Blogi muuttaa

Hei vaan!

Nyt on aika tullut jättää jäähyväiset Teksasin taivaan alla-blogille ja siirtyä uuteen osoitteeseen. Uusi blogini keskittyy pääosin elokuvien maailmaan ja on nimeltään leffataivas.

Tämä blogi siis hiljenee, mutta toivottavasti siirryt lukijaksi uuteen osoitteeseen, erityisesti, jos elokuvat ovat lähellä sydäntäsi.

Teksasin elämästämme ja arjesta muutenkin kirjoitan tätä nykyä enemmän blogissani Pink Pionies.

Kiitos teille kaikille ahkerille lukijoille ja kommentoijille!

Toivottavasti näen teitä näissä kahdessa muussa blogissani myös jatkossa!


Sari

Critics choice award 2010

Eilen illalla mies vinkkasi minut olohuoneeseen mainiten, että täällä alkaisi sitten Critics choice awards 2010-lähetys. Minä ihan puulla päähän lyötynä lysähdän istumaan olohuoneen sohvalle ja siinäpä sitten olikin lauantai-iltamme ohjelma. Olisipa menneet nämäkin pystin jaot ohitse minulta, jollei mies olisi ollut tarkkana. Siis kiitos mieskolaiseni, että pidit mamman ajan tasalla ;-)

Tässä muutamia kriitikkojen valintoja. Onkohan näissä mitään vinkkejä huomista Golden Globes-tilaisuutta ajatellen, sen näkee viimeistään huomenna. Golden Globesit jaetaan siis sunnuntaina 17.1. ja televisiointi NBC5-kanavalla.

Pieni kohu syntyi naispääosan pystistä, sillä sen jakoivat keskenään Meryl Streep ja Sandra Bullock. Meryl osastaan elokuvassa Julie & Julia. Yes! My favorite! ja Sandra osastaan elokuvassa The Blind Side, joka minulta on itseltäni vielä näkemättä. Meryl ja Sandra järjestivät muuten pienen kuohahduksen katsomossa, päätyessään tekemään näin ;-) Katsokaas muuten, kuka siellä takana hymyilee tyttösten kepposelle. No, Bradley Cooper tietty! Nimimerkillä kuolaa täällä... ;-)

Jeff Bridges oli hyvin yllättynyt omasta paras miespääosa-pystistään, mutta trailerin mukaan Crazy Heart on varmasti mielenkiintoinen elokuva, jossa Bridges on vahvoilla.

Itse kävin vasta katsomassa elokuvan Precious, enkä ollut siis lainkaan yllättynyt siitä, että Mo'Nique sai pystin sivuroolistaan. Hänen roolinsa oli puistattavan kova, väkivaltainen, vastenmielinen ja välinpitämätön ja kaikki pisteet tästä roolisuorituksesta Mo'niquelle. Minulla ainakin nostatti niskakarvat pystyyn.

Miessivuosa pysti meni sen sijaan Christopher Waltzille elokuvasta Inglourious Basterds. Ei olisi voinut osua paremmin. Minä ainakin suorastaan vihasin tuota leffan natsi-haukkaa, joka oli kaikin puolin kavalan oloinen, kylmäsydäminen mies. Olikin jollain tapaa huvittavaa kuunnella varsin liikuttunutta ja herkän oloista Waltzia pitämässä puhettaan, kun muistissa oli vielä tuoreena hänen vaikuttava roolisuorituksensa.

Tässä vielä eiliset voittajat kategorioittain:

Best Film: The Hurt Locker.
Best Actor: Jeff Bridges for Crazy Heart.
Best Actress: Sandra Bullock and Meryl Streep for ‘The Blind Side’ and ‘Julie and Julia’.
Best Supporting Actor: Christopher Waltz for ‘Inglourious Basterds’.
Best Supporting Actress: Mo’Nique for ‘Precious’.
Best Cast: Inglourious Basterds.
Best Adapted Screenplay: Jason Reitman and Sheldon Turner for ‘Up in the Air’.
Best Original Screenplay: Quentin Tarantino for ‘Inglourious Basterds’.
Best Comedy Film: The Hangover.
Best Action Movie: Avatar.
Best Director: Kathryn Bigelow of ‘The Hurt Locker’.
Best Costume Design: Sandy Powell for ‘The Young Victoria.’
Best Art Direction: Rick Carter and Robert Stromberg for ‘Avatar.’
Best Foreign Language Film: Broken Embraces from Spain.
Best Editing: Stephen Rivkin, John Refoua and James Cameron for Avatar.
Best Make up: District 9.
Best Young Actor/Actress: Saoirse Ronan for ‘The Lovely Bones.’
Best Documentary Feature: The Cove.
Best Song: The Weary Kind by T Bone Burnett and Ryan Bingham for Crazy Heart.
Best Sound: Avatar.
Best Television Film: ‘Grey Gardens.’
Best Cinematography: Mauro Fiore for ‘Avatar.’
Best Score: Michael Giacchino for Up.

Tästä onkin sitten hyvä jatkaa ja odottaa huomisia Golden Globes tuloksia! Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Hei vaan kaikille ja oikein mukavaa alkanutta uutta vuotta 2010!

Niinkuin olet ehkä huomannut, tämä blogi on ollut jo pidemmän aikaa talviunilla ja tämä johtuu osittain siitä, että olen tässä harkinnut tekeväni pieniä muutoksia blogin suhteen. Ensinnäkin blogin nimi Teksasin taivaan alla voisi mielestäni jo pian vaihtua uuteen, sillä tämä blogihan on viime aikoina keskittynyt täysin elokuvien maailmaan eikä Teksas tai elämämme täällä Teksasissa juuri esiinny teksteissäni lainkaan.

Siispä nimen muutos on mielessä päällimmäisenä, mutta muutenkin tekisi hiukan mieli tehdä kevätsiivousta ja olisipa hauskaa vaihtaa hiukan blogin värimaailmaa, kuvia yms. kivaa. Mietin jo yhdistäväni tämän ja Pink Pioniesin toisiinsa, mutta Pink Pionies on taas hyvin erilainen blogi ja keskittyy jo nykyisellään aika moneen eri aiheeseen, kuten sisustamiseen, ruoanlaittoon, matkusteluun ym. sellaiseen, joten enpä tiedä, haluanko ympätä tuohon soppaan enää elokuvia.

---------------------------------

Vaikka blogini onkin ollut pienellä katkolla, ei se tarkoita sitä, ettenkö olisi katsellut taas vinon pinon elokuvia.

Viime viikonloppuna kävin vihdoin katsomassa Avatarin 3D-versiona ja WOW! Olipa upea kokemus! Tässä jo harkitsen, että josko menisin katsomaan elokuvan vielä kertaalleen. Nautin elokuvasta täysin rinnoin sekä visuaalisesti, henkilöhahmoiltaan että juonen kulultaankin, vaikka mielipiteitä taitaa olla tämänkin leffan suhteen monia.

Olen ehkä sen verran naiivi, että minuun yleensä aina uppoaa tällaiset fantasiamaiset tarinat ja osasin löytää elokuvasta paljon syvällistäkin annettavaa, vaikka itse juoni on hiukan ennalta arvattavissa ja nii-in, ehkä jopa hivenen naiivikin. Joka tapauksessa olin laffasta kotiin ajellessani miltei liikutuksen vallassa ajatellessani ihmisen ahneuden rajattomuutta.

Avatar sai minut myös pohtimaan omaa tulevaisuuttamme ja sitä, miten ahneus ja vallanhimo menevät usein monien paljon tärkeämpien ja syvällisempien asioiden ohi. Mikä myös tässä elokuvassa tulee erittäin hyvin esille. Arvokkaan mineraalin nimissä ollaan valmiina tuhoamaan Pandoran planeetan uskomattoman kaunis ja yliluonnollisia voimia kätkevä luonto.

Menkää hyvät ihmiset katsomaan tämä elokuva! Jos ei muuten, niin edes upean visuaalisen ilmeen vuoksi! Hopi, hopi!

Kävin myös katsomassa Heath Ledgeriltä kesken jääneen elokuvan The Imaginarium of Doctor Parnassus ja tämä myös oli varsin mielenkiintoinen ja erilainen elokuva. Tässä sai totisesti uppoutua ihmismielen, mielikuvien ja mielikuvituksen maailmaan ja pisteet leffalle siitä. Minäkin voisin hetkeksi loikata Dr. Parnassuksen peilin läpi mielikuvitukseni maailmaan, tai noh, mitenkähän olisi? Mielikuvitukseni kun on usein hyvin, hyvin likainen... Joten, hmm...

Mutta pitää vielä mainita, että tarina oli kurottu hyvin umpeen, vaikkei Heathia enää elokuvan loppumetreillä nähtykään :-( Muita nimekkäitä tähtiähän tässä elokuvassa ovat mm. Johnny Depp ja Jude Law, sekä tietenkin Christopher Plummer Dr. Parnassuksen roolissa.

Minun pitääkin heti myöntää, että olen ihaillut Plummeria jo Captain Von Trappin rooliajoista lähtien. Hänellä oli myös lämminhenkinen rooli vastikään katsomassani Closing the Ring-elokuvassa. Onkin mielestäni hienoa, ettei lahjakkaita, iäkkäitä näyttelijöitä unohdeta, vaan rooleja löytyy myös heille.

--------------------------------

Katsottavien elokuvienkin listalla on jo taas monta uutta elokuvaa, joista menen huomenna katsomaan tämän.

Leap Year on Amy Adamsin tähdittämä romanttinen komedia, jonka traileri on pyörinyt televisiossa viime viikkoina sen verran ahkeraan, että onhan tämä nyt sitten pakko mennä katsomaan.

Vaikuttaa keveältä ja hauskalta elokuvalta, jollaisia itse ainakin huomaan välillä kaipaavani. Ja Amyssa, hänessä on jotain kiehtovaa. Tuo nuori näyttelijätär on samalla viattoman, suloisen, hiukan naiivinkin, mutta kuitenkin naisellisen oloinen nainen, josta olen alkanut pitämään aika tavalla.

Oletko huomannut, että Amyn nimi esiintyy yhä useammassa nimekkäässä elokuvassa? Vai mitä sanot näistä? Doubt, Sunshine Cleaning (edelleen yksi suosikeistani), Julie & Julia (aivan mahtava elokuva!), Miss Pettigrew lives for a Day, Enchanted jne.

Ajattelin mennä lähipäivinä katsomaan myös elokuvan Precious. Olen kuullut, että tämä elokuva on koskettava ja kiehtova tarina Harlemissa kasvaneesta nuoresta naisen alusta, joka odottaa toista lastaan ja toivoo elämälleen uutta suuntaa. Tämä elokuva saattaa olla tosin niin koskettava, että joudun varustautumaan elokuviin mennessäni usein nenäliinoin.

Mutta hei, sehän tarkoittaa vain sitä, että leffa toimii! Siis nenäliinat kassiiin ja menoksi!

Mitä leffoja sinä olet jo tämän vuoden puolella katsonut ja mikä on niistä numero uno?