Ja nyt se päätös on syntynyt.
Vihdoin ja viimein on mitta täynnä Vuodatuksen kanssa. Nimittäin olen viime aikoina kohdannut vuodatusnetissä ihan liikaa ongelmia, hidastelua, päivittymishäiriöitä, kuvansiirto-ongelmia yms. yms.
Ja uusi blogini asustaa nyt täällä bloggerissa. Blogi-osoitteeni on siis nykyään teksasintaivaanalla.blogspot.com ja vuodatuksen blogia en enää päivittele.
Jos satun olemaan vaikka blogilistallasi, niin kannattaa muuttaa tuo osoite sinnekin... ;-)
----------------------------------------------------------
Mutta juu. Sitten tähän arkiseen aherrukseen...
Meillä on pikkuneiti ollut koko viikonlopun kipeänä, pientä kuumeilua ja tukkoisuutta on ollut ilmassa. Niinpä ajattelin vielä tänään olla neidin kanssa tässä kotosalla, niin että saadaan nuo pöpöt kuriin ja jaksetaan sitten loppuviikko touhuta, kun on se Halloweenikin jo tulossa ja olisi kaikkea kivaa olisi tosiaan tiedossa...
Tänään ollaankin sitten jo ennätetty katsoa kertaalleen tämä:
En tiedä, mikä leffa on kenenkin mielessä lapsuudesta päällimmäisenä, mutta itselle Prinsessa Ruusunen oli pienenä SE elokuva.
Muistan kuinka joka ikinen jouluaatto katsoin tämän elokuvan mummilassa, heti aamusella, nenä kiinni televisioruudussa ja tämä elokuva on jäänyt itselle kovin elävästi mieleen.
Niinpä olen itsekin katsonut tätä Ruususen uutta versiota vähintäänkin mielenkiinnolla ja ihan vaikuttava elokuva tämä on, vaikka minua on alkanut mietityttämään näissä Disneyn-klassikoissa tämä ainainen hyvä-paha asetelma.
Joka ikisessä elokuvassa on joko paha noita, haltia tai äitipuoli. Ja tyttäreni on huomannut saman kysellessään, että miksi tässäkin on noita ja miksi tässä on hapannaama-täti (Cinderellan äitipuoli).
Meillä katsellaan tällaisia vähän jännittävämpiä (noitia ja muita vähän pelottavia otuksia sisältäviä) elokuvia aina äidin tai isän kanssa. Miten teillä? Katseletteko tällaisia elokuvia alle kouluikäisten kanssa yhdessä vai erikseen? Vai ovatko kokonaan pannassa?
Itse olen aina välillä vähän epävarmana, että onko tämä vielä liian pelottava omalle tyttärelle, mutta vähän vaikea on se raja aina vetää, etenkin kun täällä Yhdysvalloissa ei ole mitään tarkkoja ikärajoja lastenelokuvissa mainittuna...
No mutta, minä menen laittamaan vähän välipalaa ja sitten taidamme ottaa piirustuslehtiöt esiin...
Viikon alkuja toivotellen,
Sari
11 comments:
Tervetuloa bloggerin puolelle. Merkitty on blogilistalta.
Mitenkähän se oli noiden pelottavien lastenelokuvien kanssa..Ei tahdo enää muistaa kun tyttäret ovat nyt 9 ja 12. Muistan, että molemmista Tuhkimon ja Lumikin noidat olivat tosi pelottavia. Mutta katsottu ne on, vanhempien kanssa aluksi, ja siis alle kouluikäisenä.
Muumien Mörkö oli melkein pahempi. Sitä pelkäävät vähän leikillään vieläkin.
Toinen tyttäristä pelkäsi pienenä Pelle Hermannia, joka vanhemmista oli hieman yllättävää.
Mutta lapset pelkäävät yllättäviäkin asioita.
Moi Sooloilija ja kiva nähdä sua täällä. Toivotaan, että tällä puolella homma toimisi paremmin, tosin nyt jo näyttää siltä, että muutamat kuvat eivät näyt tossa oikeassa reunassa. Tutkitaan asiaa...
Meillä noidat ja lohikäärmeet on vähän sellaisia pelättyjä otuksia, ja hei, samoin toi Muumien mörkö on jaksanut kauhistuttaa. Mutta onhan se aika pelottava otus ja mörisee vielä niin kolhosti.
Hmm, Pelle Hermanni oli lapsena oma suosikkini, mutta saattaa tietty pelottaakin punaisine nenineen ja hurjine hiuksineen.
Toivottavasti bloggerin sivuilla sujuu bloggaaminen ilman häiriöitä!
Mun poika on jo aikuinen, enkä lainkaan muista oliko joku sellainen lastenleffa, joka tuntui pelottavalta...
Yaelian. Toivotaan niin, vuodatuksen kanssa en vaan enää jaksanut pelleillä...
Mukavaa viikon alkua sinulle!
Paljon onnea uudelle blogille, hyvältä näyttää :)) Je perässä tullaan! Toivottavasti bloggeriin ei tule toimintahäiriöitä, ainakin itse olen tykännyt tähän asti tosi paljon.
Paljon lämpöisiä terkkuja!!
Kiitos Karkki. Minulla on jo pari muutakin blogia täällä bloggerin puolella ja hyvin ovat toimineet tuohon vuodatuksen sellaiseen verrattuna, joten jospa se tästä...
Niin ja hei, lisäsin sut heti linkkeihini, kun nyt vihdoin sain sellaisen aikaiseksi...
Heippa!
Onnea uuteen blogiin!
Paivitan sen just :)
Kaikki tuntuvat siirtyvan tanne...mutta myonnan, vuodatuksen kanssa menee hermot,kun valokuvia sinne siirtelee.
leffoista, en muista muuta kun etta meilla tyttaret pelkasivat rollipeikkoa.Nythan kuopus on jo 11 v. Taalla tuntuu, etta leffoissa on liian alhaiset ikarajat. Valilla sanon tytoille, et ette kylla mene jotain tiettya leffaa katsomaan. Mut....
Susa. Kiitos samoin, sinullakin jo toinen blogi käynnistyi ;-) Niin ja kiitos päivityksestä.
Kirsi, juu, vuodatus ei enää tuntunut kovin toimivalta, joten täällä ollaan.
Rölli voikin olla aika pelottava, kun äänikin on jo niin hurja...
Itsellä on tosiaan vähän vaikeuksia aina hahmottaa, että mikä leffa on sopiva alle kouluikäiselle ja mikä ei. Mutta kyllähän sen toki lapsestakin aina aistii, mikä on liian pelottavaa. Esim. Scoopy Doo tuntuu olevan vähän liikaa kummituksineen kaikkineen.
Kiva, että siirryit bloggeriin, vuodatukselle oli välillä mahdoton kommentoida.
Mä katseltiin yleensä kaikki lastenelokuvat koko perheen voimin, se oli meistä kaikista kivaa.
Mutta lapsilla saattaa todella olla niin omituisia pelkoja, mun poika pelkäs Muumeissa haisulia ja erityisen paljon Pikkukakkosen varokkaa heikkoja jäitä-spottia.
Mä en niin kamalan tarkasti yrittänyt varjella sitä, mitä lapset katsoo, pikemminkin yritin sitten jutella sellaisista asioista jotka heitä pelotti tai muuten vain hämmästytti.
Moi Itkupilli. Juu, nyt oli aika siirtyä tänne puolelle...
Sama juttu täällä, että noita lasteneolokuvia tulee katseltua tytön kanssa yhdessä. Taidan olla itsekin hivenen lapsellinen, mutta olen aina tykännyt piirretyistä ja erityisesti nyt olen ihastunut japanilaisen Hayao Miyazakin ohjaamiin animaatioihin.
Post a Comment