset veljensä koulupäivien jälkeen. Nykyään tämä vuoden hoidettavanani ollut Sulevi poika tanssii Moskovan baletissa!
joo, meilla on 8:n vuoden aikana aina ollut joku aiji tai maid kotona 1-3 x viikossa.
Jotenkin se rajoittaa, mina en ainakaan voi nukkua, enka hiippailla yokkareissa kun joku on taalla siivoamassa. Yleensa niina paivina teen kauppareissun ja teen pidempia reissuja koirien kanssa.
Moi Mia ja Kirsi. Ja pöh, nyt vasta hoksasin kommenttinne täällä. Pitäisi kyllä olla joku ilmoitin, joka kertoo, jos jo aiemmin julkaistuihin juttuihin tulee kommenttia... Mutta hei, kotiapulaista minäkin joskus kaipaan. Se olisi aivan ihanaa ylellisyyttä. Ja mukavaa, jos käy vain pari kertaa viikossa siivoamassa, asuen jossain muualla. En kyllä tottuisi ajatukseen, että meillä asuisi joku nanny tms.
Post a Comment